Itsenäisen Suomen ensimmäisistä kutsunnoistakin 100 vuotta

Suomen juhlittua viime vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään ja puolustusvoimien juhliessa tänä vuonna 100-vuotista toimintaansa, yksi asia on jäänyt melkein huomiotta. Sunnuntaina 18. helmikuuta tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, että itsenäisessä Suomessa otettiin käyttöön kutsunnat.

Senaatti päätti 18. helmikuuta 1918 Vaasassa, "kutsua jokaisen asevelvollisuusijässä olevan lainkuuliaisen kansalaisen aseisiin isänmaan puolustukseksi". Nelihenkisenä kokoontunut hallitus nojautui vuoden 1878 asevelvollisuuslakiin, jota ei oltu koskaan kumottu.

1800-luvun loppuvuosina kutsunnoissa otettiin joukkouhin noin 10 prosenttia ikäluokasta, kun luku tsaarin Venäjällä oli yli neljännes.

Suomen asevoimat olivat tuolloin erillinen instituutio, mutta etuoikeus lakkasi vuosisadan vaihteessa, ja Suomen armeija liitettiin Venäjän armeijaan. Siitä seurasi Suomessa kutsuntalakkoja, joista suivaantuneena tsaari Nikolai II lakkautti suomalaisten asevelvollisuuden. Autonominen Suomi hoiti osuutensa keisarikunnan puolustuksesta sen jälkeen rahalla.

Vakinaisten joukkojen asettaminen kaikkia asevelvollisuuslain määräyksiä noudattamalla olisi vienyt senaatin mielestä kuitenkin liian paljon aikaa. Siksi annettiin "erinäisiä yksinkertaisia ohjeita kutsunnassa noudatettaviksi".

Kutsuntaikäisiä olivat vuonna 1918 kaikki edellisenä vuonna vähintään 21 ja enintään 40 vuotta täyttäneet asekuntoiset miehet. Vapautuksen perusteet oli määrätty seuraavasti: "Paitsi kivulloisuutta saakoot muuten sotapalvelukseen hyväksyttyihin nähden erikoisen säälittävät perheseikat tahi tähdellinen virkatoimi kutsuntalautakunnan harkinnan jälkeen olla aiheena sotapalveluksesta vapauttamiseen."

Myös alle 21-vuotiaat ja yli 40-vuotiaat saattoivat liittyä suojeluskuntiin vapaaehtoisina.

Viikkoa myöhemmin Suomeen palanneet jääkärit saivat tehtäväkseen asevelvollisten koulutuksen. Valkoisen armeijan kokonaisvahvuus sisällissodan lopussa oli noin 55 000—60 000 miestä. Noin kaksi kolmasosaa armeijasta oli asevelvollisia.

Vuonna 1919 säädettiin uusi väliaikainen laki asevelvollisuudesta. Palvelusajaksi määrättiin puolitoista vuotta.

Ensimmäinen pysyvä asevelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1922. Miehistön palveluaika lyheni vuoteen, mutta reserviupseerien, -aliupseerien ja erikoiskoulutettavien sotilaiden palvelusaika pysyi puolessatoista vuodessa.

Lähteet: http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Valkoiset_vuoden_1918_joukko-osastot, Rehnberg, Katarina: Asevelvollisuus ennen, nyt ja tulevaisuudessa verrattuna Ruotsin järjestelmään