Itämeri jatkuvan valvonnan alla

Kello on viisi aamulla. Suomen rannikkoa lähestyy iso alus, jonka automaattinen tunnistusjärjestelmä ilmoittaa olevan autolautta Finnmaid.

Alus on jo havaittu Puolustusvoimien merivalvontatutkaverkostossa, ja Suomen saaristossa oleva kattava kameraverkosto varmentaa aluksen tiedot. Jos tunnistamisessa on epäselvyyttä, Merivoimien, Rajavartiolaitoksen tai Ilmavoimien kalusto lähtee varmistamaan, mikä alus on kyseessä. Näin toimii Suomen merialueiden valvonta

Merivalvonnan hermoverkko

Upinniemen merivalvontakeskuksessa työskentelevä kapteeniluutnantti Markku Sipilä kertoo, että Suomen rannikolla olevat merivalvontasensorit esimerkiksi merivalvontatutkat, kamerat ja kuuntelulaitteet tuottavat tietoa analysoitavaksi Upinniemen merivalvontakeskukseen ja Pansion merivalvonta-asemalle. Sieltä tieto välittyy Merivoimien operaatiokeskukseen, jossa johdetaan koko valtakunnan merivalvontaa.

Merivalvonnalla tarkoitetaan Suomen aluevesien koskemattomuuden valvomista veden pinnalla, alla ja yläpuolella. Lisäksi siihen kuuluu sotilaallisten ja yleisten turvallisuutta vaarantavien toimintojen sekä vaara- ja onnettomuustilanteiden estäminen.

Sipilä painottaa, että merivalvontaan ei kuulu tulenkäyttö, vaan heidän työnsä on valvoa ja tuottaa tietoa. 

Monta tapaa nähdä maailmaa – kiinteä, siirrettävä ja liikkuva

Merivalvontaa toteutetaan pääasiallisesti kiinteällä kalustolla. Kiinteää kalustoa ovat esimerkiksi rannikolle ja saariin sijoitetut merivalvontatutkat sekä kamerat ja merenpohjaan asennetut vedenalaiset sensorit.

Kiinteän kaluston kykyä voidaan tehostaa siirrettävällä ja liikuteltavalla kalustolla.

Kiinteän kaluston lisäksi valvontaa suoritetaan siirrettävällä ja liikuteltavalla kalustolla.
Siirrettävä kalusto koostuu rannikkotutkista ja valvontasensoreista, joita ryhmä sotilaita pystyy helposti kantamaan ja laittamaan käyttökuntoon sekä valvomaan. Siirrettävyyden ansiosta ne eivät ole yhtä haavoittuvaisia ja merivalvontakykyä voidaan tarvittaessa kohdentaa painopistealueille.

Liikkuva kalusto kuten alukset sekä lentokoneet, jotka on varustettu merivalvonnan sensoreilla pystyvät siirrettävän kaluston tapaan täydentämään kiinteää merivalvontaverkostoa.

Sipilä huomauttaa, että merivalvontaa voidaan tarpeen tullen toteuttaa laittamalla henkilöstöä rannikolle ja saaristoon suorittamaan visuaalista valvontaa.

– Merivalvonnan tehtävänä on tunnistaa havaitut kohteet, selvittää niiden toiminta sekä kerätä tietoa vieraista valtionaluksista Sipilä tiivistää.

– Sillä ei ole mitään väliä, mitä he ovat ilmoittaneet julkisissa tietovälineissä. Me tunnistamme ne kaikilla mahdollisilla tavoilla Sipilä lisää.

Upinniemen merivalvontakeskuksen ja Pansion merivalvonta-aseman toiminta on myös siirrettävissä. Niiden toiminnan voi esimerkiksi hajauttaa maastoon aivan kuten viestikeskuksen tai esikunnan.

Kaapelit ja kaverit 

Sipilän mukaan Suomella on kyky valvoa koko Suomenlahtea eli myös Suomen edustalla olevia merikaapeleita sekä muuta merenpohjassa olevaa infrastruktuuria.

– Merikaapeleiden valvonta onnistuu pinnan päällä ja pinnan allakin, Sipilä vakuuttaa.

Suomen merivalvontaa tehostaa myös kansainväliset merivalvontayhteistyöelimet. Näitä ovat esimerkiksi Itämeren alueen Naton-maiden sekä Ruotsin ja Iso-Britannian muodostama SUCBAS-ohjausryhmä, joka mahdollistaa merivalvonnan tilannetiedon jakamisen. Euroopan unionin jäsenmaiden merivalvontayhteistyö MARSUR tukee myös tiedon jakamista

Ihminen koneiden keskellä

Upinniemen merivalvontakeskuksessa työskentelee noin 40 ammattisotilasta ja 30 varusmiestä. 

Vuodesta 2021 lähtien kaikki merivalvontaan määrätyt varusmiehet ovat käyneet johtokeskus aliupseeriaselajikoulutuksen. 

Sipilän mukaan aliupseerinkoulutuksen tuoma vuoden palvelusaika takaa, että varusmiehet saavat riittävät taidot tärkeään palvelustehtäväänsä.

Tulevaisuuteen katsoen 

Maanpuolustuskorkeakoulun merisotaopin pääopettaja, komentaja Anssi Munkki näkee Suomen Nato jäsenyyden parantavan Suomen merivalvontaa. 

Suurin vaikutus tullaan näkemään Suomen kyvyssä suorittaa pinnanalaista valvontaa. Nato liittolaiset tarjoavat Suomelle kykyjä mitä Suomelta puuttuu, esimerkiksi sukellusveneitä ja sukellusveneen paikantamiseen tarkoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.

Munkki huomauttaa, että nämä uudet kyvyt ovat jo päässeet kehiin viimevuotisen Suomenlahden kaapelirikon jälkeen Naton vahvistettua alueen valvontaa.

Munkin pohtii tekoälyn ja autonomian teknologioiden tuovan suuria muutoksia merivalvontaan.

– Kone pystyy tekemään valvontatyötä vähemmillä virheillä ja ilman väsymystä, Munkki toteaa.

Autonomian teknologia mahdollistaa myös miehittämättömän liikkuvan kaluston. Sen kaltaista kalustoa on jo nyt olemassa, mutta ne ovat melko harvassa.