Itämeren maat ottavat nyt asepalvelukseen mallia Suomesta – Monessa valtiossa on herätty siihen, ettei ammattiarmeija enää riitä
Palveluskäytännöt eroavat nykyään hyvin paljon maiden välillä, mutta tämä tulee muuttumaan.
Monessa Itämeren alueen valtiossa asevelvollisuus vaihdettiin suhteellisen pieneen ammattiarmeijaan Neuvostoliiton hajottua. Nyt heiluri on kääntynyt toiseen suuntaan, sillä moni maa suunnittelee asevelvollisuuden palauttamista tai sen vahvistamisesta.
Norjassa puolustusministeri Bjørn Arild Gram ilmoitti huhtikuussa 2024 puolustusvoimien kasvattavan asepalvelukseen kutsuttavien määrää. Tavoitteena on saada koulutukseen 13 600 henkeä vuosittain vuoteen 2036 mennessä.
Ruotsissa muutos on samansuuntaista. Historiallisesti sotilasstrateginen painopiste on ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, ammattilaistuneessa armeijassa. Nyt tavoitteeksi on asetettu, että asepalvelukseen otetaan 10 000 koulutettavaa vuodessa vuoteen 2030 mennessä.
Saksassa liittokansleri Olaf Scholz on ilmoittanut ajavansa asevelvollisuuden käyttöönottoa. Puolustusministeri Boris Pistorius on vuoden 2023 kesäkuussa esittänyt Saksalle valikoivaa asevelvollisuutta, johon mallia on haettu Ruotsista.
Suomessa, jossa perinne miesten yleisestä asevelvollisuudesta on pitkä, pyritään tasa-arvoistamaan asepalvelusta. Palvelukseen halutaan houkutella enemmän naisia yhteisten kutsuntatilaisuuksien kautta. Tavoitteena on 2 000 naista vuosittain.
Tasa-arvoisuus on tavoitteena myös Tanskassa, jossa pääministeri Mette Fredriksen on ilmoittanut hallituksen ajavan muutoksia asevelvollisuuteen. Se aiotaan laajentaa koskemaan miesten lisäksi naisia. Lisäksi hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa asevelvollisten määrä 5 000 alokkaaseen vuodessa.
Baltiassa kasvuun pyrkivät Viro ja Liettua. Miesten yleinen asevelvollisuus aiotaan laajentaa koskemaan yhä useampaa. Virossa tälle vuodelle asetettu tavoite on 4 000 uutta alokasta vuosittain. Liettuassa tavoitteeksi on asetettu, että koulutukseen otetaan 6 500 asevelvollista vuonna 2030.
Asevelvollisuuden vuonna 2007 lakkauttanut Latvia on palauttanut asevelvollisuuden vuonna 2023 ja asettanut kunnianhimoiset tavoitteet. Päämääränä on 4000 koulutettavaa vuonna 2028.
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilassosiologian professori Teemu Tallberg sanoo, että trendin taustalla on sotilasstrategisten tarpeiden muuttuminen.
Kylmän sodan päätyttyä on Euroopassa pitkään ollut vallalla käsitys, jonka mukaan suuria sotia ei ole näköpiirissä eikä laajalle reserville tarvetta. Tallbergin mukaan vielä 2000-luvun alussa puhuttiin pääasiassa hybridivaikuttamisesta ja kybersodankäynnistä.
Venäjän hyökkäyssota muutti tätä ajattelua.
– Ukrainan sodan myötä huomattiin, ettei sodankäynti ole muuttunut. Se on yhä sellaista, johon Suomessa on suurella reservillä varauduttu, hän jatkaa.
Panostuksia palvelusmotivaatioon
Norjan ja Ruotsin tavoitteiden tiellä on niiden toteuttama asevelvollisuusmalli.
Teoriassa voimassa on yleinen asevelvollisuus, jonka mukaan kaikki ovat asevelvollisia. Käytännössä palvelukseen päätyy ikäluokasta vain murto-osa. Malli on siis valikoiva.
Grafiikka: Katri Mänty & Niila Haapakoski
Asepalvelus toimii Ruotsissa ja Norjassa lähes samalla tavalla. Kaikkien tiettyyn ikäluokkaan kuuluvien naisten ja miesten on pakollista täyttää lomake, jolla selvitetään henkilöiden soveltuvuutta ja halukkuutta asepalvelukseen.
Vastausten perusteella osa ikäluokasta määrätään seuraavaan vaiheeseen, eli kutsuntatilaisuuteen. Ruotsissa tilaisuuteen päätyy noin joka neljäs, Norjassa noin puolet ikäluokasta.
Tilaisuudessa suoriutumisen perusteella määrätään tarvittava määrä henkilöitä asepalvelukseen. Norjassa se on noin kymmenesosa ikäluokasta, Ruotsissa hieman vähemmän.
Ongelmallista mallissa on, että siinä korostuu yksilön oma halukkuus. Mikäli ikäluokan into asepalvelukseen ei kasva samaa tahtia puolustusvoimien kiintiön kanssa, laskee palvelusmotivaatio asevelvollisten keskuudessa.
Tallbergin mukaan tämä luo haasteita, mikäli pyritään noudattamaan yksilönvapautta korostavia länsimaisia arvoja. Kansalaisvelvollisuudet ovat jossain määrin niiden kanssa ristiriitaisia.
– Jos Suomessa esiteltäisiin joku uusi velvollisuus kaikille kansalaisille, niin kyllä se olisi haastavaa toteuttaa, Tallberg toteaa.
Tallbergin mukaan ratkaisua voidaan hakea velvollisuuden korostamisella.
– Jos asetetaan vahva velvollisuus ja tiukat rangaistukset, niin eiköhän sieltä saada enemmän väkeä palvelukseen. Ovatko ne sitten yhtä motivoituneita, se on eri kysymys, Tallberg pohtii.
– Suomessa on joko ase- tai siviilipalvelus, tai sitten pidemmälle vietynä totaalikieltäytyjillä vankila, hän jatkaa.
Saksa seuraa Norjan ja Ruotsin esimerkkiä
Saksan puolustusministeri Pistoriuksen heinäkuussa esittelemä malli on tarkoitus ottaa käyttöön jo tänä vuonna vuonna.
Saksassa on yhä voimassa laki asevelvollisuudesta, mutta sitä ei ole käytännössä toteutettu vuoden 2011 jälkeen, jolloin siirryttiin ammattiarmeijaan. Uudistus ei muuta tätä, sillä asepalvelu pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Kyseessä on enemmän uudenlainen rekrytointikanava kuin varsinainen asevelvollisuuden käyttöönotto.
Vapaaehtoisuutta lukuunottamatta malli noudattaa Ruotsin ja Norjan kaavaa. Koko ikäluokalle lähetetään lomake, jossa tiedustellaan palvelushalukkuutta.
Grafiikka: Katri Mänty & Niila Haapakoski
Vastausten pohjalta valitaan vuosittain noin 40 000 henkilöä, jotka osallistuvat kutsuntatilaisuuteen. Tilaisuudessa heistä valitaan tarvittava määrä, ehdotuksen mukaan 5 000 uutta henkilöä vuosittain.
Asepalveluksen kesto on ehdotuksen mukaan 6–23 kuukautta.
Tällä hetkellä Saksan asevoimat rekrytoi noin 9 600 työntekijää vuosittain. Uudella vapaaehtoiseen palvelukseen perustuvalla ehdotuksella pyritään siis aikaansaamaan lähes viidenkymmenen prosentin kasvu.
Tässä haastetta aiheuttaa uusien kansalaisvelvollisuuksien vastustaminen. Vapaaehtoisia voi olla vaikea rekrytoida mukaan.
– Se riippuu siitä, miten asepalvelukseen kutsutut näkevät sen uhkakuvan, minkä takia armeijassa ollaan, Tallberg toteaa.
Tämän lisäksi asepalvelusjärjestelmän jälleenrakentaminen tulee kalliiksi.
– Vaatii isoja taloudellisia panostuksia, jos lakkautettuja varuskuntia pitää avata uudelleen, Tallberg arvioi.
– Uudenlaista henkilöstöä pitää myös kouluttaa, hän jatkaa.
Tasa-arvoisempi palvelus Suomeen
Saksan ohella Suomi ja Tanska hakevat esimerkkiä Norjan ja Ruotsin asevelvollisuusmallista, sillä asepalvelukseen pyritään houkuttelemaan enemmän naisia.
Norjassa ja Ruotsissa kutsuntaprosessi on naisille ja miehille yhteinen. Osin tästä syystä naisten osuus asepalveluksen suorittaneista on esimerkiksi Norjassa kuusinkertainen Suomeen verrattuna.
Tanskassa tasa-arvoisuuteen pyritään ulottamalla asevelvollisuus ja kutsunnat koskemaan miesten lisäksi myös naisia. Hallituksen ehdottamalla uudistuksella pyritään tasa-arvon lisäksi myös nostamaan palveluksen käyvien ihmisten lukumäärää.
Tällä hetkellä varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain noin 4 700 henkilöä, joista noin 25 prosenttia on naisia. Tavoitteena on 5 000 varusmiestä vuosittain, sekä suurempi naisten osuus. Lisäksi hallitus aikoo myös pidentää asepalveluksen kestoa nykyisestä vähimmillään neljästä kuukaudesta yhteentoista kuukauteen.
Tämä muutos vaatii hallitukselta lakiuudistuksen, jonka pitäisi astua voimaan jo ensi vuonna.
Suomessa Puolustusvoimat on viime vuonna toteuttanut kokeilun, jossa naisten vapaaehtoinen valintatilaisuus ja miesten kutsuntatilaisuus yhdistetään.
Käytännössä tällainen tilaisuus vastaa yhteisiä kutsuntoja. Erona on naisten osallistumisen vapaaehtoisuus.
Selkeitä tuloksia kokeilun tiimoilta ei vielä ole julkaistu, mutta mikäli kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, otetaan yhteiset tilaisuudet yleiseksi käytännöksi vuoteen 2028 mennessä.
Tallberg kuitenkin olettaa, ettei Suomessa kokonaan siirrytä valikoivaan asevelvollisuuteen. Se ei ole Suomen sotilasstrategian kannalta järkevä ratkaisu.
– Meillä on pitkä raja, jonka puolustaminen vaatii massiivisen reservin. Miesten yleinen asevelvollisuus on tehokkain tapa saavuttaa sellainen reservi.
Neuvostoarmeijan varjo painaa
Virossa ja Liettuassa on voimassa miesten yleinen asevelvollisuus. Molemmat maat pyrkivät kasvattamaan palvelukseen astuvien määrää.
Tätä vaikeuttaa se, ettei Baltian mailla ole Suomen tavoin pitkää perinnettä itsenäisistä puolustusvoimista. Tallbergin mukaan asevelvollisuuteen on Baltiassa suhtauduttu varauksellisesti.
– Siellä asevelvollisuus on pitkään tarkoittanut neuvostoarmeijaa.
Grafiikka: Katri Mänty & Niila Haapakoski
Varauksellinen suhtautuminen on osittain johtanut asevelvollisuuden välttelyyn. Esimerkiksi Virossa asevelvollisuuden voi välttää olemalla menemättä kutsuntoihin ja maksamalla tästä seuraavat sakot. Sakkojen suuruus vaihtelee, mutta ne voivat olla jopa yli 1 000 euroa.
Baltian maiden asevelvollisuusmalleissa yksilön oma motivaatio painottuu Suomen mallia enemmän. Niissä on siksi pyritty vaikuttamaan siihen millaisena asevelvollisuus nähdään.
Esimerkiksi Latviassa suurin osa asepalveluksen suorittavista hakeutuu palvelukseen vapaaehtoisesti. Asepalveluksen suorittaneista noin 40 prosenttia työllistyy lopulta asevoimien palvelukseen.
– On vaatinut siellä paljon ajatustyötä muuttaa näitä perinteisiä käsityksiä asevelvollisuudesta. Enää ei ole kysymys neuvostoarmeijasta, vaan itsenäistä Viroa, Latviaa ja Liettuaa siellä ollaan puolustamassa, Tallberg kiteyttää.
