Itämeren epävarmat vuodet

Itämeren turvallisuustilanne on riippuvainen Venäjän voimapolitiikasta ja suurvaltojen strategisesta kamppailusta. Aihetta analysoitiin Ulkopoliittisen instituutin turvallisuusseminaarissa.

Ulkopoliittisen instituutin Suomen lähialueiden turvallisuusseminaarissa 16.joulukuuta pohdittiin Venäjän voimapolitiikan ja suurvaltojen strategisen kamppailun vaikutusta Itämeren tilanteeseen. Seminaarissa keskityttiin Itämeren lisäksi arktiseen alueeseen, jotka molemmat ovat Suomella ja Venäjälle geopoliittisesti tärkeitä alueita.

- Koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeinen vedenjakaja oli Ukrainan sota, josta aiheutui turbulenssia myös itämeren alueelle. Alueelliset jännitteet kasvoivat selkeästi ja alueella oli monia läheltä piti -tilanteita ja sapelinkalistelua, joka johtui siitä, että Venäjän ja lännen suhteet kiristyivät, kertoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu.

Ukrainan sodan alkamisen jälkeisiä vuosia 2014-2015 Pesu kutsuu “epävarmoiksi vuosiksi”. Silloin monet ajattelivat Itämeren tai pienten Baltian maiden olevan Venäjän seuraavia kohteita.

- Itämeren alue nähtiin monissa skenaarioissa seuraavana polttopisteenä, Pesu tiivistää.

Venäjän turvallisuuspolitiikka heijastuu hänen mielestään suoraan Itämeren tilanteeseen. Venäjällä on turvallisuuspolitiikkaan holistinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät sotilaalliset, taloudelliset ja informaatiotiedustelun keinot. Maan turvallisuuspolitiikka yhdistelee offensiivisiä ja defensiivisiä toimia.

Itämeren tilanteeseen on vaikuttanut Pesun mukaan myös Nato. Vuoden 2014 Walesin huippukokouksessa Nato alkoi taas keskittyä aluepuolustukseen. Varsovan huippukokouksessa päätettiin tietynlaisen "eteentyönnetyn läsnäolon" lisäämisestä Puolaan ja Baltian maihin. Pesu kutsuu tehtävää toteuttavia joukkueita ansalankajoukoiksi. Naton strategia perustuu tietynlaiseen kostopelotteeseen Venäjää kohtaan, jonka monikansalliset ansalankajoukot luovat.

- Joukkojen tarkoitus on luoda ansalanka, joka mahdollisen Venäjän hyökkäyksen skenaariossa saisi aikaan vahvistusstrategian. Tällä pyritään vakuuttamaan Venäjä siitä, että Nato reagoisi tässä tilanteessa. Nato on tähän myös valmistautunut vahvistamalla reagointikykyään.

Myös Suomi ja Ruotsi ovat Pesun mukaan osa läntistä pelotetta. Maat ovat integroituneet järjestelmään Naton kumppanuusohjelman, lisääntyneen harjoitustoiminnan ja mukautuneen lainsäädännön kautta.

2020-luvulla Itämeren turvallisuutta määrittelee Pesun mukaan eri dynamiikkojen voimatasapaino. Jänniteiden syyt ovat usein muualla kuin Itämerellä. Esimerkiksi Krimin tilanne loi jännitettä myös Itämerelle, joka näkyi muun muassa ilmatilaloukkauksina.