"Isoisovanhemmat olisivat varmasti ylpeitä" – Sotilasvalan pitkä perinne jatkui Panssariprikaatissa

Paukkupakkanen ja pieni jännitys eivät heikentäneet odotetun ja yhteisöllisen tilaisuuden tunnelmaa.

Parolan Panssariviestikomppaniassa on herätty jo varhain, sillä käsillä on alokaskauden viimeinen päivä, jolloin alokkaat vannovat sotilasvalan tai antavat sotilasvakuutuksen.

– Herättiin puoli tuntia aikaisemmin, käytiin suihkussa ja valmistauduttiin päivään, alokas Arttu Korte listaa.

Jo kello kahdeksan aikaan Jääkäritykistörykmentin alokkaat ovat siirtyneet yksikkönsä taakse, purevaan pakkaseen. Vuorossa ovat alokaskauden viimeiset sulkeisharjoitukset.

– Laittakaa ne vemppaläpät alas, eräs alikersantti käskee viitaten karvalakin korvia suojaavaan osaan.

Muotoon järjestyneille alokkaille annetaan neuvo, että varpaita ja kantapäitä voi pyöritellä hieman kenkien sisällä. Mutta varovainen kannattaa olla, jotta tämä ei näy yleisöön asti. Polvista puolestaan kannattaa joustaa hieman, niin riski pyörtymiselle vähenee.

Eteen- ja olalle viennit luonnistuvat kuuden viikon alokaskauden jälkeen jo hyvin.

Seuraavana vuorossa on tahtimarssi. Marssi lähtee liikkeelle hyvin ja varusmiesten kantapäät nousevat ratisevasta pakkaslumesta yhtenäiseen tahtiin.

– Tahtimarssi on ollut meille vaikeinta, Korten tupakaveri Juho-Jalmari Kurkela toteaa.

Alokkaat saivat valapäivänä lounaaksi hernekeittoa ja pannukakkua. Kuvassa tupakaverukset Juho-Jalmari Kurkela ja Arttu Korte. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Parilla alokkaalla on tosin vielä haasteita saada pidettyä käsi oikeassa tahdissa jalkojen kanssa. Yhtenäisesti toimivasta joukkueesta heidät erottaa helposti.

Tästä muistutetaan myös kentällä pidettävässä valaharjoituksessa: 

– Komennot tulee suorittaa yhtäaikaisesti ja mikäli on vielä korjattavaa, tehdään se hiljalleen vasta muutaman sekunnin tauon jälkeen, ohjeistaa Panssariprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Kai Naumanen.

Harjoituksessa korostuu myös suureen joukkoon liittyvät haasteet.

– Yhdessä kohdassa meinasi mennä tahti ihan pieleen, kun edessä olevat eivät pysyneet, alokas Peetu Liias arvioi.

Kokonaisuudessaan valaharjoituksessa kaikki tuntuu menevän kuitenkin jo hienosti. Valalaulu ja virsi hakevat vielä yhteistä säveltä, mutta Naumanen uskoo tämän korjautuvan tilaisuudessa, kun Kaartin soittokunta ja esilaulaja Kari Miettinen eli "Paleface" rytmittävät kappaleita.

Valan painavat sanat

– Panssariprikaati, asento.

Lähes 1 500 taistelijan kantapäät kolahtavat nyt yhteen samanaikaisesti Parolankankaan Lippukentällä valatilaisuuden alkaessa. 

Koko tilaisuus kulminoituu hetkeen, jolloin alokkaat vannovat valansa tai antavat sotilasvakuutensa. He toistavat ensimmäisen ja viimeisen osion lausumalla sen esilukijan perässä. 

– Sotilasvala kuuluu lupauksiin suurista asioista: siinä luvataan olla rehellinen ja luotettava kansalainen ja täyttää oma paikka joukossa. Se on lupaus isänmaalle, että olen valmis suojelemaan niitä arvoja, joiden varaan maamme rakentuu, sotilaspastori Pasi Hakkarainen erittelee valan yhteydessä järjestettävässä kenttähartaudessa.

Suomessa sotilasvalan vannominen on 400-vuotinen perinne. Itsenäisen Suomen aikana ensimmäinen vala oli Liepajassa vuonna 1918 ennen kuin Saksassa koulutetut jääkärit palasivat Suomeen.

– Isoisovanhemmat tuolla, vanhat veteraanit, olisivat varmasti nyt ylpeitä, lastenlapsensa valaa katsomaan tulleet Heikki ja Erja Koivula pohtivat.

Paraatikatselmuksen aikana alokkaat pitivät aseita edessään. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Viime vuosien tapahtumat antavat sotilasvallalle myös uuden vireen, jota niin alokkaat kuin läheiset pohtivat.

– Pitkällinen perinne tämän nykyajan tilanteen ohella, on tässä aika moniulotteinen ja sitä kautta resonoi, historia-alalla työskentelevä, poikansa valaa katsomaan tullut Satu Ståhlberg pohtii.

Alokkaat kuitenkin sitoutuvat lupaukseensa hyvin ja lausuvat valansa myös ylpeydellä.

– Minun mielestä vakuutus kuulosti ihan järkevältä ja mielelläni sen vannoin, alokas Vicke-Valtteri Anttila kuvailee.

Läheisten kruunaama tilaisuus

Varuskunta-arkeen verrattuna erityistä valapäivänä on läheisten läsnäolo. Lippukentän reunoille on kerääntynyt useampikin tuhat ihminen seuraamaan sotilasvalaa. 

– Onhan se aika paljonkin erilainen tilaisuus. Kannattaa katsoa tarkasti, että miten kuuluu käyttäytyä, alokas Teemu Suomela miettii.

Tilaisuutta värittää niin juhlava tunnelma kuin prikaatin ylimmän johdon läsnäolo, mitkä antavat päivään erityistä painoarvoa.

Useat alokkaat myöntävätkin jännittävänsä tilaisuutta – ainakin hieman. He haluavat näyttää nyt vain parastaan.

– Kun on korkea-arvoisempia katsomassa, haluaa näyttää särmältä ja hyvältä, alokas Korte luonnehtii.

Anna Backman ja Erja Koivula (oik.) olivat seuraamassa ensi kertaa valatilaisuutta. Heikki Koivula oli seurannut myös poikansa valaa. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Isänmaallinen tilaisuus on koskettava paitsi asevelvollisille, myös läheisille.

– Minä ainakin itkin tuossa koko alkupätkän, Satu Ståhlberg myöntää.

Hienosti edennyt palvelus

Varusmiespalvelus on ollut iso muutos nuorten elämässä. Alokkaat ovat kuitenkin olleet siitä positiivisesti yllättyneitä.

– Aiemmin olin kuullut vain kauhutarinoita, mutta eihän tämä ikävää ole ollut, alokas Kurkela toteaa.

– Tietyllä tapaa alkuun on ollut raskasta, kun ollut niin erilaista, mutta on ollut mielenkiintoinen kokemus, alokas Joel Hietamäki pohtii.

Alokaskausi Parolassa on mennyt hyvin ja koulutustavoitteisiin on päästy. 

– On ollut ilo nähdä nuorten sotilaiden ilmeen muutos yksittäisistä siviileistä yhtenäiseksi sotilasjoukoksi, Panssariprikaatin komentaja, eversti Juhana Skyttä toteaa valapuheessaan.

Hänen mukaansa koulutuksen ensimmäinen vaihe on suoritettu kunnialla. Myös varusmiesjohtajat vahvistavat alokkaiden olleen reippaita kovistakin pakkasista huolimatta.

Panssariajoneuvot kulkivat ohimarssissa alokkaiden perässä. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Muutos on ollut iso myös kotijoukoille, jotka ovat kaivanneet alokkaita.

– Ruoan tarpeessa on ollut iso muutos, erään alokkaan äiti Anna Backman lohkaisee.

Toisaalta nykypäivänä yhteydenpito kotiin on palveluksensa aikana helpompaa, mikä keventää läheisten mieliä.

– Hän on itse tänne halunnut, tykännyt olla ja pärjännyt. Itellä on siitä hyvä fiilis, Backman toteaa.

Laguksen nuolten kantajat

Pian valalaulu jo raikaa Parolannummella. Alokkaat ovat nyt saaneet ensimmäisen, koulutushaaransa mukaisen sotilasarvon.

Panssariprikaatissa valapäivästä alkaen alokkaat saavat myös kantaa edesmenneen kenraalimajuri Ruben Laguksen mukaan nimettyä, Panssariprikaatin Laguksen nuolet -tunnusta maastopuvussaan.

Tamperelainen Edith Rantala oli saapunut paikalle katsomaan avopuolisonsa Peetu Liiaksen valaa. Kuva: Sol Martin Jõemaa

Valapäivän tilaisuudet päättyvät ohimarssiin, jossa joukot tervehtivät prikaatin komentajaa.

Marssi jatkuu edelleen kohti alokkaiden omia yksiköitä, joissa edessä on vielä lomatarkastukset ja -puhuttelu.

– Kyllähän se vala siinä sujui, kun seurasi muita. Kaikki käytänteet oli kuitenkin harjoiteltu etukäteen, Anttila kommentoi.

Pian alokkaat kulkevat varuskunnan porteista jo tasaisena virtana kohti läheisiään ja ansaittua valalomaa.