Intti opetti, että riittää kun tekee parhaansa – kokemukset kannattelevat siviilielämässä
Kirjoittaja pohtii, millainen kokemus varusmiespalvelus oli ja minkälaisia tunteita sen päättyminen saa aikaan.
Katson puhelimen Intti-sovelluksessa näkyvää TJ-laskuria. Hymy nousee kasvoille, kun palvelusta on enää viimeiset prosentit suorittamatta.
Muistan kun katsoin kyseistä sovellusta viimeisenä iltana ennen palveluksen alkua.
Silloin sovellus näytti kylmästi, että 347 päivää jäljellä ja pyöreät nolla prosenttia suoritettuna.
Puhuin silloin setäni kanssa puhelimessa ja hän kehotti nauttimaan palveluksesta. Hän kertoi omista kokemuksistaan, että varusmiespalveluksen tuoman karaistumisen jälkeen jalat kantavat kevyesti siviilielämässä.
Keväällä setä nukkui pois. Olin silloin vasta aloittanut palveluksen, ja hänen ohjeet muistuivat mieleeni.
Varusmiespalveluksen ollessa loppusuoralla olen pohtinut, mitä siitä on jäänyt käteen.
Sydäntalven aikana alokas kohtaa usein epämukavia tilanteita. Päällimmäisiksi
muistoiksi alokaskaudelta minulle jäi kuitenkin tutustuminen uusiin ystäviin sekä
onnistumisen tunne. Tunsin onnistumisen tunnetta esimerkiksi ensimmäisen tetsausharjoituksen jälkeen, kun pitkä päivä pakkasessa oli ohi ja lihaksia jomotti sekä varpaita kipristeli.
Tällä hetkellä minulla on hieman samantyyppisiä ajatuksia kuin mitä lukion
päättyessä oli. Tunsin ylioppilasjuhlissa suurta ylpeyttä valkolakkia päähän
laittaessa. Samana päivänä ajatukseni täytti myös haikeus, sillä tiesin, että kaikki
ystävät lähtevät eri suuntiin ja elämässä kääntyy uusi sivu.
Haikeutta on ilmassa myös nyt, kun inttikaverit tulee hyvästellä viimeisen kerran. Samaan aikaan voin kuitenkin jo kuvitella sen ilon ja riemun määrän, kun pääsemme portista ulos viimeisen kerran ja palvelus on vihdoin suoritettu.
Ehkä näemme pian taas opiskelijatapahtumissa tai kertausharjoituksissa?
Minussa varusmiespalvelus näkyy eniten mielen vahvistumisena. Ajatus tulevista opiskelu- ja työkuvioista tuntuu varusmiespalveluksen jälkeen kevyeltä, saahan vapaa-aikaa enemmän ja yöt saa nukkua omassa sängyssä.
Tällä hetkellä varusmiespalvelusta suorittaville sekä tuleville varusmiehille haluan
sanoa sanat, joilla setäni lopetti puhelun tammikuussa:
Tee parhaasi, se riittää. Nauti myös vaikeimmistakin hetkistä ja ole ylpeä itsestäsi.
