Osiot
Valikko

Ruotuväki

Intti ei ole räiskintäpeli

Ture Laiti
Ture Laiti

Kirjoittaja pohtii viihteessä esitetyn sotilaallisuuden ja todellisen sotilaallisen käytöksen eroja.

Elokuvissa, peleissä ja sarjoissa, jotka käsittelevät sotaa ja armeijaa nähdään usein draamaa, keskenään taistelua ja päähenkilö, joka tietää aina mikä on oikein ja mikä on väärin. Päähenkilö on valmis taistelemaan paitsi vihollista, myös omiaan vastaan, jotta hänen moraalisesti oikeassa oleva näkökulmansa tulisi toteen.

Päähenkilö on karismaattinen koska hän tappelee vastaan, ei pelkää auktoriteettia ja kulkee omaa tietään. Luonnollisesti samaistumme päähenkilöön nauttiessamme tällaisesta viihteestä.

Siviilissä en arvostanut hierarkkisia järjestöjä, epädemokraattisuus johtajien ja alaisten välillä oli asia jota en voinut sietää. Tällaisessa valossa käskyjä vastaan toimivat yksilöt elokuvissa tai peleissä vaikuttavat melkein sankarillisilta.

Ongelmia syntyy myös kun elokuvissa ja peleissä päähenkilö rikkoo sotalakeja, esimerkiksi kiduttaa vihollisen taistelijaa saadakseen tietoa, jonka avulla tämä voisi ehkä pelastaa ystävänsä. Sodan oikeussäännöt ovat olemassa, jotta liialliselta ja turhalta kärsimykseltä vältyttäisiin, mutta Call of Duty vähät välittää niistä. 

Vaikka tällaiset voimafantasiat ovat nautinnollisia TV:n näytöllä, niitä ei kuulu pitää totena. Muistan ennen inttiä hehkuttaneeni perhetutulle intoani palveluksesta ja hän huokaisi syvään ja muutti yhdellä lauseella kokonaan käsitykseni palveluksesta:

“Punkat ja vaatteet pitää olla kunnossa, te ammutte vähemmän kuin odotat."