Tiedustelijan tehtävä testaa varusmiehen kestokykyä

Alikersantti Mäkelän tehtävänä on toimia osana tiedustelukomppaniaa kouluttamalla varusmiehiä ja suorittamalla vaihtelevia tehtäviä. Tiedustelijana toimiminen testaa niin fyysistä kuin henkistä kestokykyä.

Alikersantti Mäkelä / Ivalon rajajääkärikomppania / TJ 0

”Olen alikersantti Mäkelä ja palvelen Ivalon rajajääkärikomppaniassa tiedustelijana.
Tehtäväni on toimia tiedusteluryhmän jäsenenä. Tehtäviini kuuluu suorittaa omaa aselajia eli tiedustelua.

Suoritettuani lukion olin todella odottavaisin mielin lähdössä armeijaan. Minulle armeija oli sellainen asia, että halusin hoitaa sen kunnialla. Odotinkin, että tänne pääsee ja ajattelin, että se olisi sellainen mukava kokemus, mikä jäisi hyvänä muistona mieleen. Siviilissä minulla on tosi laaja urheilutausta, mikä on tuonut intoa ja mahdollisuuden haastaa itseäni.

Halusin tulla Ivalon rajajääkärikomppaniaan palvelukseen ja onnekseni tulin valituksi tänne. Jos en olisi tänne päässyt olisin joutunut Sodankylään tai Rovaniemelle. Halusin tänne enemmän, koska täällä pystyy haastamaan itseään monin tavoin sekä fyysisesti että henkisesti.

Palveluspaikkana tämä on haastava paikka. Täällä on usein todella pitkiä päiviä eli vapaa-aikaa on todella vähän verrattuna muihin paikkoihin. Koulutus täällä on ihan huippua todella ammattitaitoisten kouluttajien ansiosta. Vapaa-aika riittää kuitenkin palautumiseen päivän suoritteista. Vapaa-ajan viettomahdollisuudet ovat täällä ihan hyvät eli löytyy saunatilat, uimahalli, kuntosali, liikuntasalit ja sitten sotilaskoti, joissa voi sitten rentoutua.

Ivaloon pääsee palvelukseen haluamalla tänne, jos on A-kelpoisuusluokkainen. Tänne ei valita pääsykokeella, eikä tänne voi joutua. Eli kutsunnoissa pitää kertoa halukkuudesta tulla tänne. Suotavaa on olla kohtalaisessa kunnossa, jotta kykenee suorittamaan palveluksen täällä, sillä palvelus on fyysisesti varsin vaativa.

Armeijan alussa A-kaudella olin ihan ”alokkaana” täällä eli ihan pihalla. Kuitenkin tosi nopeasti pääsin tavallaan talon tavoille ja oppi niihin. Sen jälkeen se onkin ollut sellaista mukana menemistä ja hyvin eteenpäin menevää. Aliupseerikurssille pääseminen on täällä aika kilpailtu, mutta tulin valituksi sinne.

Oppilaskausi oli armeijan parasta aikaa, sillä siinä porukka hitsautui hyvin yhteen. Toisaalta se on ollut myös armeijan raskainta aikaa, sillä se oli aikaa kovaa tykitystä. Hyvän yhteishengen syntymiseen vaikutti varmasti se, että tehtiin paljon, haastettiin itseämme sekä yksikkömme pieni koko.

Rankin ja mieleenpainuvin kokemukseni armeijassa sijoittuu aliupseerikoulun alkuvaiheille. Muistan yhden maastoharjoituksen, jossa tuli nukuttua todella vähän viikon ajan. Tämä harjoitus testasi hyvin pääkoppaa, kun joutui todella väsyneenä suorittamaan tehtäväänsä.

Parasta on ollut se, että pääsin aliupseerikouluun eli sain jäädä vuodeksi. Ivalossa parasta on varmasti se yhteishenki eli niin sanottu rajahenki eli kaikki tuntee toisensa ja tullaan hyvin juttuun eli tästä on tullut oikein iso kaveriporukka. Jokainen Ivalossa palveleva varusmies sanoisi myös, että Ivalon keittiön ruuat on aika huippua, jossa henkilökunta valmistaa ruuat paikan päällä. Se on juhlapäivä, kun pääsee ruokalaan syömään, koska meillä on niin paljon metsäpäivä eli täällä tulee syötyä paljon sissimuonaa.

Viimeiset viikot ovat mielenkiintoisia, koska silloin pääsee mittaamaan tekemisen tasoa ja omia johtamistaitojaan.

Minulla on ollut mietinnässä ura rajavartiolaitoksella. Tähän löytyy useita eri vaihtoehtoja, kuten menemällä sopimussotilaaksi tai kadettikouluun.

Armeijasta on kyllä ollut suuri hyöty, sillä olen kasvanut paljon eli on tapahtunut aikuistumista sekä olen oppinut ottamaan ja jakamaan vastuuta johtajakoulutuksen myötä. Reserviin voi lähteä paljon rikkaampana ja aikuisempana, kuin mitä olin tänne tullessani.”