Intissä opin kirjoittamaan

Ennen palvelusta ajattelin usein, että joskus ehkä olen niin hyvä kirjoittaja, että voisin kirjoittaa kaunokirjallisen teoksen. Lauseeni kiemurtelivat omissa maailmoissaan, täynnä vaikutteita filosofiasta ja lukemastani kaunokirjallisuudesta.

Kirjoitin ne usein enemmän itselleni kuin kenellekään muulle. Siinä oli jotakin viehättävää, että sanat kulkivat vain minun mielessäni hiljaisina ja kätkettyinä, kuin salaisuuksina, jotka odottivat löytäjäänsä.

Sitten alkoi varusmiespalvelukseni Ruotuväessä. Päivittäin toimituksessa kirjoitimme uutisia ja lehtijuttuja. Aluksi kaikki tuntui vieraalta ja jähmeältä: miten tiivistää tapahtuma, miten löytää olennaisin tai miten välittää viesti selkeästi? 

– Kirjoitat liian akateemisesti, toimituksen päällikkö totesi lempeästi minun ensimmäistä juttuani lukiessaan.

Olin hämilläni. Se ei ollut moite, vaan ohje. Pian aloin ymmärtää, että toimittaja ei kirjoita koskaan vain itselle. Tässä tyylissä kauneus piilee siinä, että sanat valitaan niin, että ne soljuvat ja kantuatuvat eteenpäin, ei koristeellisuudessa tai hienoissa vertauksissa. Kirjoittamisesta tulee hiljainen ele, joka on tehty jonkun muun hyväksi. Kyse on asenteesta, halusta tavoittaa toinen ihminen sanoin.

Kun aloin kirjoittaa muille, huomasin itsessäni muutosta. Lauseet muuttuivat kevyemmiksi, selkeämmiksi, mutta samalla ne saivat oman rytminsä ja elämänsä. Kirjoittaminen ei ollut enää vain unelma kirjallisuudesta tai harjoitus, vaan vuoropuhelu toisten kanssa. Näkymätön silta, jonka sanat rakentavat. 

Nyt, kun kirjoitan tätä kolumnia, minua hymyilyttää. Vaikka olin joskus ajatellut, että kirjoittamani sanat ovat vain minun ja vain minun, varusmiespalvelus opetti toisin. Opin, että teksti elää vasta silloin, kun sen joku lukee, ja että kirjoittaminen on pohjimmiltaan toista varten.

Minua hymyilyttää myös se, miten pieni kommentti toimituksen päälliköltä saattoi kääntää kirjoittamiseni uudenlaiselle radalle. Sanani alkoivat kulkea vapaammin ja löytää tiensä toisiin, eivät vain takaisin minuun itseeni.

Kirjoittaminen on minulle henkilökohtainen ilo. Nyt se on myös taito, jonka varuskunnan porttien ulkopuolella kannan mukanani opinnoissa ja elämässä.