Intin aika "miesten kouluna" ei ole ohi
Kirjoittaja toivoo tasa-arvon toteutuvan tulevaisuuden Puolustusvoimissa nykyistäkin paremmin.
Suomi vuonna 1892. Maa on osa Venäjää, mistä huolimatta eletään autonomian eli itsehallinnon aikaa. Suomalaisnaisten yhteiskunnallinen asema ei tosin ole häävi. Heillä ole äänioikeutta eivätkä he voi opiskella yliopistossa. Suomen oman armeijan joukoissa naiset loistavat vain poissaolollaan. Yksi heistä on Minna Canth, joka tasa-arvon puolestapuhujana on kirjoittanut muun muassa naisten epätasa-arvoa suhteessa miehiin ilmentävää proosaa sekä lehtijuttuja. Yltiörealistisenkin kuvauksen kautta Canth kritisoi tulisesti normeja, jotka ylläpitävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Suomi vuonna 2022. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää on vietetty hiljattain viime lauantaina. Suomalaisnaisilla on ollut yli sadan vuoden ajan äänioikeus ja oikeus opiskella yliopistossa sekä 27 vuoden ajan mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus. He ovat yhteiskunnan varjoista nousseet näkyvämmille, valoisammille paikoille miesten joukkoon. Puolustusvoimissa jatketaan vuonna 2020 käynnistettyä yhteistupakokeilua eli mies- ja naissotilaiden sekoittamista kasarmilla majoittuessa vuoden 2022 loppuun. Kokeilu laajennettiin alkuvuodesta kaikkiin joukko-osastoihin lennostoja lukuun ottamatta.
Samaan aikaan suoritan "armeijan vihreissä" palvelustani, jonka aloitin toiveikkaana tammikuussa. Toivoin muun muassa pääseväni samaan tupaan kahden eri sukupuolen edustajista koostuvan sakin kanssa ilmoitettuani suostumuksen yhteismajoitukseen. Kuitenkin ensimmäiset 24 tuntia intissä yllättivät: alokasjakson tuvassani oli tasan nolla naista. Koko perusyksikössäni heitä oli niin marginaalinen määrä, että he mahtuivat alle neljäsosaan kaikista tuvista. Minun täytyi siis sopeutua varsin maskuliiniseen palvelusympäristöön, joka sitkeästi pysyttelee pinnalla nykyintissäkin. Yhteismajoituksen potentiaaliset hyödyt jäivät itseltäni siis saavuttamatta, enkä todennäköisesti ole ainoa.
Tasa-arvon nykytilanteeseen ovat vaikuttaneet useat tekijät, joita emme välttämättä aina tiedosta, kuten asenteet, jotka omaksutaan useimmiten tahattomasti. Asepalvelusta kohtaan ne ovat osalla ihmisistä tänäkin päivänä konservatiivisia, mistä räikeä esimerkki on, että inttiä voidaan pitää "miesten kouluna". Stereotypia sotilaasta on kalju tai lyhythiuksinen kovaksi keitetty jätkä. Sitä on rikkonut naisten osallistaminen maanpuolustukseen vapaaehtoisen asepalveluksen kautta vuodesta 1995. Sen suosio on kasvanut huimasti, sillä vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeneiden naisten määrä on ylittänyt tuhannen rajan vuosittain jo neljä kertaa, joista ensimmäinen oli vuonna 2017. Sitä ennen luvut pysyivät vuodesta toiseen 430:n ja 842:n hakijan välillä.
Tasa-arvoisemman asevelvollisuuden eteen on jo uurastettu, mutta petrausta tarvitaan vielä. Maskuliinisuus värittää Puolustusvoimien kielenkäyttöä, mikä ei anna aihetta ruusujen jakeluun. Onko esimerkiksi varusmies-sanalla perusteltua viitata myös naissotilaisiin tai sukupuolivähemmistöjä edustaviin sotilaisiin, jotka eivät koe itseään miehiksi? Alokasaikani huomiot osoittavat, että yhteistuvat eivät käytännössä aina toteudu, vaikka sellaisiin halukkaita olisi.
Mielestäni Puolustusvoimissa olisi jatkossa hyvä huomioida sukupuolittuneet käsitteet, kuten varusmies, esimies ja tykkimies, ja korvata ne sukupuolineutraaleilla vastineilla, kuten varushenkilö-sanalla. Näin vähennettäisiin mahdollista toiseuden tai ulkopuolisuuden tunnetta ja lisättäisiin tasa-arvoa. Palveluksen aloittavien naisten määrän nousu saattaa jatkossa purkaa ennakkoluuloja inttiä kohtaan ja vauhdittaa yhteistupakokeilun käytännön toteutusta. Ajatus asepalveluksen "miehekkyydestä" kuitenkin elää, joten muistetaan tämä: muutos lähtee asenteista.
