Insinöörikenraalimajuri Kari Rengolle ura Puolustusvoimilla ei ole aina ollut itsestäänselvyys

Monipuolisen uran kesäkuun lopussa taakseen jättävä Puolustusvoimien pääinsinööri ja logistiikkalaitoksen johtaja, insinöörikenraalimajuri Kari Renko tietää jo mitä tekee siirryttyään reserviin.

Puolustusvoimien pääinsinööri, insinöörikenraalimajuri Kari Renko siirtyy reserviin kesäkuun lopussa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan tehtävästä. 

Kenraalimajuri Renko valmistui aikanaan lentokoneinsinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta, nykyisestä Aalto-yliopistosta. Diplomityönsä hän teki siviili-insinöörinä Ilmavoimien tilaamaan tutkimukseen, jonka jälkeen hän jäi koululle tutkijaksi viideksi vuodeksi tehden töitä Ilmavoimien tilaamien tutkimusten parissa.

– Jollain tapaa kypsyi sellainen ajatus, että jotain muutakin elämässä oli ajatuksena tehdä, niin päädyin hakemaan Ilmavoimille ja siirryin ikään kuin pöydän toiselle puolelle. Ensimmäinen tehtävä oli ostaa tutkimuksia, joita olin itse aikaisemmin ollut tekemässä, kertoo kenraalimajuri Renko.

Maanpuolustus on aina ollut Rengolle kiinnostuksen kohde ja vakavasti otettava asia, mutta ura Puolustusvoimissa ei ainakaan vielä opiskeluaikana ollut itsestäänselvyys. Työtä tehdessään hän kuitenkin huomasi, että työ on sisällöltään monipuolista, jolloin työ niin sanotusti vei mennessään.

– Puolustusvoimat on hyvin tekninen organisaatio ja meidän tehtävänä on yhdistää sodankäynnin maailmaa teknistaloudelliseen maailmaan ja tuoda siihen lainalaisuuksien huomioon ottamista, että mikä on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja mikä ei, selventää Renko insinööriupseerien merkitystä Puolustusvoimille. 

Kirjava ura ilmailun parissa

Kenraalimajuri Renko on mittavalla urallaan ollut monenlaisissa tehtävissä. Alussa hän toimi tutkimuksen johtajana, jossa hänellä oli kaksi pääaluetta – ilmataistelun simulointi ja lentokonerakenteiden eliniän hallinta. Tämän jälkeen hän siirtyi Puolustusvoimille sotilasinsinöörin virkaan, jolloin hän on työskennellyt muun muassa toimistopäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa ja Karjalan lennoston lentoteknisenä johtajana. 

Myös Yhdysvallat on tullut tutuksi hänen ollessaan Washington DC:ssä kolme vuotta puolustusasiamiestoimistossa puolustusmateriaalihankintojen yhteistyötehtävissä, jonka ensimmäinen tehtävänhoitaja Renko oli.

– Siinä sai itse vähän rakentaa, mitä tehtävä pitää sisällään. Yhdysvalloista kuitenkin tulee paljon hankintoja ja yhdysvaltalaiset organisaatiot ovat suuria. Tehtävänä oli toimia kotimaisten hankintaprojektien tukena paikan päällä, etsiä tietoa ja avustaa kotimaisia toimijoita, Renko listaa.

Yhdysvaltojen komennuksen jälkeen Renko siirtyi Ilmavoimien materiaalilaitokseen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisen jälkeen hänestä tuli laitoksen apulaisjohtaja, jolloin hän vastasi materiaalihankintojen ja kunnossapidon toiminnallisuuden toimivuudesta ja kehittämisestä.

Renko valittiin vuonna 2014 Puolustusvoimien pääinsinöörin virkaan, joka vastaa teknisestä kyvykkyydestä, Puolustusvoimien resurssien tarpeesta ja katsoo teknistaloudellisen kehityksen perään.

– Yritän katsoa, että Puolustusvoimien tekninen osaaminen on raiteilla, lohkaisee Renko.

– Mikään näistä tehtävistä ei kuitenkaan ole ollut sellainen mikä ei olisi ollut mielenkiintoinen. Työn sisältö on ollut ikään kuin huume, joka on pitänyt näissä hommissa. 

Työtehtävä, mitä Renko muistelee lämmöllä on ollut tutkimuksen ohjaaminen. Ilmavoimat osti aikanaan paljon tutkimuksia Teknilliseltä korkeakoululta, jolloin nuorena insinöörinä Renko pääsi käyttämään koulussa opittuja taitojaan.

– Pääsi oikein fiksujen ihmisten kanssa tekemään töitä, ja varsinkin kun tutkimuksista on syntynyt sellaisia tuloksia, jotka ovat edelleen käytössä, ja joita toiset ihmiset ovat kehittäneet. On kiva nähdä, että on jäänyt jotain pysyvää, muistelee Renko. 

Mieleenpainuva insinöörikurssi

Pääosan urastaan kenraalimajuri Renko on viettänyt Ilmavoimilla, jonne hän tuli kolme kuukautta ennen kuin päätös Hornet-hankinnoista julistettiin. Tämän jälkeen hän onkin toiminut enemmän tai vähemmän Hornetien parissa koko uransa ajan.

Erityisesti hän muistelee Suomen ilmavoimien ensimmäisen Hornet-hävittäjän koelentoa St Louisissa Boeingin tehtaalla huhtikuussa vuonna 1995.

– Meillä oli silloin pieni insinöörikurssi käynnissä ja suomalaiset kurssilaiset olivat kiitotien laidalla katsomassa, kun kone lensi ensilentonsa. Se jäi mieleen. Se oli kylmä aamu ja me värjöteltiin kiitotien laidassa ja odoteltiin, että se kone tulee sieltä, naurahtaa Renko.

Kirjat odottavat lukijaansa

Vaikka kenraalimajuri Rengon työura ei olekaan vielä päättynyt, niin reservin aurinko kuitenkin siintää horisontissa. Heinäkuussa kiireet jäävät viimeistään taakse, mutta toimettomaksi ei tarvitse jäädä. 

– Minulla on erilaisia lyhyen ja pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Olen ajatellut, jos ihan ensiksi lukisi kirjan. Minulla on kotona paljon lukemattomia kirjoja, joita ei ole ollut aikaa lukea, tuumaa Renko.

Tekniikan historiaan ja ilmailuun liittyviä kirjoja tulee varmasti luettua, sekä 
lisäksi myös elämäkerrat ja dekkarit kiinnostavat. Reservin ensimmäinen kirja, jonka Renko aikoo lukea on vielä mysteeri, mutta hän on jo päättänyt lukea uudelleen Herman Hessen Lasihelmipelin. 

– Varsinkin vanhemmalle ihmiselle, joka on ollut opetustehtävissä, kuten itse aikoinaan vedin Ilmavoimissa kurssia, niin Lasihelmipeli on tietynlainen näkökulma ajattelumaailmaan.

Toinen vähän pidemmän aikavälin tavoite Rengolle on pitää huolta omakotitalostaan. Tekemättömien töiden lista on kohtuullisen pitkä, mutta niihin on vihdoinkin aikaa paneutua. 

– Minulla on vielä sellainen ajatus, että tekisi muutaman vuoden ajan jotain yhteiskuntaa hyödyttävää, mutta ne suunnitelmat eivät ole vielä kauhean pitkällä, avaa Renko suunnitelmiaan.

Loppuun kenraalimajuri Renko heittää ajatuksen nuorille, jotka vielä miettivät omaa uraansa tai tekevät jo opintojaan. Henkilökohtaisesta kokemuksestaan hän toteaa, että Puolustusvoimista löytyy kosolti siviilipuolen osaajia sekä tehtäviä joka lähtöön.

– Olen kolmekymmentä vuotta katsellut eri alojen siviilitaustaisia ihmisiä, jotka ovat töissä Puolustusvoimilla. He ovat tulleet töihin Puolustusvoimille sisällön takia, mutta he myös jäävät meille töihin sen takia. Itse en ainakaan ole joutunut tässä kolmenkymmenen vuoden aikana miettimään tai katumaan ratkaisua, päättää Renko.