Innovatiivisessa M85-taistelujärjestelmässä Puolustusvoimat panosti kestävyyteen, jopa mukavuuden kustannuksella

Savotan legendaariset tetsarit ovat vuosikymmentenkin kurittamisen jälkeen vielä käytössä.

"M85 pitäisi tuhota, mutta mikäs pahan tappaisi?" Puolustusvoimien vanhan tetsarin jälleennäkeminen herättää vahvoja tunteita sen hienouden kokeneissa reserviläisissä.

Taisteluvyöstä, selkärepusta ja varustepussista koostuva kokonaisuus ei ole missään nimessä eläköitynyt, sillä moni onnekas pääsee harjoituksissa kertaamaan myös kasivitosen käyttöä.

Savotan 40 vuotta sitten kehittämä ja valmistama taistelujärjestelmä on monin tavoin aikansa tuote, mutta se oli kulta-aikanaan innovatiivinen ja Puolustusvoimien kovat kriteerit täyttävä, moderni varustekokonaisuus.

Savotan tuotepäällikkö Stefan Melander kertoo, että 1980-luvun alussa alkanut kehitys on ottanut inspiraatiota ainakin israelilaisesta Ephod-järjestelmästä.

– Sielläpäinhän pyöri rauhanturvaajia paljon, sitä kautta varmaan tullut tietoisuus niistä tänne Suomeen, Melander tuumii.

Puolustusvoimien tetsarit ovat kehittyneet paljon sodanjälkeisenä aikana, mutta yhteistä perimääkin näkee kun järjestelmiä vertailee. Kuvassa (vastapäivään) M60, M85, erikoisjoukoille suunniteltu jääkäriliivi ja nykyvarustukseen kuuluva M05. Kuva: Karoliina Huopalainen

Savotan hallituksen puheenjohtaja Uljas Valkeinen oli mukana kasivitosen kehittämisessä ja kertoo, että se oli aikanaan Savotan suurin projekti. Se avasi jopa uuden ompelimon Viitasaareen Karstulan tehdasta tukemaan.

– Konkurssin tehneen kenkätehtaan työntekijät koulutettiin sitten ompelemaan reppuja, Valkeinen muistelee.

Uusien materiaalien voimannäyttö

M85-järjestelmän myötä siirryttiin perinteisestä pellavasta, puuvillasta, nahasta ja teräksestä kevyempiin ja kestävämpiin materiaaleihin. Tämä suunta herätti alussa skeptisyyttä Puolustusvoimien ”vanhan liiton miehissä”, Valkeinen muistelee.

– Nahka ja luonnonkuidut olivat useamman vuoden mukana suunnittelun alkuvaiheessa.

Laskuvarjojääkäreiden rinkan onnistuneet kokeilut vakuutti Puolustusvoimien henkilökunnan keinokuitujen kestävyydestä. Kuva: Karoliina Huopalainen

Huoli koski materiaalien kestävyyttä, mutta se osoittautuikin niiden vahvuudeksi. Savotta kehitti samoihin aikoihin laskuvarjojääkärien LJK-rinkkaa, jonka eräs kenttätesteihin Utissa osallistunut varusmies unohti sitoa kiinni ennen hyppyä.

Lentokoneesta maahan syöksynyt epäonninen rinkka todisti perinnelinjaa ajaville sotilaille modernien materiaalien luotettavuuden.

– Kun he menivät katsomaan, että miten kävi, niin rinkka oli ehjä ja ranka muodossaan. Rinkkaan pakatut näkkileivät olivat tosin murusina, Valkeinen kertoo.

Nato-standardia jo 80-luvulla

Taistelujärjestelmässä käytettiin ensimmäistä kertaa myös tarranauhaa. Nauhaa valmistettiin Nato-standardien mukaisesti niin, että joka toinen koukku on polyamidia ja joka toinen polyesteriä. Yhdistelmä takaa tarranauhan kestävyyden ja tarran pidon märkänäkin.

Muovia käytettiin myös repun selkävahvikkeessa, joka on tehty periksiantamattomasta polyeteenistä. Jokainen, joka on marssinut M85-reppu selässään, tietää, että vahvike taipuu, muttei muotoudu kantajan selän mukaan. Mukavuuteen tosin panostettiin muilla tavoin.

– Repussa ei alussa ollut pehmusteita olkaremmeissä lainkaan, mutta se aiheutti liian paljon tuskaa testaajille. Pehmustetut olkaremmit eivät kestävyyden nimissä kuitenkaan tulleet kysymykseen, vaan päädyttiin irrallisiin pehmusteisiin, Valkeinen muistelee.

Taisteluvyö taas on pehmustettu, mikä ei niihin aikoihin ollut mikään itsestäänselvyys. Tämä luksusominaisuus on omaksuttu Ephod-tetsareista.

Kasivitosen heikoimpana lenkkinä Melander ja Valkeinen pitävät metallista kiinnikettä, jolla taskut kiinnitetään vyöhön.

– Se on yksinkertaistettu versio jenkkien M56-järjestelmän kiinnikkeestä, mutta painaa paljon enemmän ja menee rikki jos sitä vääntää, Melander kertoo.

M85-tetsareiden prototyypeissä näkee kaksi lipastaskua liivin etupuolella, lopullisessa versiossa toinen lipastasku korvattiin yleistaskulla. Kuva: Savotta

Valkeinen avaa, että kun kiinnike oli lyöty muotoon, se karkaistiin, jolla saatiin aikaiseksi metallin jousimaisuus. Kun prosessi onnistui, osasta saatiin hyvin kestävä, mutta jos metalli karkaistiin liian kovaksi, kiinnikkeet murtuivat käytössä.

Ainaista säätöä

Ehkä periksiantamattomin osa M85-tetsarista ovat sen hihnat, joiden säätäminen on tuskallisen vaikeaa.

– Olen kuullut kerrottavan, että kun systeemi oli jo valmis, joku Puolustusvoimien kenraali oli antanut käskyn, että hihnojen paksuutta pitää lisätä kestävyyden nimissä, ja Savotalta sanottiin, että soljet on mitoitettu ohuempien hihnojen mukaan ja että paksummalla hihnalla niistä tulee vähän ahtaita, Stefan Melander sanoo.

Ikuista säätöä aiheuttaa myös taisteluvyön oikeaan mittaan saaminen. Kokeneellekin käyttäjälle voi tulla ylläyksenä, että M85-taisteluvyötä saa kolmessa eri mitassa. Varusvarastossa näitä tosin harvemmin eriteltiin, jolloin varusmies ei välttämättä saanut omaa kokoaan vastaavaa vyötä.

Siroimmat sissit kiristivät siksi tetsareita housujensa nahkavyöllä ennen pidempiä marsseja.

Tilaihme, jos osaa soveltaa

Taistelijan on tarkoitus mahduttaa selkäpuolen yleistaskuihin sadevaatteet, suojanaamari ja pakki. Etutaskusta saa vapautettua elintärkeää tilaa lisälippaille (tai motivaatiota kohottaville paheille) tunkemalla sinne kuuluva kenttälapio takataskun läpän alle.

Vaikka taskuilla on jo suunnitteluvaiheessa määritelty käyttötarkoitus, eivät varusteet aina halua keskustella taskujen mittojen kanssa, varsinkaan, kun varustusta on päivitetty. Näin on käynyt esimerkiksi sadevaatteiden kanssa.

– Sadeviitan saa todella tiukkaan taitettuna mahtumaan sinne, se on kunnon operaatio. Sitä myös näkyi paljon, että jollain irtohihnoilla tai naruilla viriteltiin viitta kiinni tetsareihin, Melander kertoo.

90-luvulla käyttöön otettu sirpalekäsikranaatti ei myöskään mahdu heitetaskuun. Aktiivikäyttäjän kannattaa myös lisätä oma tasku vesipullolle, sillä tätä M85-järjestelmä ei tarjoa.

Legendaarisin ominaisuus M85-tetsareissa lienee olkapäihin sijoitetut metallikoukut, joissa saa roikotettua telamiinoja. Tämä M60-tetsarista periytynyt supisuomalainen innovaatio on aiheuttanut enemmän tuskaa varusmiehille kuin yksikään muu SA Int -varuste.

– Tuotantojohtajamme Jussi kantoi kertomansa mukaan kerralla kahtatoista telamiinaa kun harjoittelivat varamiinoitteen rakentamista, Melander kertoo.

Toimii hyvin – istuimena

Vahvoja tunteita herättävälle M85-järjestelmälle on kaikkien näiden palvelusvuosien jälkeen nostettava hattua, sillä se täyttää tehtävänsä ilman turhia hienouksia ja toisin kuin keskiverto varusmies, on kasivitonen käytännössä tuhoutumaton.

Kokonaisuuslähtöisen suunnittelun ansiosta kantamuksen voi helposti optimoida tehtävän mukaan. Jalkamarssin jälkeen reppu jätetään tukikohtaan ja varustepussilla tetsarin kantokapasiteettia saa lisättyä päivärepullisen verran.

Savotan tehdas toimii edelleen Karstulassa ja sitä on viime vuosina laajennettu toiminnan kasvettua. Kuva: Karoliina Huopalainen

Tetsarin taskut saa myös kiinnitettyä esimerkiksi LJK-rinkkaan ja ohjuskantolaitteisiin. M85 edustaa hyvin oman aikansa modulaarisuutta.

Innovatiiviset materiaalivalinnat mahdollistavat sen, että vuosikymmenten rääkkäyksenkään jälkeen järjestelmä ei ole päätynyt polttojätteeksi, vaan tetsareita näkee vieläkin aktiivikäytössä. Saatiin mitä tilattiin – kestävä taisteluvyö Puolustusvoimien käyttöön.

Täysipakkauksessa tetsarit tukevat reppua lantiohihnan lailla ja istuessaan se toimii väsyneen varusmiehen selkänojana. Nämä ominaisuudet ovat ehkä osittain suunnittelun sattumia, mutta tervetulleita joka tapauksessa.

Jos ei muuta, M85-järjestelmä on ainakin neljän vuosikymmenen ajan kasvattanut suomalaisen sotilaan henkistä ja fyysistä lujuutta sekä kehittänyt luovaa ongelmanratkaisukykyä.