Osiot
Valikko

Ruotuväki

In English, please

Asevelvolliset ovat kielellisesti yhä monimuotoisempi ryhmä. Vieraskielisten kouluttamiseen on Puolustusvoimissa panostettava sekä tarkoituksenmukaisuus-, että turvallisuusnäkökulmista.

Varusmiespalvelukseni aikana olen törmännyt moniin ulkomailla asuviin asevelvollisiin tai maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin, jotka suorittavat varusmiespalvelustaan siinä missä muutkin. Varusmiespalveluksen aloittaminen on jo itsessään kulttuurishokki ja mahdolliset kielelliset vaikeudet tuovat alokkaille vielä lisähaasteita. 

Maanpuolustus kuuluu kaikille. Lieneekin selvää, että varusmiespalvelukseen päätyy ihmisiä monista eri taustoista. Kansainvälistymiskehityksen seurauksena varusmiespalvelustaan suorittaa yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia sekä heikon suomen kielen taidon omaavia henkilöitä. Aihepiiriin liittyvät mahdollisuudet ja ongelmakohdat tulevatkin olemaan kehityksen seurauksena yhä enemmän esillä ja ne vaativat linjanvetoja ja ratkaisuja. 

Vieraskieliset asevelvolliset ovat kaikkea muuta kuin homogeeninen joukko. Suomessa asuvien vieraskielisten lisäksi mediassa esitettyjen tietojen mukaan arviolta noin 100-150 ulkosuomalaista suorittaa vuosittain varusmiespalveluksen ja ulkomailla pysyvästi asuvat Suomen kansalaiset ovatkin palvelusvelvollisia samalla tavalla kuin Suomessa asuvat ikätoverinsa. 

Puolustusvoimien on myös osaltaan reagoitava tähän kehitykseen. Yhä enemmän varuskunnissamme palvelee sellaisia henkilöitä, joiden suomen kielen taito ei riitä etenkään koulutuksen alkuvaiheessa täysipainoiseen oppimiseen ensimmäisellä tai toisella kotimaisella. Kysymys on tärkeä myös siksi, että pienenevien ikäluokkien aikana tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen rooli korostuu maanpuolustustarpeita täytettäessä yhä pienemmän varusmiesjoukon avulla. 

Kielikysymyksellä on myös turvallisuusaspekti. Käsiteltäessä esimerkiksi ammunnan varomääräyksiä tai aseen toiminnan keskeisiä periaatteita, on kaikkien turvallisuuden kannalta tärkeää, että koulutettavat todella ymmärtävät oppimansa. Kyse on jokaisen varusmiehen turvallisuudesta, josta kukaan meistä ei halua tinkiä.

Perustuen omalla alokasjaksollani tekemiini havaintoihin sain vaikutelman, että vieraskielisten asema puolustusvoimissa ei ole auvoinen. Englanninkielisiä oppimateriaaleja tai opetusta ei käytännössä juurikaan ole saatavilla. Toki varusmiespalvelus on loistava mahdollisuus vieraskielisille myös oppia suomea, mutta ihmetekoja ei voida lyhyessä ajassa olettaa tapahtuvan. 

Puolustusvoimille olisikin hedelmällistä pohtia yleisiä linjojaan tarkemmin vieraskielisten asevelvollisten suhteen. Mahdollisuuksia tarjoaisivat muun muassa englanninkielisten oppimateriaalien lisääminen, PVMoodle-oppimisalustan hyödyntäminen ja tupajärjestelyt. Vieraskielisten sijoittaminen samoihin tupiin voisi tarjota vieraskielisille tarvittavaa vertaistukea ja parantaa tukemisen mahdollisuuksia konkreettisesti. Vieraskielisille alokkaille voitaisiin lisäksi kohdistaa kieltä taitavia ryhmänjohtajia. On kuitenkin huolehdittava siitä, että vuorovaikutus suomenkielisten varusmiesten kanssa ei kokisi takaiskuja, jos vieraskieliset varusmiehet olisivat tekemisissä enemmän toistensa kanssa. 

Toki lopuksi on todettava, että vaikka uhkakuvia ja ongelmia onkin helppo tuoda kärkkäästi esille, niin oikein toteutettuna varusmiespalvelus on molemminpuoleista voittoa. Monella vieraskielisellä kurkkusalaattisankarilla palvelusmotivaatio on huipussaan ja kokemus koetaan hyödylliseksi.