Ilmavoimien lentäjätarve ei rajoitu vain F-35-koneisiin – kelpoisuusvaatimukset kaikilla samat

On aikainen aamu Helsinki-Vantaan lentoaseman liikelentoterminaalilla. Ilmavoimien harmaa potkurikone laskeutuu kiitotielle ja pysähtyy terminaalin ovien eteen. Kolme matkustajaa poistuu koneesta, lentäjä seuraa pian perässä. 

Lentäjä tekee pikaisen lentoonlähtötarkastuksen, jossa hän käy läpi muun muassa koneen ulkopinnat, renkaat ja moottorin. Koneen kääntöaika on lyhyt, vain noin puoli tuntia. Kohta taas mennään.

Matkustamo on ahdas, ja kone muistuttaa hienoa yksityisjettiä. Kone saa pian lentoonlähtöluvan ja kipuaa taivaalle tavallista matkustajakonetta nopeammin. Lento aurinkoisen Järvi-Suomen yli Kuopioon kestää vain 50 minuuttia. Laskeutuminen Kuopion lentoasemalle on hämmästyttävän silkkinen.

– Lento meni hyvin! Tällaisella pikkukoneella pehmeä laskeutuminen on helppo tehdä, naurahtaa koneen Karjalan lennostoon lentänyt majuri Tuukka Antikainen.

Ilmavoimien Pilatus PC-12 NG -yhteyskoneella lennetään pääosin Suomen sisäisiä lentoja. Kuva: Patrik Vuori

Monipuolinen työkalu

Kone on sveitsiläisen Pilatus Aircraftin valmistama Pilatus PC-12 NG (Next generation) -yhteyskone. Se on yksimoottorinen potkuriturbiinikone, jonka Ilmavoimat valitsi edellisten koneiden korvaajaksi vuonna 2009. Käyttöön ne otettiin jo seuraavana vuonna.

Antikainen kertoo, että Ilmavoimilla on käytössään kuusi Pilatus-konetta. Ne on sijoitettu lennostoihin ympäri Suomea, mutta koneet lentävät eri paikkakuntien välillä miltei päivittäin.

Pilatuksen tehtäviin kuuluu henkilöstön ja kevyen rahdin kuljetukset. Kuljetettava henkilöstö vaihtelee varusmiehistä ja siviilihenkilöistä korkea-arvoisiin upseereihin ja valtionjohtoon.

Koneen ohjaamossa on paikat kahdelle lentäjälle, mutta lähes aina lentämiseen riittää yksi pilotti. Antikaisen mukaan kahta lentäjää käytetään harvemmin. 

Potkurimoottorin ja pienen kokonsa vuoksi Pilatus voi käyttää lyhyitä kiitoteitä. Kone soveltuu niin sora- kuin asfalttikiitoteille.

Matkustamon takaosassa sijaitseva suuri ovi mahdollistaa rahdin lastaamisen, ja koneen istumapaikkajärjestelyjä voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa. Suurin osa Pilatuksen tehtävistä on Suomen rajojen sisällä, mutta koneella pystyy lentämään myös pidempiä matkoja. Antikaisen mukaan koneella operoidaan toisinaan ulkomaille.

– Ne ovat pitkälti Pohjois-Euroopan lentoja. Tällä pystyisi etäisyyden puolesta lentämään jopa Espanjaan, mutta sitä ei juuri tehdä, Antikainen kertoo. 

Vain taivas on rajana

Pilatus on vain yksi Puolustusvoimien lentokoneista, joita ei ole suunniteltu torjuntakäyttöön. Moni mieltää, että sotilaslentäjät koulutetaan vain hävittäjien lentämiseen, mutta näin ei ole. 

Ilmavoimissa on mahdollista lentää monenlaisilla koneilla. Laivastoon kuuluvat esimerkiksi Ilmavoimien käyttöön muunnettu liikesuihkukone Gates Learjet 35 A/S ja Ilmavoimien suurin ilma-alus, rahtikone CASA C-295M.

Learjetia käytetään esimerkiksi valtionjohdon kuljetuksiin ja CASA toimii sekä rahti- että matkustajakäytössä. CASA:a käytetään laskuvarjohyppääjien pudotuskoneenakin.

Learjet ja CASA operoivat Pirkkalan lennostossa tukilentolaivueessa. Sotilaslentäjäksi voi kouluttautua myös Maavoimille tai Rajavartiolaitokselle. 

Majuri Antikaisen mukaan muutos Hornetista Pilatukseen on huomattava, mutta lentäminen pysyy aina kiinnostavana konetyypistä riippumatta. Kuva: Patrik Vuori

Antikainen on entinen hävittäjälentäjä, joka lensi Hornetia vuosina 2007–2022. Nyt hän toimii lentoreserviupseerikurssin valintapäällikkönä ja on täten valitsemassa Suomen seuraavia sotilaslentäjiä.  

Vaikka erilaisia urapolkuja on useita, kertoo Antikainen koulutukseen johtavien pääsykokeiden tähtäävän yhteen asiaan.

– Lentoreserviupseerikurssin valintakokeissa etsimme F-35-kelpoisia yksilöitä. Eli vaikka henkilö olisi mitoiltaan helikopterilentäjäksi soveltuva, pitää hänen olla sopiva myös F-35-hävittäjään, Antikainen täsmentää.

”Lentäminen ei ole koskaan tylsää”

Antikainen ei enää lennä Hornetia, mutta omaa yhtä lupakirjat koneen lentämiseksi. Nykyisin hän kerryttää lentotuntinsa Pilatuksella. 

– Konetyyppien käyttötarkoitukset ovat täysin erilaiset, joten lentämisen ajatusmaailma täytyi laittaa uuteen asentoon; tuhoamisesta tukemiseen. Lentäminen ei ole kuitenkaan koskaan tylsää, Antikainen selvittää siirtymäänsä Hornetista maltillisempaan Pilatukseen.

– Hävittäjän kinematiikkaa ei korvaa mikään, mutta ilmailussa riittää mielenkiintoisia ja intensiivisiä haasteita konetyypistä riippumatta.

Pilatus taipuu moneen: sillä voidaan kuljettaa kevyen rahdin lisäksi henkilöstöä varusmiehistä valtionjohtoon. Kuva: Patrik Vuori

Antikainen sanoo Pilatuksen olevan vakaa ja helppo lennettävä. Avioniikkajärjestelmät ja automatiikka helpottavat peruslentämistä lentojen reitti- ja lähestymisvaiheissa. Lentoonlähtö- ja laskeutumisnopeudet ovat pieniä, mutta matka taittuu taivaalla kuitenkin noin 500 kilometrin tuntinopeudella.

Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen on pakollinen sotilaslentäjän urasta haaveilevalle. Majuri Antikainen suoritti itse kurssin vuonna 2001. Hän luonnehtii aikaansa siellä haastavaksi mutta unohtumattomaksi.

– En ollut lentänyt koskaan aiemmin. Kun olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa, lensin sitä itse. Se tunne, kun renkaat irtosivat maasta, oli huikea, Antikainen muistelee hymyillen.