"Se oli tietyllä tavalla ihan rutiinilento" – Ilmavoimien koekaniinin ura unelma-ammatissa päättyi yllättäen

Jukka Harajärvi teki uran Ilmavoimissa ja kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan kirjan.

Kokenut koelentäjä Jukka Harajärvi valmistautui lennolle kolmas syyskuuta 2009. Kyseessä oli modifioidun lasiohjaamo-Hawkin sarjatuotantoversion ensimmäinen koelento. 

– Se oli tietyllä tavalla ihan rutiinilento, Harajärvi toteaa.

Tarkoituksena oli lentää korkealle ja tehdä sitten syöksy lähelle äänen nopeutta. Hävittäjälentämisen standardeilla mitattuna G-voimia ei tulisi mitenkään erityisen paljon.

– Se viisi G-voimaa ei sinällään ollut paljon, mutta sehän vastaa sitä, että niskaan pudotetaan keskikokoinen hevonen. Noin 400 kiloa painoa. Vaikka se on vähän, niin se on silti aika paljon kun ajatellaan normaalia maailmaa.

Syöksyn yhteydessä Harajärvi tunsi alaselässään poikkeuksellisen vihlaisun. Laskeutuminen takaisin maanpinnalle sujui kuitenkin normaalisti.

Muutaman levätyn päivän jälkeen selvisi, että selkäranka oli pettänyt. Jo ennestään huonossa kunnossa ollut ranka ei vain kestänyt enää G-voimien kuormitusta.

– Se oli tulossa. Minulla oli G-voimien kuormitusta kolme kertaa enemmän kuin keskimääräisellä suomalaisella hävittäjälentäjällä silloin.

Ura haaveammatissa oli yhtäkkiä ohi. Laskeutuessaan takaisin maan pinnalle Harajärvi ei tiennyt tekevänsä sitä viimeistä kertaa. Hän ei myöskään tiennyt, että makaisi kuukauden kuluttua kirurgin pöydällä haastavassa selkäleikkauksessa.

“Mitään varasuunnitelmaa ei ollut”

Harajärven unelma-ammatti oli selvillä jo hyvin nuorena.

– Kun kolmevuotiaalta pikku-Jukalta kysyttiin mikä sinusta tulee isona, niin vastaus oli taistelulentäjä.

Harajärvi muistuttaa, että hävittäjälentäjän koulutus on hyvin vaativa niin fyysisesti kuin opintojenkin kannalta. Kuva: Eetu Kolehmainen

Kiinnostus sotilaslentämiseen pysyi niin vahvana, että urasuunnitelma ei koskaan vaihtunut. Hän kertoo vanhempiensa varoitelleen, että näin haastavalle urapolulle ei välttämättä pääsisi.

– Minulla ei koskaan ollut muuta vaihtoehtoa. Se oli tietysti vähän riskialtis suunnitelma, kun mitään varasuunnitelmaa ei ollut.

Jatkuvaa kilpailua

Lukion toisen vuoden todistuksella Harajärvi hakeutui Lentoreserviupseerikurssin pääsykokeisiin. Siellä kanssakilpailijoita putosi pelistä testi kerrallaan. Lopulta hän pääsi aloittamaan varusmiespalveluksen lentoRUK:ssa heti lukion suoritettuaan.

– Siellä oli paljon kokeita, fyysisiä suorituksia ja lentämistä. Kaikki suoritukset olivat arvosteltavia ja majoituskerroksen seinällä oli koko ajan taulukko, josta näki oman paikkansa rankingissa. 

Varusmiespalveluksen jälkeen Harajärvi aloitti opinnot Kadettikoulussa. Jäsentynyt tapa opiskella sopi hänelle, ja muistot ovat muutenkin hyviä.

Jo varusmiespalveluksesta tuttu jatkuva kilpailu ja vaativa opiskelu jatkui Kadettikoulun jälkeenkin. 

– Kun alkaa lentämään varusmiespalveluksessa niin siinä menee 7–8 vuotta, että hävittäjälentäjä on valmis. Se on todella intensiivistä opiskelua ja fyysisesti hyvin raskasta.

Muilta kiellettyjä lentoja

Urallaan yli sataa konetyyppiä lentänyt Harajärvi ehti toimia Ilmavoimissa monissa eri tehtävissä: lento-oppilaana, hävittäjälentäjänä, lentueen päällikkönä ja lennonopettajana. Yksi tehtävä oli kiinnostavuudessaan ylitse muiden.

– Päästyäni Ilmavoimiin sisään alkoi muodostua käsitys, että hävittäjälentäjäyhteisön sisällä on sellainen erikoispätevyys kuin koelentäjä. Se alkoi kiinnostamaan, kun ymmärsin, että koelentäjät tekevät juttuja, joita muut eivät saa tehdä.

Koelentäjän vastuulla on muun muassa lentää ensimmäisenä vastikään korjatulla koneella. Tällaiselle lennolle Harajärvi lähti esimerkiksi Satakunnan lennoston porttien sisäpuolella komeilevalla kuljetuskoneella, joka on nykyisin muistomerkki.

Harajärvi kertoo, että kuljetuskoneessa oli muutettu siiven kärkiä. Oletus oli, että se vaikuttaa koneen lento-ominaisuuksiin, mutta kukaan ei arvannut, kuinka radikaalisti. Kun Harajärvi hidasti koneen vauhtia ilmassa, se kääntyi yllättäen ympäri ja lähti syöksymään kohti maata.

– Näihin varaudutaan esimerkiksi lentämällä riittävän korkealla. Koelentäjä odottaa kokoajan pahinta. Jos tuonne laittaa vaikka tavallisen liikennelentäjän, niin se todennäköisesti päättyy surullisesti.

“Valitsisin saman uran uudelleen”

Harajärvi kertoo, että häntä varoiteltiin ammattinsa riskeistä jo nuorena. Kovin tosissaan hän ei varoituksiin suhtautunut.

– Minähän olin kuolematon, kuten muutkin nuoret miehet.

Jossain vaiheessa rasitus alkoi tuntua, mutta työn mielekkyys vei mukanaan. Harajärvi kertoo, että riskejä olisi voitu varmasti ehkäistä esimerkiksi keskivartalojumpalla ja rajoittamalla G-voimien määrää.

– Toivon, että tietämys on lisääntynyt. Ennaltaehkäisevää työtä olisi voinut tehdä aika paljon.

Harajärven mukaan hävittäjälentämisessä on riskejä, mutta vaarallista se ei varsinaisesti ole. 

– Ilmavoimissa keskitytään ihan älyttömästi turvallisuuteen.

Harajärvi vammautui yli 15 vuotta sitten. Hän syö yhä vahvoja särkylääkkeitä ja urheilee, koska liikkumattomuus johtaisi liikuntakyvyn menettämiseen. Taistelu vammautumisen korvauksista jatkuu kuitenkin yhä.

– Valtiokonttori ei tee mitään, paitsi siis kieltäytyy maksamasta korvauksia. Se on surullista.

Suhtautuminen uravalintaan ei vammautumisesta huolimatta ole muuttunut.

– Valitsisin saman uran uudelleen.

Jukka Harajärvi, Koelentäjä, Otava, 256 sivua.