Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Nuutti Liukko

Mannermaa pitää työssää siitä, että sotilaspappina saa olla tavallisena ihmisenä lähellä toisia tavallisia ihmisiä.

Ilmavoimien kenttärovastin työ näkyy niin maalla kuin ilmassa

Aurora Kuusisto

Ilmavoimien kenttärovasti Kari Mannermaa viihtyy ilmavoimallisessa kulttuurissa, jossa positiivinen ilmapiiri syntyy kaikkien pyrkimyksestä tehdä asiat mahdollisimman hyvin.

Ilmavoimien kenttärovasti Kari Mannermaan mielestä yksi hienoimpia asioita, joita hän on urallaan Ilmavoimissa saanut tehdä, on lukuisat keikat Hawkin, eli suihkuharjoituskoneen kyydissä. 

– Meillä Ilmavoimissa pidetään tärkeänä sitä, että pappi osallistuu yhteisön arkeen ja yksi osa sitä on ilmassa oleminen, Mannermaa pohtii. 

Mannermaa on kotoisin Torniosta, missä hän kertoo eläneen rajan molemmin puolin lapsuuden ja nuoruuden ajan. Kolme ensimmäistä luokkaa kuluivat Haaparannan puolella ja loput vuodet koulun penkillä Torniossa. Varusmiespalveluksen Mannermaa aloitti 2/90 saapumiserässä silloisessa Pohjan prikaatissa, joka lakkautettiin vuonna 1998. 

– P-kaudella sain koulutuksen siis panssarintorjuntaan, Mannermaa muistelee. 

Teologian opiskelijana Mannermaa sai paikan varusmiespappi- ja diakonikurssilta, joka pidettiin Panssariprikaatissa. Sieltä tuore varusmiespappi siirtyi Jääkäriprikaatiin Sodankylään suorittamaan loppupalveluksensa. 

Mannermaa lähti palveluksensa jälkeen opiskelemaan kirkollista alaa Helsingin yliopistoon, josta hän valmistui teologian maisteriksi vuonna 2000. Muutamaa vuotta myöhemmin hän tuli valituksi sotilaspastorin tehtävään Satakunnan lennostoon, jolloin Ilmavoimissa ei ollut hänen lisäkseen muita päätoimisia pappeja kuin hän ja Mannermaata edeltänyt kenttärovasti. Vuonna 2016 kun edellinen kenttärovasti Sauli Keskinen jäi eläkkeelle, oli Mannermaan vuoro siirtyä nykyisiin tehtäviinsä. 

Työssään hän kokee merkitykselliseksi ennen kaikkea työnsä mielekkyyden ja mahdollisuuden osallistua maanpuolustukseen. 

– Minulle merkitsee se, että tämä ei ole mikä tahansa työpaikka, kun täällä joka päivä rakennetaan ja ylläpidetään Suomen kykyä puolustaa tätä maata, Mannermaa toteaa. 

Vapaa-aikaansa hän viettää mielellään taloaan, venettään tai elektronisia laitteita timpuroidessa. 

– Jos ihminen on päätynyt ostamaan 50-luvulla rakennetun talon, niin se on vääjäämättä sitten harrastus. Se oli tietoinen valinta puolisoni kanssa, Mannermaa selittää.

Monitaituruus on Mannermaalle asia, josta hän on ylpeä. Hän korostaa, ettei ole koskaan ollut yhdessä asiassa huippu, vaan tieto ja taito on jakautunut tasaisesti monelle eri osa-alueelle. 

Myös ilmailu on aina ollut lähellä Mannermaan sydäntä. 

– Monella Ilmavoimissa työskentelevällä on ollut pikkupojasta asti sellainen tietynlainen ihaileva suhde ilmailuun. Jos lapsuudessa on kuullut hävittäjän jylinää ja haistanut kerosiinin käryn, se voi jäädä vaikuttamaan jonnekin syvälle, mikä ehkä näkyy sitten aikuisuudessa, Mannermaa naurahtaa.  

Mannermaa ei maltakaan jättää ilmailua varuskunnan porttien sisäpuolelle, sillä hän kertoo vapaa-ajallaankin käyvänsä purjelentämässä Jämijärven suunnalla. 

Ilmavoimissa työskenteleminen on Mannermaan mukaan miellyttävää, sillä siellä vallitsee positiivinen ilmapiiri, jonka keskellä on mukava olla ja jota voi myös omalla toiminnallaan ruokkia. 

– Viihdyn ilmavoimallisessa kulttuurissa. Pidän siitä, että hierarkia ei ole täällä este asioista puhumiselle, Mannermaa kiteyttää.