Ilmavoimia ja niiden torjuntaa

Karjalan lennostossa Rissalassa uusissa kasarmeissa nukutun yön jälkeen apumekaanikot heräävät päiväänsä kuudelta aamulla. Aamupalan jälkeen he suuntaavat haalarit päällä kohti päivän palvelusta.

Lentokentän asvaltilla seisoskelevat varusmiehet kersantti Joel Kuosmanen ja alikersantti Oskar Ormio. He ovat kummatkin apumekaanikkoja. Tervehdimme ja katselemme yhdessä, kun Hornetit lähtevät päivän ensimmäiselle tehtävälleen.

Sisälle apumekaanikkojen taukotilaan siirryttäessä he avaavat, mitä kaikkea lentokoneille on täytynyt tehdä ennen varsinaista lentoon lähtemistä.

– Poistetaan koneen päällä ollut pölyltä suojaa antava suoja ja tarkastetaan lokikirjasta mahdolliset viat ja huomioon otettavat asiat, selittää Tampereella asuva Kuosmanen ensimmäisiä lentokoneille tehtäviä toimenpiteitä.

Lentokoneiden aamutarkastusta tekemässä on yleensä 3-4 henkilöä konetta kohti. He jakavat keskenään vastuun siitä, kuka tarkastaa mitäkin. 

– Kuka lähtee kiertämään koneen yläkertaa, kuka katsoo alakerran ja kuka moottorin ja rengaspaineet, luettelee Kuosmanen.

Vaiheittainen kokonaisuus

Kuosmanen itse tarkasti aamulla Hornetin yläkerran.  

Hän aloittaa tarkistamalla sen, että koneessa olevat fyysiset varmistussokat ovat paikallaan ja penkki on varmistettuna. Tärkeää on myös, että penkki ei ole virittynyt.

– Penkissä on lämpöparistoja, jotka saattavat aktivoitua spontaanisti pahimmassa tapauksessa, kuvaa Kuosmanen.

Tämän jälkeen hän tarkistaa, että kaikki napit ovat oikeassa asennossa. Tällä vältetään se, ettei sähköt päälle laitettaessa jotain ei-haluttua, kuten moottorin käynnistyminen, tapahtuisi.

Seuraavassa vaiheessa koneen ohjaamosta laitetaan koneen akkusähköt päälle, jonka avulla tarkistetaan koneen polttoainetilanne ja varavalojen toimintakyky. 

Seuraavaksi kone liitetään pistokkeella verkkovirtaan, jonka tuomalla virralla tarkistetaan koneen varsinaisten valojen toiminta ja katsotaan, ettei esimerkiksi yhtään varoitusvalon polttimoa ole palanut.

Valojen jälkeen tarkastettavaksi jää herkästi jäätyvien osien, kuten kohtauskulma-antureiden ja pitotputkien, lämmityksen tarkastaminen ja ohjaussauvan liikkuvuuden testaaminen.

Lisäksi Kuosmanen kertoo, että ohjaamosta tarkistetaan, ettei siellä ole mitään ylimääräistä:

– Esimerkiksi ohjaajalta on saattanut tipahtaa kyniä penkin väliin. Jos koneella vedetäänkin selkälentoa, eli käännät koneen ympäri ja yhtäkkiä sieltä tippuukin kyniä alas, niin ei ole yhtään kivaa.

Yhteistoiminnassa on voimaa. Hävittäjien kanssa toimiminen vaatii yhteistyökykyisen joukon. Kuva: Eero Tammivuori

Tarkka tarkastus

Espoolainen Ormio kertoi itse tarkastaneensa koneen alakerran. 

– Ei ole välttämättä yhtä teknistä kuin yläkerta, mutta se ehkä kestää useimmiten vähän pidempään, kun siinä on enemmän katsottavaa, kuvailee Ormio koneen alakerran tarkistamista.

Hänen mukaansa tarkastamisessa tärkeää on katsoa, ettei koneen kriittisillä alueilla ole vaurioita.

Erityisesti laskutelineiden kunnon tarkastaminen on Ormion mukaan kriittistä. Laskutelineet ovat suurlujuusterästä, joten pienetkin vauriot maalipinnassa on tärkeää huomata, sillä niistä sisään pääsevä kosteus voi aiheuttaa suurtakin vahinkoa.

Laskutelineiden yläpuolelta koneen sisältä löytyy putkia ja sähköjohtoja, joiden kunto tarkistetaan tarkastuksen yhteydessä. Samalla tarkistetaan, ettei mitään nestettä, kuten hydraulinestettä ole vuotanut.

Järjestyksessä seuraavana Ormio tarkistaa koneen luukkutilat. Niistä löytyy lukuisia eri mittareita ja ilmaisimia, joilla ilmaistaan esimerkiksi hydraulinesteen ja öljyn määrää.

– Sitten vielä moottorit tuolla koneen takaosassa tarkastetaan. Ihan taakse mentäessä pystyy katsomaan suoraan turbiineihin ja tarkastamaan, että siellä on kaikki miten pitääkin, Ormio kertoo.

Kentälle mars

Kun lentokone on kauttaaltaan tarkistettu ja todettu lentokelpoiseksi, on aika siirtää se lähtövalmiuteen itse lentokentän puolelle. Ohjaaja (eli koneen lentäjä) ei tässä vaiheessa tule konetta siirtämään, vaan se hoidetaan mekaanikkojen voimin.

– Käyttöhuoltokelpuutettu vastaava mekaanikko, joka on aina kantahenkilökuntaan kuuluva, hinaa koneen sille osoitetulle paikalle, avaa apumekaanikkojen pääkouluttaja luutnantti Markkanen.

Markkanen esiintyy tekstissä palvelusturvallisuutensa vuoksi vain sukunimellään.

Lentokoneiden siirtämisessä hinaajan lisäksi mukana on estevaroittaja, jota tarvitaan tiukoissa kohdissa, ja lentokoneen ohjaamossa istuva jarrumies, joina apumekaanikotkin pystyvät toimimaan.

– Jos joku huutaa seis, niin sitten lyödään vaan jarrut pohjaan, Ormio kuvaa jarrumiehen roolia.

Monien miljoonien eurojen hävittäjien kanssa täytyy olla tarkkana. Yksittäisen lampunkin vaurioituminen voi maksaa tuhansia euroja.

– Siinä on tosi iso vastuu, että jos näyttää yhtään, että voisi osua, niin pitää saman tien lyödä jarrut pohjaan, painottaa Kuosmanen.

Korkean tason vastuu

Vastuu apumekaanikkojen toiminnassa tuntuu korostuvan haastatteluissa. Markkanen korostaa, että saadessa pätevyytensä apumekaanikoilla on sama vastuu kuin kantahenkilökunnalla.

– Alkuun ennen kuin on kelpuutukset, niin henkilökunta tarkastaa aika paljon apumekaanikkoja. Loppua kohden kun rutiinia alkaa tulemaan, heihin luotetaan samalla tavalla kuin henkilökuntaan, kertoo Markkanen.

Ihmiset tekevät virheitä, minkä takia apumekaanikot tarkastavat myös kantahenkilökunnan toimintaa ristiin. Ristiin tarkastamisella varmistetaan, ettei pienetkään asiat lipsahda tarkastuksesta läpi ja sen avulla minimoidaan inhimillisten virheiden mahdollisuus.

Markkasen mukaan ensimmäinen prioriteetti on lentoturvallisuus, minkä takia henkilökunnalla ja varusmiehillä pitää olla luottavaiset välit.

– Varusmiesten pitää uskaltaa tulla kertomaan meille asioita matalalla kynnyksellä, toteaa Markkanen.

– Pitää uskaltaa mennä sanomaan, jos on vaikka itse tehnyt jonkun simppelin mokan, lisää Ormio.

Pommit kyytiin 

Apumekaanikkojen taukotilassa käydyn keskustelun aikana aamulla ilmaan lähteneet hävittäjät ovat ehtineet saapua takaisin Rissalaan. Varuskuntaravintolassa syödyn lounaan jälkeen apumekaanikot lähtevät valmistelemaan konetta seuraavaan kierrokseen.

Aurinkoisessa säässä kävely lentokentän toiselle puolelle, lähelle Kuopion siviililentokenttää, menee nopeasti ja pian pääsemme Hornetin luokse. Tälle kyseiselle hävittäjälle on aamulla tehty tarvittavat tarkastukset, eikä se osallistunut ensimmäiseen lentokierrokseen, joten se ei vaadi merkittäviä tarkastuksia apumekaanikoilta ennen lentoa.

Tässä koneessa huomion kiinnittää siiven kärjessä oleva ohjus. 

– Harjoitusinfrapunaohjuksessa ei ole moottoria, eikä räjähteitä. Se pystyy kuitenkin oikean ohjuksen tavoin lukittautumaan kohteeseensa, jolla voidaan simuloida vastustajan tuhoamista, selittää Markkanen.

Apumekaanikkojen kiertäessä konetta tarkastaen sen kuntoa kirjoittelee mekaanikko vieressä olevalle koneelle koodin pätkiä. 

– Tälle lentokoneelle lisätään simuloitu JDAM-pommi, kuuluu selitykseksi.

Vaikka fyysistä pommia ei koneeseen kiinnitetä, pystyy hävittäjän ohjaaja silti pudottamaan
kyseisen pommin ja harjoitusjärjestelmä ottaa sen huomioon kuin se olisi oikeasti pudotettu.

Autettuaan lentäjän ohjaamoon toimii apumekaanikko lähettäjänä koordinoiden ohjaajan kanssa käsimerkein. Kuva: Eero Tammivuori

Lähettäjä lähettää lentoon 

Ohjaajan saapuessa paikalle tarkastaa hän vielä koneen kriittisimmät kohdat itse. Hänelle esitellään lokikirja ja siitä mahdollisesti huomioon otettavat asiat. Kirjan kuitattuaan ohjaaja siirtyy ohjaamoon apumekaanikon avustamana.

Ormio on juuri auttanut ohjaajan paikoilleen ja nyt hän siirtyy koneen etuviistoon lähettäjänä toimimista varten. Lähettäjä ja ohjaaja kommunikoivat käsimerkein. 

Kun lentokoneen ympäristö on todettu turvalliseksi saa ohjaaja luvan käynnistää moottorit. Moottorit käynnistyvät yksi kerrallaan: ensin apumoottori, jonka avulla käynnistetään varsinaiset moottorit.

Sen jälkeen, kun muut tarvittavat toimenpiteet on koneelle tehty ja kone todettu lähtövalmiiksi, voi kone alkaa rullaamaan kohti kiitorataa. Jäämme katsomaan, kun kymmenen hävittäjää nousee kukin vuorollaan kohti taivasta. Suuntana koneilla on pohjoinen. Samoin on meillä.

Ilmatorjunta valmiudessa

Pitkän ajomatkan ja yöllisen välipysähdyksen jälkeen saavumme seuraavan päivän aamuna kohteeseemme Pudasjärvelle. Ilmataktiikka 23 -harjoituksen vuoksi ilmassa on paljon hävittäjiä, joka antaa otolliset olot myös ilmatorjunnan harjoitukselle. 

Saavumme lentokentälle, jossa vastassa tervehtii kulunvalvontapiste. Klassisten teräsesteiden "hämähäkkien" takana on lisäksi teräksinen portti. Lentokenttää ympäröi metallinen aita, jonka portti on harjoituksen ajan varusmiesten vartioitavana.

Vartiossa oleva varusmies tarkastaa kulkuluvat ja kun he ovat varmistuneet siitä, että olemme oikealla asialla emmekä vastustajan erikoisjoukkoja, työnnetään metallinen lentokenttäportti sivuun ja pääsemme ryhmitysalueelle.

Ympäri lentokentän reunaa, runsain välein löytyy naamioverkkoja ja niiden alla kaikkea ajoneuvoista telttoihin ja muihin tarvikkeisiin. Erottuvin näky on ITO12-ilmatorjuntajärjestelmän ohjuslavetti. Järjestelmä tunnetaan myös nimellä NASAMS.

Pudasjärvelle on harjoitusta varten ryhmittynyt Helsingin ilmatorjuntarykmentin valmiusyksikkö. 

Koulutuksessa haavoittuneita esittivät varusmiehet, joille oli lavastettu erinäisiä vaurioita. Kuva: Eero Tammivuori

Taistelussa haavoittuneet 

Maassa makaa kuusi varusmiestä taistelupelastajien hoidettavana. Jokaiselta löytyy erilaisia harjoitusmielessä simuloituja haavoja, joillakin on ampumahaavaa polvessaan, toisen naama on ihan verillään. 

Ilmatorjuntayksikön päälikkö, kapteeni Heinämäki toteaa, että koska yksiköllä ei ole ilmahälytystä, on ohessa koulutuksia varusmiehille. 

Tässä koulutuksessa on huomioitava erityisesti kylmä ympäristö. Varusmiehet opettelevat lämmön säilyttämisessä auttavan avaruuspeiton käyttöä.

Taistelupelastajia on vain rajallinen määrä ja yksi hoitoa vaille jäänyt varusmies huutaakin:

– Hei saako täälläkin päin vähän apua?

Ilmatorjunnan ihmeet

Siirrymme lentokentältä kohti toista ryhmityspaikkaa. Noin 40 minuutin ajomatkan jälkeen saavumme lumisen vaaran huipulle. Auringon paistetta runsaasti nauttiva vaara toimii ryhmitysalueena ilmatorjuntayksikölle kaikkine komponentteineen. 

– ITO12-patteriin kuuluu taistelujohtokeskus, tutkat, sensoreita ja itse ohjuslavetit. Lavetteja voi olla yhdistetty johtokeskukseen jopa toistakymmentä, evästää Heinämäki ilmapuolustuksen rakennetta.

Vaaran juuresta löytyy samanlainen lavetti kuin lentokentältä. Kumpaakin näistä ohjataan samalta johtopaikalta. 

Ryhmityspaikkaa kierrettäessä alkaa kaukaa ylhäältä kuulumaan tuttua jyrinää. Vastustajan hävittäjät lähestyvät omia asemia.

– Ilmahälytys, kuuluu huuto läheltä.

Lavetit on jo valmiiksi ladattu, joten toimenpiteitä ryhdytään vain tutka- ja johtokonteilla. Tutka alkaa pyörimään ja syöttämään tietoa taistelujohtokeskukselle.

Taistelujohtokeskus-kontin sisällä näky on kuin sotaelokuvan tilannekeskuksesta. Kaikenlaisen tietotekniikan keskeltä löytyy näyttö, jossa tutkassa liikkuu vihreitä kuvioita.

Näytön edessä istuu upseeri, jonka vastuulla on ohjusten laukaisu. Harjoituksessa itse ohjuksia ei laveteista lähde, mutta simuloituja osumia on mahdollista saavuttaa.

Ohjuksen paikalle saamisen jälkeen täytyy varusmiesten vielä kiinnittää ohjuksen lukuisat siivet oikeille paikoilleen. Kuva: Eero Tammivuori

Lavettien lataaminen

Ilmahälytyksen mennessä ohi alkaa valmistelu seuraavaa toimintaa varten. Ohjusryhmä on turvannut lavettia koko toiminnan ajan ja nyt latausryhmä on tuonut uuden ohjuksen latausta varten lavetin luokse. 

Yhteisvoimin varusmiehet alkavat lataamaan ohjusta lavettiin. Vaikka apuna on nosturi, vaatii tarkka prosessi neljän varusmiehen yhteistoimintaa ohjuksen oikeille paikoille saamiseksi. 

– Käännä oikealle.

– Eikun tuo pitää ottaa eka pois, kommunikoivat varusmiehet.

Kun ohjus on saatu paikalleen ja siivet asetettua kiinni on heidän operaationsa päättynyt. 

Ennen harjoituksesta poistumista jäämme jututtamaan suojausmiehiä kulunvalvontapisteellä. 

He kehuvat harjoitusolosuhteita. Aurinkoinen keli ja uusi ympäristö motivoivat varusmiehiä, eikä kenttämajoituskaan niin pahalta tunnu.

– Ei paljoa paina, toteaa suojausmiehenä toimiva tykkimies Mäkinen.