Ilmavoimat kunnioitti pilvenveikon muistoa
Ilmavoimat kunnioitti jatkosodassa lentäjänä palvelleen Mauno Juholan siunaustilaisuutta ylilennolla Helsingissä.
Mauno Juholan siunaustilaisuus järjestettiin Lauttasaaren kirkossa perjantaina 17. heinäkuuta 2020. Ilmavoimien F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjä kunnioitti tilaisuutta ylilennolla. Hornet lensi Lauttasaaren yli idästä Jätkäsaaren suunnasta lähestyen lentokorkeuden ollessa noin 300 metriä.
Juhola sai hävittäjälentäjän koulutuksen vuosina 1943‒1944 järjestetyllä Ohjaajakurssi 5:llä Lentosotakoulussa Kauhavalla. Kurssin suoritettuaan hän palveli jatkosodan lopulla Täydennyslentolaivue 35:ssä. Mauno Juhola ja kaksi viikkoa sitten Hietaniemessä haudan lepoon siunattu Nils Hackzell olivat kurssiveljiä, he palvelivat samassa laivueessa. Hornet nähtiin Helsingin taivaalla myös Hackzellin siunaustilaisuuden yhteydessä. Molemmat lentäjäveteraanit menehtyivät kesäkuussa 2020, Juhola oli poisnukkuessaan 97-vuotias ja Hackzell 95-vuotias.
– Ilmavoimat kunnioitti ylilennoilla varjolaivueeseen siirtyneiden Pilvenveikkojen muistoa sekä kaikkien sotiemme veteraanien työtä Suomen puolesta. Lentäjäveteraaneja muistetaan ylilennolla, mikäli omaiset niin toivovat, Ilmavoimien esikunnan tiedottaja Tuomas Saavalainen kertoo.
Juhola ja Hackzell olivat mukana sodassa lentäjinä palvelleiden veteraanien Pilvenveikot-klubin toiminnassa.
– Kesäkuussa 2020 Varjolaivueeseen siirtyneet Juhola ja Hackzell kuuluvat siihen viimeiseen sota-aikana koulutettuun lentäjäryhmään, joka oli valmiina osallistumaan torjuntataisteluihin, mutta kotiutettiin sotatoimien päättyessä. He osallistuivat aktiivisesti Pilvenveikkojen toimintaan. Juhola toimi useita vuosia Pilvenveikkojen sihteerinä, Pilvenveikkojen puheenjohtaja, eversti evp. Janne Pauni taustoittaa.
Pilvenveikot perustettiin lokakuussa 1976 sotalentäjien epäviralliseksi klubiksi. Sotilaslentäjän tutkinnon lisäksi mukaan otettiin tähystäjätutkinnon suorittaneet sekä myöhemmin myös radiosähköttäjät ja konekivääriampujat. Yhteisen kokemustaustan lisäksi jäseneksi hyväksymisen vaatimuksena oli Suomen lentomerkki. Ryhmän tunnuslauseeksi tuli Aquila non capit muscas – Kotka ei pyydystä kärpäsiä.
Pilvenveikkojen tavoitteena oli alusta lähtien yhteishengen vaaliminen, suomalaisen lentäjän perinteen ylläpitäminen sekä veljespiiristä huolehtiminen. Jäseneksi liittyminen oli vapaaehtoista, kaikki olivat samanarvoisia, eikä jäseneksi erikseen pyydetty tai kutsuttu.
Pilvenveikkoihin on liittynyt varsin kattavasti kaikkiaan 462 sotalentäjää ja omaisten pyynnöstä vielä 75 post mortem -jäsentä.
Aktiivisesti Pilvenveikkojen kuukausitapaamisiin on viime vuosina osallistunut 20-40 henkilöä. Sotalentäjiä on jäsenkunnassa enää neljä, joista yksi on saksalainen lentäjä.
– Pilvenveikoille on ollut tärkeää joukosta pois siirtyneiden muistaminen. Varjolaivueeseen siirtyneen sotalentäjän siunaus- ja muistotilaisuus tapahtuu omaisten toivomalla tavalla, mutta niin toivottaessa Pilvenveikot ovat saattajina paikalla. Finlandian soitua, kukkalaitteita
laskettaessa viimeisenä Pilvenveikot ovat laskeneet vainajan arkulle neljä ruusua, Pauni kertoo.
Pilvenveikot jatkaa edelleen perinnetoimintaansa. Sama koulutustausta yhdistää alkuperäisen ja uuden jäsenkunnan. Erityisesti viime aikojen poikkeusolosuhteet ovat tuoneet esiin yhteisen toiminnan merkityksen nuoremmille, mutta erityisesti ikääntyville ihmisille, Pauni pohtii.
