Ilmatorjuntamuseossa selviää, miten Helsinki pelastettiin

Toisen maailmansodan aikana Suomi onnistui torjumaan uuden aselajinsa avulla Neuvostoliiton massiiviset ilmapommitukset.

Ilmatorjunta oli Suomessa uusi aselaji toisen maailmansodan aikana. Siitä huolimatta ilmatorjunta onnistui torjumaan Neuvostoliiton massiiviset ilmapommitukset helmikuussa 1944.

Ilmatorjuntamuseon johtaja Esa Kelloniemen mukaan uusi aselaji perustettiin vuonna 1925  ensimmäisen maailmansodan kokemusten perusteella.

– Pääkaupungin puolustusta suunnittelemassa oli fiksuja sotilaita, jotka tajusivat, että pelkästään mereltä tulevien uhkien torjuminen ei riitä, Kelloniemi avaa.

Sää suosi suomalaisia

Jatkosodan alkuun mennessä Suomeen oli onnistuttu hankkimaan runsaasti ilmatorjuntakalustoa. Myös sotilaita oli ehditty kouluttaa kaluston käyttöön.

– Hankintoja tehtiin lisää jatkosodan aikana, Kelloniemi kertoo.

Vuoden 1943 alussa toinen maailmansota alkoi näyttää Saksan tappiolta. Samana vuonna Teheranin konferenssissa Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin oli saanut mandaatin irrottaa Suomi sodasta.

Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien (ADD) komentaja, marsalkka Alexander Golovanov antoi joulukuussa hyökkäyskäskyn. Suomi pyrittiin pakottamaan rauhaan massiivisilla ilmapommituksilla. Operaatioon oli varattu yli 500 konetta. Ensimmäisen kerran neuvostoliittolaiset pommittajat iskivät Helsinkiin lopulta 6.-7. helmikuuta.

– Operaatiota oli yritetty aloittaa useaan kertaan, mutta Helsingin päällä oli ollut pilviä, joten 

kohdetta ei olisi nähty taivaalta, Kelloniemi valottaa. 

Tehokasta kalustoa Saksasta

Suomi oli valmis torjumaan uhkan idästä. Torjumiskykyä vahvisti Saksasta hankittu sen hetkinen huippukalusto. 

Raskaista 88 ltk/37 -ilmatorjuntakanuunoista muodostettiin kolme kuusitykkistä ilmatorjuntapatteria, joiden taisteluasemat olivat Lauttasaaressa, Käpylässä ja Santahaminassa. Museossakin esillä oleva suurikokoinen kanuuna soveltui ilma-ammunnan lisäksi suoraan ja epäsuoraan pinta-ammuntaan. 

Hyökkäysten tarkka maalitieto saatiin Saksasta hankitulla, tutkaksi häijyn näköisellä ja Irjaksi kutsutulla Würzburg C -tulenjohtotutkalla. Tutka mahdollisti maalin löytämisen pimeässä ja pilvisessä säässä. Yhteistoiminnassa kahden Raija-peitenimen saaneen FuMG 401 LZ Freya -radiomittauslaitteen kanssa ilmatorjunta sujui kuin rasvattu.

– Valvontatutkan tai muun tiedon perusteella Irja löysi maalin. Kun se lukittautui löytämäänsä maaliin ja alkoi seurata sitä, tieto tuli sähköisesti laskimelle, Kelloniemi valottaa.

Laskimena käytettiin saksalaista Lambda-tulenjohtokonetta, joita hankittiin samaan aikaan 88 ltk/37 -pattereiden kanssa. Tulenjohtokoneen kapasiteetti mahdollisti ampuma-arvojen laskemisen reaaliajassa myös kaartavaan ja lentokorkeutta muuttavaan maaliin.

– Sulkuammunta onnistui oikealle korkeudelle tutkan antaman maalin korkeustiedon perusteella. Myös tuhoamisammunta oli mahdollista - siinä tutka seuraa maalia ja ammutaan tarkasti maaliin, Kelloniemi kertaa. 

Tuhoamisammunnasta poiketen sulkuammunnassa pyrittiin luomaan vihollisen eteen pelote ampumalla. 

Kiitosta ilmatorjunnalle

Venäläisten Helsinkiin kohdistamia suurpommituksia oli kaikkiaan kolme. Ne ajoittuivat tasan kymmenen päivän välein. Helmikuun lopussa panostukset ja oivallukset ilmatorjunnan saralla palkitsivat mitä suurimmissa määrin.

– Lopputulos oli se, että vain noin neljä prosenttia pommeista osui kohteeseen, eli Helsingin kaupunkiin. Loput menivät mereen tai muualle epämääräiseen suuntaan. Helsinki pelastui, Kelloniemi kiteyttää.

Venäläisten suunnitelma epäonnistui. Suomi ei suostunut rauhan pakottamiseen ja taistelut jatkuivat. Kesällä alkoi Neuvostoliiton uusi suurhyökkäys, jonka Suomi sai myös torjuttua.

– Helsingin torjuntavoitot ja kesän torjuntataistelut mahdollistivat sen, että Suomi säilytti asemansa itsenäisenä maana, Kelloniemi avaa.

Huomionarvoista on, että ilmatorjuntaoperaatio oli uusi kokemus osallisille. Neuvostoliitto ei ollut aiemmin tehnyt vastaavanlaisia strategisia pommituksia, eikä Suomi torjunut sellaisia.

– Kun Neuvostoliiton valvontakomissio tuli Suomeen sodan jälkeen, he ymmärsivät vasta silloin, että Helsinkiä ei ollutkaan hävitetty, Kelloniemi paljastaa. 

Vuosi 1944 näkyy museoissa 

Tuusulan Hyrylässä sijaitsevassa Ilmatorjuntamuseossa on mahdollista tutustua esineistön, kuvien, tekstien ja karttojen avulla ilmatorjunnan historiaan. Museolla on myös virtuaalinäyttelyitä Digimuseo-palvelussa.

Vanhassa sotilasvirkatalossa, Kapteenin puustellissa, kerrotaan Suomen sotahistoriasta. Tuusula-hallissa selviää, miten suomalainen ilmatorjunta on kehittynyt.

Ilmatorjuntamuseo on yksi Sotamuseon yhteistyömuseoista. Muut niistä ovat Forum Marinum Turussa, Ilmavoimamuseo Tikkakoskella, Jalkaväkimuseo Mikkelissä, Museo Militaria Hämeenlinnassa, Mobilia Kangasalla, Panssarimuseo Parolassa sekä Sotilaslääketieteen museo Lahdessa.

Museoissa on mahdollista perehtyä temaattisesti esineistöön ja sotahistoriaan niin vuoden 1944 taisteluiden kuin muidenkin taisteluiden osalta.

Lue seuraavista Ruotuväki-lehdistä, mitä tarjottavaa yhteistyömuseoilla on vuodelta 1944.