Ilmataistelua binääreinä ja koodina

Teknologian kehittyessä ilmataistelun ilmiöitä pystytään entistä tehokkaammin mallintamaan simulaatioiden avulla. Niiden merkitys on kasvanut koulutuksessa sekä suunnittelussa.

Kolmiulotteisessa maailmassa täysin vapaata mellastamista. 

Jos se ei ole mielenkiintoista, niin ei sitten mikään, entinen Hornet-lentäjä ja everstiluutnantti evp., Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatekniikan laitoksen dosentti, Heikki Mansikka toteaa ilmataistelusta.

Ilmapuolustuksen taktiikoiden kehittäminen ja itse lentämisen harjoittelu tapahtuvat nykyään yhä enemmän erilaisten digitaalisten simulaatioiden avulla. 

Kaikki simulaatiot eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaisia. Ne on jaettu kolmeen eri tyyppiin sen mukaan, mitkä ovat koneen ja ihmisen roolit niissä.

Konstruktiivisissa simulaatioissa simuloidut käyttäjät käyttävät simuloituja tietokoneohjelmiin perustuvia järjestelmiä. Niiden avulla voidaan testata, miten joku lentokone käyttäytyy tai miten sen kannattaisi käyttäytyä jossain tietyssä halutussa olosuhteessa. 

– Lentäjä voi kirjasta pänttäämisen sijaan kokeilla, kuinka kannattaisi jossain yksittäisessä tapauksessa toimia. Näin voi itse muodostaa käsityksen hyvästä toiminnasta, Mansikka avaa.

Virtuaalisimulaatioissa lentäjällä itsellään on suurempi rooli. Siinä todelliset ihmiset käyttävät simuloituja järjestelmiä. 

Virtuaalisimulaatiot ovat suosittuja ja käytettyjä, koska on tilanteita, joissa ei haluta tai kyetä toimimaan oikeilla lentokoneilla todellisissa olosuhteissa. Esimerkiksi lentosimulaattorit, joilla harjoitellaan lentämistä, ovat virtuaalisimulaattoreita. 

Mansikan mukaan edellä mainitut simulaatiotyypit ovat tärkeitä työkaluja ilmasodankäynnin harjoittelussa.

– Olisi kohtalaisen kallista harjoitustoimintaa, jos kaikki testailu, kokeilu ja harjoittelu tapahtuisivat oikeilla lentokoneilla. Niiden avulla voidaan treenata ohjaajan kykyä prosessoida informaatiota ja tehdä päätöksiä, Mansikka selostaa.

Kun tämä tapahtuu turvallisesti ja tehokkaasti, voidaan siirtyä Mansikan mukaan kolmanteen simulaatiotyyppiin, live-simulaatioon. Siinä oikeat lentäjät lentävät oikeita lentokoneita, mutta aseet ovat simuloituja. Live-simulaatiossa vastustajana oleva osapuoli pyrkii käyttäytymään kuten oletettu vastustaja käyttäytyisi.

Esimerkiksi vastaavissa Maavoimien esimerkeissä käytetään osapuolten niminä punainen ja keltainen joukkue.

Live- ja virtuaalisimulaatioita hyödynnetään erityisesti Ilmavoimien koulutuksessa. Kuva: Tuulia Kujanpää (Puolustusvoimat)

Vahvuuksina tehokkuus ja turvallisuus

Mansikka arvioi, että Puolustusvoimien ensimmäiset virtuaalisimulaattorit ovat peräisin 70-luvulta. Niissä ei ollut visuaalista puolta ollenkaan ja "lentäminen" tapahtui mittareita seuraamalla.

Erilaiset simulaatiot ovat yleistyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun laitteiden fyysinen koko on pienentynyt, niiden käyttämisestä tuli halvempaa ja tiedonsiirtokapasiteetti kasvoi.

Nykyään laitteiden avulla kyetään mallintamaan entistä paremmin erilaisia ohjusjärjestelmiä sekä liittämään simulaatioita yhteen, jotta lentämistä voidaan harjoitella joukoissa. Simulaatiojärjestelmien suosiota selittää myös niiden taloudellisuus ja ekologisuus.

Mansikka kertoo, että simulaatiot ovat muokanneet ilmataistelun harjoittelua huomattavasti.

– Jos ennen ilmataistelutehtävien suorittaminen vaati paljon lihaksia ja paksua niskaa, nyt tarvitaan enemmän ketterää ajattelua, Mansikka hahmottaa.

Digitaalisista simulaatiojärjestelmistä puuttuu fyysinen kuormitus, mikä on myös yksi sen haasteista, kun sitä verrataan lentämiseen reaalimaailmassa. Lisäksi siinä ei pystytä samalla tavalla mallintamaan todellisia riskejä ja niihin liittyviä lentäjän tunnekokemuksia, jotka liittyvät oikealla lentokoneella lentämiseen.

Myös itse simulaation ohjelmointi voi aiheuttaa haasteita.

– Ilmasotaan liittyy tyypillisesti se, että jos joku keksii jotain uusia laitteita, niistä ei kerrota muille. Näin ollen joudutaan arvailemaan, millainen uhka on ja sen jälkeen pyritään mallintamaan sitä. Tämä synnyttää eräänlaisen tuplaepävarmuuden, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatekniikan laitoksen ja Aalto-yliopiston Matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen professori Kai Virtanen arvioi.

Lähestyttävyys edellä

Virtasen mukaan simulaatiojärjestelmät on otettu hyvin vastaan. Hän kertoo, että Puolustusvoimat on pyrkinyt madaltamaan kynnystä hyödyntää simulointi- ja mallinnusvälineitä.

– Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki oppisivat mallintamaan. Riittää, että niitä osattaisiin käyttää ja hyödyntää, kun tehdään erilaisia sotilaallisia päätöksiä, Virtanen kommentoi.

Myös Mansikka kokee järjestelmien kehittämisen ja niiden lähestyttävyyden lisäämisen tärkeäksi tehtäväksi.

– Kyllä me tehdään niiden nuorten mies- ja naislentäjien elämää voimakkaasti tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi säästäen toivottavasti varoja siinä samalla, Mansikka kiteyttää.