Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kongsberg

Kuvassa NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmä

Kansainvälisesti verrattain yleisiä NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmiä löytyy myös Puolustusvoimilta.

Ilmapuolustus toteutetaan yhdessä

Akseli Köngäs

Suomen ilmapuolustuksessa yhdistyvät kaikki puolustushaarat ja lukuisat eri järjestelmät. Yhdessä nämä muodostavat uskottavan ilmapuolustuksen kokonaisuuden, joka kykenee vastaamaan uhkaan kuin uhkaan.

Ukrainan sodassa on korostunut toimivan ilmatorjunnan merkitys. Sotilaallisen toimintakyvyn ja siviiliväestön suojaamisen kannalta on tärkeää kyetä puolustautumaan erilaisia ilmauhkia vastaan.

Suomi on valmistautunut tähän uhkaan hankkimalla useita erilaisia ilmatorjuntajärjestelmiä, jotka kykenevät vaikuttamaan erilaisiin ilmauhkiin. Maavoimien esikunnasta ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Mikko Mäntynen toteaa tämän olleen pitkän kehityksen takana.

– Siinä, missä monet länsimaat kylmän sodan jälkeen luopuivat ilmatorjunnasta enemmän tai vähemmän, meillä sen sijaan on säilynyt tehokas ilmapuolustuskyky, Mäntynen luonnehtii.

Suomen ilmapuolustusta kuvattaessa voidaan puhua niin sanotusta sipulimallista.

– Ilmapuolustuksen kokonaisuudessa on eri kantamille ja korkeusalueille vaikuttamaan kykeneviä järjestelmiä, Mäntynen kertoo.

Tykit ilmatorjunnan keinona

Ilmauhkien lähitorjuntaa tehdään tykkijärjestelmillä. Näiden eduksi Mäntynen kertoo toimintavarmuuden.

– Tykkijärjestelmissä on se etu, että niitä ei voi oikein häiritä. Niistä lähtee tuli olosuhteissa kuin olosuhteissa. 

Suomelta ilmatorjuntatykkejä löytyy Oerlikon eli 35 ItK 88 (ltK tarkoittaa ilmatorjuntakanuunaa), 90 Marksman -ilmatorjuntavaunu, sekä 23 ItK 61 ja 23 ItK 95. Näistä Marsksman -ilmatorjuntavaunun alustana toimii Leopard-vaunu. 

Erona kahden 23-nimisen ilmatorjuntakanuunan välillä on se, että 95-malli on modernisoitu lämpökameralla.

Mäntynen huomauttaa tykkijärjestelmien elävän tietynlaista renesanssia Ukrainassa. Osittain tämä johtuu tykkien kyvystä torjua pienempiä kohteita, kuten droneja, kustannustehokkaasti.

Monipuolista toimintaa ilmatorjuntaohjuksilla

Tykkien kantamaa korkeammalla korkeudella ilmakohteisiin pystytään vaikuttamaan ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä. Suomelta löytyy tällä hetkellä viisi eri ohjausjärjestelmää: NASAMS, Crotale, ASRAD-R, RBS 70 ja Stinger.

Eri järjestelmät käyttävät erilaisia hakeutumismenetelmiä, jotka mahdollistavat vaikuttamisen kohteeseen kuin kohteeseen, kertoo Mäntynen. Esimerkiksi Stinger hakeutuu kohteeseensa lämmön perusteella, kun taas Crotale on komento-ohjattu ohjus.

– Vastustajalla ei ole ole yhtä ainoaa keinoa, jolla lamauttaa koko järjestelmä, Mäntynen havainnollistaa. 

Kuvassa Israelin käyttämä David's Sling -ilmatorjuntajärjestelmä. Vastaava järjestelmä on tulossa myös Suomelle. Kuva: Israelin Puolustusministeriö

Ballististen ohjusten torjuntakyky saavutettavissa

Ukraina onnistui joidenkin lähteiden mukaan tänä vuonna torjumaan yhdysvaltalaistaustalaisella Patriot-ilmatorjuntajärjestelmällä venäläisen Iskander-ohjuksen. Mäntysen mukaan tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa.

– Patriot on yksi niistä järjestelmistä, joka on tehty näiden [ballististen ohjusten] torjumiseen, joten pidän sitä täysin mahdollisena, Mäntynen avaa.

Ennen David's Sling -järjestelmän saapumista Suomen ainoa korkeaan ilmatorjuntaan kykenevä järjestelmä ovat hävittäjät. Mäntysen mukaan Suomelle tuleva David's Sling -korkeailmatorjuntajärjestelmä kykenee myös osaltaan torjumaan ballistisia ohjuksia. 

Kuitenkin Mäntynen huomauttaa, että ballististen ohjusten torjuntakykyä ei saavuteta puhtaasti yksittäisellä järjestelmällä. 

– Ballististen ohjusten torjunta on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Niiden torjuntakyky edellyttää avaruuteen sijoitettavia ennakkovaroitusjärjestelmiä.

– Lisäksi pitää olla matkalentovaiheessa olevan ohjuksen torjuntaan kykeneviä järjestelmiä, eli tutkia, jotka näkevät tuhansien kilometrien päähän, ja ohjuksia, jotka yltävät korkealle ja kauas.

Torjuntaohjuksien täytyy yltää yli sadan kilometrin korkeuteen. Matkalentovaiheessa olevan ohjuksen torjuntaan kykenevä järjestelmä on Mäntysen mukaan esimerkiksi yhdysvaltalainen AEGIS-järjestelmä, joka käyttää SM3-ohjuksia.

Koko maata kattavaa samanlaista järjestelmää ei ole Suomen taloudellisilla resursseilla
mahdollista hankkia, mutta Nato-jäsenyys antaa Suomelle mahdollisuuksia.

– Nyt kun olemme liittyneet Natoon ja tulemme liittymään Naton ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään, se varmasti tuo meille tähänkin uhkamalliin vastaamiseen mahdollisuuksia yhdessä tulevien suorituskykyjen kanssa, Mäntynen tähdentää.

Yhdessä tehty kokonaisuus 

Mäntysen mukaan ilmapuolustus ei ole vain esimerkiksi maavoimien asia, vaan ilmatorjuntaan osallistuvat kaikki puolustushaarat. 

Puolustushaarojen ilmapuolustuskyvyt sitoo yhteen kehittynyt johtamisjärjestelmä. Mäntynen kehuu Suomen ainutlaatuista ilmapuolustusjärjestelmää, joka mahdollistaa joustavan käytön olemassa oleville resursseille.

Suomessa ainutlaatuista on myös ilmapuolustusjärjestelmien moninaisuus.

– On monia maita joilla on Patriot ja ei mitään. Tai Patriot ja Stinger, eikä siinä välissä mitään, Mäntynen summaa.

– Tällainen kokonaisjärjestelmä, mikä meillä on, puuttuu, ja näyttää siltä, että moni maa on sitä rakentamassa aika suurellakin rahalla.