Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Ilman ystäviä tätä ei jaksaisi

Tässä vaiheessa palvelusta voin jo sanoa, mikä on ollut parasta intissä: ystävät.

Kerran eräs inttikaverini totesi, että täällä hän on tutustunut sellaisiin ihmisiin, joita ei ehkä siviilielämässä muuten kohtaisi. Tämä kiteyttää hyvin omatkin ajatukseni. Täällä ystäviä saa sellaisistakin ihmisistä, joihin ei kuvittelisi muualla edes tutustuvansa, vaikkakin odotuksia uusien tuttavuuksien suhteen minulla ei ollut. Lähdin inttiin ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin.

Intin aikana tapaa aivan uskomattomia tyyppejä ja luo uusia ystävyyssuhteita, jotka toivottavasti kestävät loppuelämän. Erityisen hienoa on se, että olemme kaikki saman asian äärellä ja se yhdistää, vaikka olemme erilaisia, taustamme ovat erilaiset ja tulemme eri puolilta Suomea. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteinen tavoite: maanpuolustus. Esimerkiksi koulutuksissa ja marsseilla se auttaa jaksamaan, kun kannustamme ja neuvomme toinen toisiamme.

Erityisen läheisiä on tullut heistä, joiden kanssa vietän aikaa niin samassa tuvassa kuin komennuspaikallakin. Kun heidän kanssaan viettää kuukauden pituiset kiinniolojaksot kerrallaan, on kahden viikon pituisilla lomajaksoilla omassa kodissa melko tyhjää. Tuntuu, että jotain puuttuu. Kiitos siis heille, kun he jaksavat päivästä toiseen kuunnella juttujani ja olla tukena. Ystävyyden eteen ei ole myöskään tarvinnut tehdä mielettömästi töitä, vaan se on koostunut pienistä asioista, kuten hiuslakan lainaamisesta, pakkaamisessa auttamisesta ja ennen kaikkea toisen huomioon ottamisesta sekä toiseen luottamisesta.

Omasta joukkueesta tutustuu varmasti ainakin pintapuolisesti hyvin moneen, mutta etenkin heiltä, joista tulee aidosti tärkeitä, kannattaa kysellä kuulumisia intin jälkeenkin. Myös tapaamisia kannattaa järjestää, jos mahdollista. Hyvät ystävät eivät ole itsestäänselvyys, ja heistä kannattaa pitää kiinni.