"Vipit härvää vielä kassulla" – Ilman oikeaa inttisanastoa on mahdotonta kuvailla varusmiehen arkea

Ohiajavasta autosta aukeaa ikkuna. Apukuski ilmestyy ikkuna-aukosta, josta hän huutaa:

– Aamujaa! Hajoa aamuihin!

Nämä ovat kaikille varusmiehille tutut sanat, monelle inttiä suorittamattomalle taas käsittämätön ilmaus. Aamujen toivottelu on ehkä yhteiskunnassa parhaiten tunnettu esimerkki intin tapakulttuurista ja inttislangista. 

Pitkälti kaikki osaavat kertoa, mitä se suunnilleen tarkoittaa ja mihin sitä käytetään. Mutta mitä kauemmin täällä viettää aikaa, sitä oudommaksi kieli kuitenkin muuttuu.

– Vipit härvää vielä kassulla, joten joudutaan jäpittää mukesin eessä kunnes ne lopettaa hitsaamisen. Ei oo mikää juttu!

Tarjoan sotkumunkin ensimmäiselle inttiä käymättömälle, joka osaa kertoa tarkalleen, mitä tässä sanotaan.

Filosofi Ludwig Wittgenstein sanoo, että ihmisen kielen rajat ovat hänen maailmansa rajat.

Missään se ei ole Suomessa ollut minulle niin selvää kuin intissä. Alokaskausi hurahti kummallisia sanoja, sanontoja ja lyhenteitä opetellessa. Nyt maailmani rajat ovat kuitenkin laajentuneet.

Kertakaikkiaan, ilman oikeaa sanastoa ei täällä pärjää. Osa inttisanastosta ei tarkoita kirjaimellisesti mitään kontekstinsa ulkopuolella, mutta ovat keskeisiä sosiaaliseen kanssakäymiseen. 

Pitää tietää mitä kukes, veevee ja tiekkarin kassu tarkoittaa, sillä muuten ei osaa edes suunnistaa.

Pelkäksi jargoniksi inttipuheen typistäminen ei kuitenkaan käy, sillä harvalla ammattikunnalla on näin pitkät perinteet tai kokonaisvaltainen käytön laajuus. Missä ammattipuhe koskee vain ammatissa tarvittavia sanoja, inttipuheella ilmaistaan myös tunteita.

Esimerkkinä aikaisemmin mainittu aamujen toivottelu. Pelkän tavan mukaisen eleen lisäksi aamuttelulla ensisijaisesti heitetään leikkimielisesti herjaa. Sillä voi kuitenkin myös lievittää omaa ärsyyntyneisyyttä tai jopa osoittaa solidaarisuutta.

Hajoaminen, tai gonahtaminen tietenkin tarkoittaa väsymystä ja motivaation loppumista, mutta ”väsynyt” ei tavoita taistelijan mielen maisemaa läheskään yhtä hyvin kuin ”gonahtanut”.

Ilman tiettyjä sanoja asioita ei vain saa ilmaistua oikein, eikä tule ymmärretyksi asianmukaisesti. Inttipuheen on pohjimmiltaan tarkoitus olla mahdollisimman selvää ja tehokasta.

– Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, Wittgenstein sanoo.

Samalla lailla, kun idässä ja lännessä on omat murteensa, eroja on myös eri joukko-osastojen kielenkäytöllä. Fesset Santahaminassa on vain ämnollaviitoset muualla. Jossain taas sotku, toisaalla sode.

Toisin kuin esimerkiksi suomen kielessä, en voi puhua inttislangia kenelle tahansa vastaantulevalle, jos haluan, että hän ymmärtää minua. Tai, jos en itse halua vaikuttaa siltä, että inttislangi on syövyttänyt mieleni lopullisesti.

Inttipuhetta voikin puhua vain tietyissä paikoissa, kuten varuskunnissa. Tämän lisäksi sitä voi sosiaalisesti hyväksytysti puhua vain palveluksen ajan. Liminaalitiloja löytyy hetkissä, jossa usein miespuolisten ystävien kanssa loppuu muut puheenaiheet, ja slangi puskee läpi.

Inttipuheen tarttumiselle ei lopulta voi mitään. Niin kuin lapsi oppii kielen vanhemmiltaan, oppii mortti inttislangin edellisen saapumiserän miehistöltä. Näin on ollut, ja näin se tulee olemaan.

Tämä tapa puhua jaksaa herättää ajatuksiani aina uudestaan. Aikanaan, kun astun reserviin, en valitettavasti voi puhua yhtä tehokkaasti ja ymmärrettävästi. Pitää opetella taas pelkän aamuttelun sijasta piikittelemään kuin tavalliset ihmiset.