Ikimuistoinen epämukavuus
Kirjoittaja pohtii kolumnissaan varusmiespalveluksensa anteja.
Tj 40 aamua, 215 aamua takana. Joka aamu herätessä hajottaa. Silti yhtäkään en pois vaihtaisi.
"Aika kultaa muistot", sanonta kuuluu. Missä vaiheessa aamuihin hajoaminen varsinaisesti muuttuu siksi nostalgiseksi kulta-ajaksi, jota muistellaan jälkikäteen lämmöllä saunan lauteilla?
Ennen palvelukseen astumista, ja varsinkin sen lähestyessä, sain kuunnella paljon, kuinka armeija on ihmisen parasta aikaa ja kuinka siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Alokkaana ensimmäiset aamut eivät kuitenkaan varsinaisesti tuntuneet ihmisen parhaalta ajalta.
Alussa mietin, kuinka tästä voisi kukaan nauttia. Päivät tuntuivat viikoilta ja viikot päiviltä,kun keskityin vain seuraavaan aikamääreeseen ehtimiseen. Kuitenkin tässä vaiheessa palvelusta, reservin auringon jo varovaisesti pilkistäessä, ei voi olla hymyilemättä muistellessaan jo kulunutta palvelusaikaa.
"Ne paskimmat hetket tuntuvat jälkikäteen parhailta", joskus minullekin todettiin. Harvoin sitä jälkikäteen muistelee päiviä, jolloin makasi kasarmilla toimettomana. Tai minun tapauksessani istui toimistolla kirjoituspöydän ääressä passiivisesti näyttöä tuijottaen.
Ruotuväessä toimittajana palveleminen on erilaista verrattuna perinteiseen varusmiespalvelukseen. Useammin sitä löytää itsensä vihko ja kynä kädessä, kuin rynnäkkökiväärin kanssa metsässä syöksymässä.
Silti olen omassa palvelustehtävässänikin päässyt astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Juttukeikat, jotka ovat tuntuneet vaikeimmilta tai kiusallisimmilta sopia, ovat usein olleet niitä parhaita. Se, että on valmiina pistämään itsensä likoon, on usein ollut edellytys hyviin lopputuloksiin.
Iso-britannialaisen kenraalin haastattelu englanniksi ei varsinaisesti tuntunut helpolta ennen keikkaa mutta jälkikäteen ajateltuna olihan se hieno kokemus.
Varusmiespalvelus on mahdollistanut oman mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisen, sillä muuta vaihtoehtoa ei aina ole ollut Lehti täytyy saada kasaan, tuntuipa kivalta tai ei.
Tämä on yksi oppi, jonka kannan mukanani varusmiespalveluksesta reserviin. Se, että uskaltaa mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, on mahdollistanut monia ikimuistoisia kokemuksia, ja tulee varmasti tekemään niin vielä jatkossakin.
