Nea Holopainen

Panelistit muistuttivat, että robotiikan ja tekoälyn kaltaisten teknologioiden siirtyessä sotilaskäyttöön myös maavoimien riippuvuus sähkönjakelusta kasvaa.

Ihmiselle on käyttöä myös tulevaisuuden sotatantereella

Teemu Erho

Asiantuntijat uskovat, että ihminen tulee pysymään sodan isäntänä ainakin seuraavien vuosikymmenten ajan, vaikka teknologian merkitys hyvänä renkinä kasvaa alati.

Järjestyksessään neljänteen maavoimaseminaariin osallistui puhujia monista eri maista. Seminaari koostui kahdesta paneelikeskustelusta, joista toisen aiheena oli ”Maavoimien tärkeimmät suorituskyvyt tulevaisuudessa”.  Paneelissa todettiin, että sotateollisuuden teknologiset kehitysaskeleet mahdollistavat monien uusien suorituskykyjen käyttöönottoa.

– Uskon, ettei ole tulossa yhtä suurta tekijää, joka mullistaisi koko ajattelutapamme taisteluympäristöjen suhteen. Sodankäynti tulee muuttumaan suuresti, mutta robotit tai autonomiset järjestelmät eivät tule korvaamaan kaikkia nykyisiä alustoja, pohti jalkaväen tarkastaja, eversti Rainer Peltoniemi alustuksessaan.

Britannian maavoimien kehittämisen parissa työskentelevä everstiluutnantti Iain Harrop oli omassa puheenvuorossaan samoilla linjoilla.

– Nykyaikaiset maavoimat mitataan ohjelmistojen integroinnin ja tekoälyn hyödyntämisen kautta. Sota on kuitenkin inhimillistä, eivätkä tekoäly, robotiikka tai itsenäiset järjestelmät tule poistamaan sotilaiden tarvetta, hän totesi.

Robotiikan ja tekoälyn yleistyessä sotilaallisten toimijoiden arsenaalissa myös riippuvaisuus digitaalisista järjestelmistä kasvaa. Kun yhä suurempi osa armeijan suorituskyvystä tuotetaan teknologian avulla, sähköverkkojen kaltainen julkinen infrastruktuuri nousee potentiaaliseksi kohteeksi sotilaalliselle toiminnalle.

– On hyvä varautua siihen, etteivät kaikki järjestelmät aina toimi. Silti meidän täytyy kyetä hyödyntämään mahdollisuuksia, joita teknologia tarjoaa. Tasapaino on tässä asiassa tärkeää, painotti everstiluutnantti Gaute Indseth Norjan maavoimista.

Toinen kysymys tekoälyn suhteen liittyy johtamiseen. On todennäköistä, että lisääntyvän sensoridatan tuottamaa ja tekoälyn erottelemaa tietoa pystytään tulevaisuudessa käyttämään entistä tehokkaammin sotilaallisessa päätöksenteossa. Joskus vastaan voi jopa tulla tilanteita, missä tietoa on liikaa tarjolla.

– Jos saatavilla on aiempaa enemmän tietoa, se voi auttaa hahmottamaan isompaa kuvaa tilanteesta. Toisaalta silloin voi olla entistä vaikeampaa hahmottaa oleellinen tieto suuresta tietomassasta, Peltoniemi totesi.

– Komentajat saattaisivat viivästyttää päätöksiään odottaessaan ylimääräistä tietoa, jolloin toiminnan mahdollisuus voi mennä kokonaan sivu suun, Harrop pohti.

Kaikki panelistit suhtautuivat kuitenkin varovasti ajatukseen, että tekoäly tulisi tekemään operaatiotason päätöksiä ihmisten puolesta.

– Emme tiedä, mihin tekoäly todella pystyy tulevaisuudessa. Uskon, että meidän täytyy tutkia ja testata asiaa, mutten sulkisi mitään vaihtoehtoja pois laskuista, Yhdysvaltain merijalkaväessä palveleva eversti James T. Iulo muotoili.

Paneeliin osallistuneet asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että autonomisen tai etäohjailtavan logistiikan ja uuden teknologian avulla operaationopeus tulee kasvamaan entisestään. Tämä edellyttää maajoukoilta joustavuutta, liikuteltavuutta ja nopeutta.

Aiemmin sotahistoriassa suositut, mutta sittemmin vähemmän käytetyt kevyet jalkaväkipataljoonat ovat ominaisuuksiltaan tällaisia joukkoja, ja ovat siksi tekemässä paluutaan taistelukentille. 

– Tulevaisuuden asejärjestelmät antavat kevyelle jalkaväelle valtavan suorituskyvyn. Silloin meillä on joukko, joka kykenee vaikuttamaan viholliseen todella merkittävällä tavalla, Iulo kertoi.

Peltoniemi totesi, – että kevyet jalkaväkipataljoonat tuovat toimintaan joustavuutta sekä ketteryyttä ja Maavoimissa näiden pataljoonien koulutus aloitetaan lähivuosina.

Kotimainen esimerkki kyseisestä kehityksestä ovat maavoimien ylläpitämä valmiusyksikköjen koulutus. Valmiusyksiköt ovat jatkuvassa valmiudessa turvallisuusympäristön aiheuttamien uhkien varalta.

Ne kykenevät liikkumaan nopeasti ja vastaamaan ensimmäisinä sotilaalliseen konfliktiin. Tällä hetkellä maavoimissa on meneillään kokeilu, jossa valmiusyksiköitä laajennetaan komppanian kokoisista 100–200 sotilaan yksiköistä useamman sadan sotilaan suuruisiksi valmiuspataljooniksi kasvattamalla aselajikohtaisia kiintiöitä.

Liikkuvuus on avainasemassa myös tiheään asutuissa urbaaneissa ympäristöissä, joissa raskaat aseet eivät kykene toimimaan kovin tehokkaasti.

Monet yhteiskuntien olennaisista toiminnoista ovat keskittyneet kaupunkeihin. Toisaalta niissä asuu paljon siviilejä, mikä tuo omat ongelmansa taisteluun rakennetulla alueella.

– Yksi maavoimien päätehtävistä on suojella siviilejä, ja tavoitteenamme onkin pitää operaatiot mahdollisimman kaukana kaupungeista. Toisaalta tiedämme, että kaupungit ovat strategisesti tärkeitä logistiikan keskuksia sodassa, joten ne tulevat toimimaan myös sodan näyttämönä, Peltoniemi linjasi.