Hylsy, risti vai stipendi?

Puolustusvoimissa palkitaan vuosittain monia ansioituneita varusmiehiä. Tunnustuksia jakavat monet tahot ja ne voivat olla hyvinkin erilaisia.

Lähes kaikki varusmiespalveluksen käyneet ovat varmasti kuulleet erinomaisesta ampumisesta myönnettävästä ampumamerkistä. Puolustusvoimat myöntää kuitenkin paljon muitakin erilaisia tunnustuksia ja varusmiespalveluksen aikana on mahdollista saada palkintoja myös erilaisilta yhdistyksiltä. Niitä on muodoltaan monenlaisia.

– Tunnustus on esimerkiksi mitali, risti, levyke, muistoesine tai käyttöesinepalkinto. Joissakin tapauksissa palkinto voi olla myös stipendi tai lahjakortti, Pääesikunnan koulutusosaston osastoesiupseeri, majuri Janne Kananen kertoo.

Varusmiespalveluksen aikana on mahdollista saada puolustusvoimallisia, joukko-osastojen ja ulkopuolisten yhdistysten myöntämiä tunnustuksia. Puolustusvoimallisia tunnuksia ovat eri urheilumerkit, joihin on määritetty yhteiset myöntämisperusteet. Urheilumerkkejä ovat: ampumamerkki, ilma-asemerkki, hiihtomerkki, suunnistusmerkki, uintimerkki, urheilun yleismerkki ja kuntomerkki. Jokainen urheilumerkki käsittää viisi luokkaa: suurmestariluokan, mestariluokan sekä I-, II-, ja III-luokat.

Joukko-osastojen myöntämät tunnustukset ovat moninaisempia. Ehkä näkyvimpiä näistä ovat joukko-osastoristit, mutta joukko-osastotasolla myönnetään myös mitaleja sekä muunlaisia tunnustuksia.

Kananen kertoo, että tunnustuspalkintojen kriteerit määrittää palkinnon myöntäjä (joukko-osasto, säätiö tai muu) omissa palkitsemissäännöissään. Useissa tapauksissa esiintyy kuitenkin maininta ”erityisen ansiokkaasta toiminnasta”. Moniin tunnustuksiin liittyy pitkät perinteet.

– Puolustusvoimat voi palkita varusmiehiä myös sotilasansiomitaleilla. Käytännössä niitä on myönnetty ansiokkaasta toiminnasta esimerkiksi onnettomuus- ja tapaturmapaikalla tai neuvokkuudesta jossain muussa tilanteessa, Kananen lisää.

Sotilasansiomitalin myöntää puolustusvoimain komentaja. Joukko-osastojen komentajat ovat palkinneet varusmiehiä komentajan kolikolla.

Reservin lääkintävänrikki Mikael Mauno sai kotiuttamisjuhlassaan Huollon tarkastajan kiikarin. Kuva: Konsta Tourunen

Motivaatio vie pitkälle

Nykyinen reservin vänrikki Mikael Mauno, saapumiserästä 2/20, sai varusmiespalveluksensa aikana poikkeuksellisesti jopa kolme erilaista tunnustusta: Ritari Brofeldtin palkinnon, Karjalan prikaatin joukko-osastoristin - Torkkelin ristin sekä Huollon tarkastajan kiikarin.

Maunolla oli myös tavanomaista tapahtumarikkaampi palvelus. Hän oli ennen palvelustaan valmistunut lääkäriksi ja haki Upinniemessä suoritettuaan alokasjaksonsa suoraan lääkintäreserviupseerikouluun Riihimäelle, jonne hän myös pääsi.

Maunon kertoessa varusmiesajastaan, pinnalle nousevat teemat ovat motivoituneisuus, johtamiskyky sekä kiinnostus omaan alaansa ja halukkuus tiedon välittämiseen. Hän on vaatimaton, mutta osaa analysoida taitavasti suoriutumistaan varusmiespalveluksessa.

Torkkelin risti myönnettiin Maunolle hänen toimiessaan ensihoitojoukkueen varajohtajan asemassa. Hän sai ristin Karjalan prikaatin vuosipäivänä palveltuaan vasta neljä viikkoa joukko-osastossa.

– Se oli tunnustus siitä, että olin aloittanut hyvin ja osaan hommani, Mauno tiivistää.
Keskustelusta käy kuitenkin ilmi, että Mauno osasi johtaa ja hänen johtamistaan arvostettiin. Lisäksi hän selviytyi hyvin hänelle odottamatta määrätyssä varajohtajan tehtävässä.

Sekä Torkkelin risti, että Maunolle RUK:ssa myönnetty Ritari Brofeldtin palkinto ovat vain hyvin harvoille varusmiehille myönnettyjä tunnustuksia. Jälkimmäinen on Reservin lääkintäupseerit ry:n myöntämä ja se kantaa ainoan Mannerheim-ristin ritariksi nimitetyn lääkintäupseerin Simo Brofeldtin nimeä.

Ehkä esineenä poikkeavin Maunon saamista tunnustuksista on Huollon tarkastajan kiikari. Sen myönsi Karjalan huoltopataljoonan komentaja ja se on huollon tarkastajan tunnustus johtajalle, joka palveluksessaan osoittaa poikkeuksellista johtajuutta kenttähuollon tehtävissä.

Mauno itse uskoo saaneensa sen esimerkiksi omassa loppusodassaan osoittamiensa näyttöjen vuoksi. Hän toimi sotaharjoituksessa ensihoitojoukkueensa varajohtajana.

– Loppusodassa joukkueemme oli ilmeisesti poikkeuksellisen suorituskykyinen, Mauno kertoo.

Hänen mukaansa joukkue oli sotaharjoituksen suorituskykyarvion mukaan monesta kymmenestä kohdasta vain kahdessa suoriutumiskyvytön, kaikissa muissa suorituskykyinen.

Kanasen mukaan palkitsemiset ovat yksi keino kiittää hyvin tehdystä palveluksesta ja kannustaa kaikkia pyrkimään parhaaseensa. Mauno kertoo, että tunnustukset motivoivat, mutta hänelle tärkeintä oli tieto siitä, että hän oli tehnyt asiat hyvin.

Mauno sai Torkkelin ristin sekä Ritari Brofeldtin palkinnon kesken palveluksensa ja huollon tarkastajan kiikarit joukko-osaston vänrikkien kotiuttamistilaisuudessa. Kanasen mukaan kotiuttamisjuhlat sekä joukko-osastojen ja eri aselajien perinnepäivät ovat yleisempiä tilaisuuksia, joissa tunnustuksia jaetaan. Tunnustusten määrät vaihtelevat joukko-osastoista tai aselajeista riippuen, mutta määrät eivät ole yleisesti ottaen suuria.

– Voidaan sanoa, että jokainen tunnustuksen saava varusmies voi olla ylpeä itsestään, koska palkitsemiset osuvat vain harvoille ja valituille.