Huumori auttaa Maxim Fedorovia pysymään rauhallisena sodan keskellä

Ylen Kiovan-toimittaja Maxim Fedorov kertoo työskentelystään Ukrainassa sodan keskellä, kulttuurien rikkaudesta ja kielten merkityksestä. Hän korostaa huumorin tärkeyttä selviytymiskeinona ja kertoo kirjaprojekteistaan, jotka syventävät ymmärrystä Ukrainasta.

– Ukrainalaisia ei pelota. Heihin verrattuna olen paljon paremmassa asemassa, joten olisi epäreilua heitä kohtaan, jos mua pelottaisi, Ylen Kiovan-toimittaja Maxim Fedorov puntaroi.

Välillä kuitenkin sodan keskellä työskentelevän toimittajan alitajunta pääsee valloilleen. Sitä ajattelee, että ilmaiskun osuminen kohdalle olisi todennäköisempää nyt kuin kaksi vuotta sitten. Kun on niin monta kertaa säästytty sellaiselta.

– Se ei mene silti niin. Kyseessä on pelurin virhepäätelmä. 

Eli jos vaikka lottoa pelatessa jotain tiettyä numeroa ei ole tullut, uhkapelaaja ajattelee, että ykkösen tulemisen todennäköisyys seuraavalla kierroksella nousee. Se ei silti nouse.

Silti toimittaja menee turvallisuus edellä. Venäjällä on ollut tapana iskeä samaan paikkaan kahteen kertaan.

– Kun ensimmäiselle iskupaikalle saapuu pelastajia, tapahtuu toinen isku.

Raskaiden iskujen kohteina olevien Odessan ja Harkovan kaupungeissa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Fedorovin tilapäisessä kotikaupungissa Kiovassa on paremmat turvallisuusjärjestelyt.

Maksim Fedorovin lapsuuskuva synnyinkaupungistaan Pietarista. Kuva: Maksim Fedorovin kotialbumi

Suomen kielen eksotiikkaa betonilähiössä

Fedorovin äidinkieli on venäjä. Nykyään hän puhuu yhdeksää kieltä.

Venäläinen isä ja äidin suku Ukrainan alueelta – Fedorovin lapsuus oli kuin monen muunkin pietarilaisen lapsen. 

Betonisessa lähiössä käytyjen koulujen jälkeen Fedorov kiinnostui humanistisista aineista. Hän siirtyi kirjallisuuteen, kieliin ja historiaan erikoistuvaan kouluun, joka sijaitsi Pietarin historiallisessa keskustassa. Koululla sattui olemaan pedagogisen yliopiston kanssa sopimus, jonka kautta Fedoroville avautui reitti filologiseen tiedekuntaan lukemaan kieliä.

– Siellä sai joko jatkaa englannin opiskelua tai aloittaa uuden kielen. Näitä kieliä oli tarjolla kaksi, suomi ja puola. Silloin 17-vuotiaana ajattelin, että suomi on tarpeeksi eksoottinen kieli. 

– Kun aloitin suomen kielen opinnot, kaikki oli niin uutta ja hohdokasta, että se motivoi kehittymään ja opiskelemaan lisää. Edistyinkin aika nopeasti. 

Diginatiivin sukupolven silmälaseilla katsottuna opiskelu 1990-luvun Pietarissa oli hyvin erilaista. Ei ollut nettiä tai kännyköitä, eikä niiden suomia mahdollisuuksia.

– Suomen kielestä ei ollut siihen aikaan Pietarissa minkäänlaista tarjontaa. Oli Suomen Pietarin instituutti, josta sai lainata kirjoja ja sitten Viipurista sai ostettua suomalaista musiikkia ja joitakin lehtiä.

Fedorov muutti Suomeen vuonna 2006 päästyään Helsingin yliopistoon maisterivaiheen opiskelijaksi. 21-vuotias ryhtyi verkostoitumaan uudessa kotimaassaan. Löytyi nuorille venäläisille maahanmuuttajille tarkoitettu yhdistys, joka piti journalismikerhoa. Siellä puhuttiin ajankohtaisista asioista. 

– Koitettiin kirjoittaa jotain tekstejä päivän aiheista. Siitä se lähti.

Kielitieteilijästä sattumalta toimittajaksi 

Suomeen muuttamisen jälkeen myös suhde Ukrainaan syveni. Fedoroville muodostui ystävyyssuhteita ukrainalaisten kanssa. Hän alkoi käymään Ukrainassa turistina. 

Fedorov pääsi Ylelle töihin ensimmäistä kertaa vuonna 2013, kun Yle perusti venäjänkielisten uutistoimituksen, Novosti Ylen.

– Toimittajaksi päätyminen oli aikamoinen sattuma. Mulla ei ole vahvaa toimittajan identiteettiä. Mä oon edelleenkin ajattelutavoiltani kielitieteilijä, Fedorov pohtii.

Loppuvuonna 2021 Fedorov haki Ylen maailmantoimituksen tehtäviin Moskovan-kirjeenvaihtajaksi. Pestin sai Heikki Heiskanen. Fedoroville tarjottiin kirjeenvaihtajan avustajan tehtävää.

– Eli tavallaan toiseksi kirjeenvaihtajaksi, vähän samoilla ehdoilla kuin millä olen tällä hetkellä Kiovassa.

Lähtö Venäjälle tuli helmikuun alussa 2022. Ennen tehtävien aloittamista Fedorov päätti käväistä Sotšissa laskettelemassa.

– Kun mä olin siellä, se alkoi.

24. helmikuuta 2022 Fedorov teki etänä töitä Sotšista. Hän haastatteli Suomessa asuvia ukrainalaisia Ylen venäjänkieliseen toimitukseen.

– Se, että oli töitä, helpotti. Mun piti vielä keksiä, miten tää vaikuttaa minuun, koska kaikki Etelä-Venäjän lentoasemat suljettiin. Kaikki junaliput meni ihan hetkessä. Sotšista ei päässyt enää pois.

Lopulta lentokentät avattiin ja Fedorov pääsi nousemaan lentokoneeseen. Lento kesti kaksi tuntia normaalia enemmän.

– Ainakin olin poissa siitä loukusta.

Venäjän paradoksi

Kun Fedorov pääsi Suomeen, oli täysimittaista sotaa käyty jo viikon verran.

– Sitten se jotenkin tuli kasvoille tää henkinen kuorma.

Kielitieteilijä tapailee sanojaan.

– Maailman piti reagoida voimakkaammin. Venäjä sai vain jatkaa sitä. Se tuntuu todella pahalta, Fedorov virkkoo.

Jo ennen sotaa Venäjällä oli Fedorovin mukaan kaksi rinnakkaista todellisuutta. Toisaalla on kaupunkilaisia, liberaaleja ihmisiä, jotka elivät tavallista hipsterielämää. Sitten on tuntemamme poliisivaltio, joka lietsoo vihaa muukalaisia ja ukrainalaisia kohtaan. Venäjän esimerkki osoittaa, että nämä kaksi todellisuutta ovat samanaikaisesti mahdollisia. 

– Vihan lietsonta ei tapahtunut hetkessä, vaan pienin askelin. Jokaiseen askeleeseen reagoitiin liian lepsusti, liian heikosti. Jokainen askel mahdollisti vajoamisen yhä syvemmälle.

Fedorov kertoo, että sodan alun jälkeen Ylen maailmantoimituksesta ei enää kuulunut. Vapaaseen mediaan kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi riippumattoman toimittajan työ Venäjällä ei ollut enää vaihtoehto. Fedorov antoi asian olla.

Huhtikuussa 2022 hän sattui törmäämään maailmantoimituksen väkeen Ylen TV-keskuksessa.

– Sanoin, että mulla on nämä sukukytkökset Ukrainaan ja ymmärrän ukrainan kieltä, niin mitä jos sitten sodan jälkeen lähtisin Moskovan sijaan Kiovaan.

– Sit ne soitti perään ja kysyi, mikset lähtisi nyt. No miksi en lähtisi nyt. Ja sit lähdin.

Huumori paras vastarinta

Byrokraattisessa prosessissa kesti noin kuukausi. Kohti Kiovaa Fedorov pääsi lähtemään toukokuun loppupuolella.

– Se oli helpotus. Tuntui siltä, että oon nyt oikeassa paikassa. Ei tarvitse vain seurata sivusta.

Työhön sodan keskellä kuuluu ajoittaisten kauheuksien kohtaaminen. Fedorov yrittää olla olematta ylikuormittunut. Tämän hän tekee rytmittämällä työtä ja vapaa-aikaa. Muuten stressi lievittyy hänellä luonnostaan.

– Laitan ruokaa, käyn kävelemässä, jos ei ole liian kuuma. Mutta en sanoisi, että teen tätä jotenkin tarkoituksella, jotta en kuormittuisi tässä tilanteessa, vaan tekisin saman missä vain.

Fedorov kiovalaisessa kahvilassa. Kuva: Georgii Voronov

– Kirjoittelu on rentouttavaa hommaa. Siinä unohtaa ympäröivän maailman.

Fedorovin esikoisteos on vuonna 2023 julkaistu Minun Ukrainani. Painokoneet käyvät jo kuumina, kun seuraavan kirjan Sodan näyttämöt julkaisutilaisuus lähestyy.

Fedorov pohtii, ettei hänen tyylinsä sinänsä eroa kirjallisen ja journalistisen työn välillä. Kirjallisessa ilmaisussa ajatuksenkulku on vapaampaa, kun maksimimerkkimäärä ei rajaa tilaa. Kirjallisuudessa pääsee käyttämään vapaammin huumoria – toimittajan työssä on hankala vitsailla, ainakaan julkisesti.

– Huumori ylipäätään on ukrainalaisille ainutlaatuisen tärkeää. Erityisesti näinä aikoina se auttaa puskemaan läpi ja uskomaan parempaan, Fedorov selittää.

Fedorov kertoo katsovansa maailmaa yleensä huumorin ja ironian kautta. Se auttaa pitämään stressin poissa sekä pysymään rauhallisena.

– Se on minusta paras ominaisuuteni. En stressaa liikoja tai pienistä turhista asioista.

Tulevaisuus on ukrainalainen

Fedorovin ensimmäinen kirja Minun Ukrainani käsitteli ihmiskohtaloita. Tuleva kirja tutkii “niitä kaupunkeja ja alueita, jotka mainitaan sotauutisissa, mutta joista paikannimen lisäksi ei Suomessa tiedetä juuri mitään muuta”.

Pelkissä uutisissa jää paljon kertomatta. Kielellä ja kulttuurilla on valtava merkitys yhteiskuntiin kaikkialla. Niitä tuntematta on hankala ymmärtää nykyistä poliittista tilannetta

Fedorovin mukaan väliä ei ole niinkään sillä, että onko Ukrainassa ensisijaisesti ukrainan- vai venäjänkielinen, vaan sillä, osaako Ukrainaa riittävällä tasolla.

– Täällä kuulee sellaisia puheenvuoroja, että pysykää itse minkä kielisinä tahansa, mutta älkää kasvattako lapsianne Ukrainassa venäjänkielisiksi. Tehkää lapsillenne se palvelus, että kasvatatte ne ukrainankielisiksi. Jotta niillä olisi tulevaisuus.

Kieli nähdään keinona irtautua Venäjän vaikutuksesta. Siten se luo perustan Ukrainan valtiolliselle asemalle.

– Kahdessakymmenessä vuodessa kieli on edistynyt paljon. Televisio on siirtynyt lähes kokonaan ukrainankieliseksi. Täällä on pelkästään ukrainankielisiä kirjoja myynnissä. Ukrainasta on tullut tieteen ja taiteen kieli.

Kulttuurin rikkautta vieraiden valtojen puristuksissa

Pitkään ukrainalla ei ollut minkäänlaista asemaa. Venäjän keisarikunnassa ukrainan kieltä pidettiin vain venäjän etelämurteena.

– Se oli rahvaan kieli. Valitettavasti siinä on edelleenkin sellainen kaiku, että Venäjä on älymystön ja kaupunkien kieli siinä missä Ukraina on maaseudun kieli.

 Uudella kirjallaan Fedorov haluaa laajentaa suomalaisten ymmärrystä Ukrainasta.

– Ukraina ei oo pelkästään entinen neuvostotasavalta. Ukrainalla on vahvemmat demokraattiset perinteet kuin vaikka Venäjällä, Fedorov painottaa.

Ukraina on saanut paljon vaikutteita eri suunnista. Sen vuoksi Ukraina on niin kulttuuririkas ja monipuolinen maa.

– Siinä missä Venäjä on aina ollut vähän syrjässä, niin Ukraina oli Venäjän, Puola-Liettuan, Itävalta-Unkarin ja Krimin kaanikunnan puristuksissa.

Siksi Ukraina on myös joutunut erilaisten sotien näyttämöksi.

– Ukrainan alueella on pääsääntöisesti sotinut joku muu. Joko suurvallat keskenään tai jokin suurvalta on hyökännyt ukrainalaisten kimppuun.

Fedorov kertoo, että hänen kirjojensa laaja saatavuus on kirjoista saatuja tuloja tärkeämpää. Kuva: Georgii Voronov

Seuraava teos on jo tekeillä. Fedorov kertoo, että hänen seuraava kirjansa tulee käsittelemään Suomen ja Ukrainan välisiä suhteita neuvostoaikaan. Näkökulma on uusi, sillä perinteisesti Suomen ja neuvostotasavaltojen suhteiden on ajateltu kulkeneen Moskovan kautta.

– Täällä on törmännyt tiedon rippeisiin, jotka viittaavat siihen, että kyllä niitä suhteita on ollut. Nyt kokoan niitä matskuja kirjaksi.

Monikielinen Fedorov on päättänyt tehdä työnsä suomeksi, vaikka hän hallitsee suurempienkin kieliympäristöjen kieliä. Suomen kielen ja kulttuurin maisteri kokee luontevimmaksi ilmaista itseään juuri suomen kielellä. 

– Riippumatta siitä, missä olen fyysisesti, on kotini Suomessa. Ajattelen suomalaisesta näkökulmasta, Fedorov kertoo.

Docendon kustantama, Maxim Fedorovin tuleva kirja Sodan näyttämöt julkaistaan lokakuun alussa 2024.