Pelto ja puu ovat huoltovarmuuden kulmakivet

Ruoan ja energian hinnasta käytävä keskustelu on nyt vilkasta. Selvitimme, kuinka hyvät valmiudet suomalaisella maataloudella on vastata kriiseihin ja miltä tulevaisuus näyttää.

Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut erittäin nopeasti ja huoli Suomen huoltovarmuudesta on nyt ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan. Energiakriisi ja ruoan hinnan nousu puhuttavat nyt, mutta kuinka suomalainen huoltovarmuus pitää pintansa?

Maatilayrittäjä Jukka Lehtonen on saanut nähdä lähietäisyydeltä ruoan hinnan kehityksen usean vuosikymmenen ajalla. Lehtosen mukaan yhteiskunta katsoo, että ruoan täytyy sen välttämättömyyden vuoksi olla suhteellisen edullista kuluttajalle aina, riippumatta siitä, eletäänkö nousu- vai laskusuhdanteessa. 

Nyt Lehtosen lisäksi moni maatalousyrittäjä kärsii nopeasti nousseista lannoitteiden, sähkön, rehun ja polttoaineiden hinnoista. Vaikka kuluttajan ostoskorin hinta ruokakaupassa on noussut, Lehtosen mukaan alkutuotantoon valuu vain murto-osa hintojen noususta. Ongelmaksi näyttää muodostuvan ruokakauppojen vahva neuvotteluasema elintarviketeollisuuteen nähden, joka vuorostaan sanelee hinnat alkutuottajille. 

– Kun raaka-aineen myyjä ei voi määrittää hintaa, muodostuu haaste kun tuotannon kustannukset kasvavat, Lehtonen toteaa.

Ukrainan sodan myötä epävakaus myös raaka-ainemarkkinoilla on muodostunut ongelmaksi. Perinteisesti vakaalla markkinalla taistellaan suurien investointien ja verrattain pienten tulovirtojen kanssa. Lehtonen lisää, että maatalouden kannattamattomuus laskee investointien määrää. 

Suomalainen metsä turvaa energian huoltovarmuutta

Ruoan hinnan ohella sähkön hinta on nyt ennätyskorkealla. Moni sähkölämmittäjä on varautunut tulevaan talveen hankkimalla liiterin täyteen halkoja. Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom suhtautuu kuitenkin maltillisesti polttopuun kysynnän kasvuun. 

– Mutta jos ajatellaan klapikauppaa laajemmin esimerkiksi kaukolämpöä, niin niukkuutta tulee olemaan entistä enemmän. Kaukolämmön osalta olisi järkevintä, että siellä poltetaan vain jalostukseen kelpaamatonta puuta, sillä puun jalostamisesta syntyvät työpaikat
ylläpitävät omalta osaltaan yhteiskuntarauhaa.

 

Korkeat polttoaineen, lannoitteiden, sähkön ja rehun hinnat voivat haastaa suomalaista huoltovarmuutta. Kuva: Ilmari Parviala

 

Fagerblom uskoo, että energiapuun kysyntäpiikin kestosta ei ole varmuutta. Kun katsotaan kauemmas tulevaisuuteen niin tarvitaan uusia lämmitysratkaisuja kuten maalämpöä, hukkalämpöjen hyödyntämistä ja ilmalämpöpumppuja. Puun riittävyyttä Fagerblom ei kuitenkaan pidä itsestään selvänä. 

– Jotta puuta riittää myös jatkossa, vaaditaan aktiivista ja hyvää metsänhoitoa, jotta metsät pysyvät terveenä ja hyvässä kasvukunnossa. Nykyään infrastruktuurin ja maatalouden alle jää metsää, eli syntyy metsäkatoa, jota tulisi välttää. Lisäksi Suomessa olisi varaa metsittää enemmän maata, jolloin myös metsänkäyttöä voitaisiin lisätä. 

Fagerblom huomauttaa, että metsänomistajat voisivat vastata energiakriisiin ottamalla kiinni harvennusrästejä ja hoitamalla taimikkoja. Harvennuksista ja taimikonhoidosta kertyy energiakäyttöön sopivaa raaka-ainetta, minkä lisäksi jäljelle jäävän metsän kasvu paranee.  

Ruokaa riittää, mutta kuinka kauan?

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n kehitysjohtaja Markus Lassheikki toimii myös Huoltovarmuusorganisaation Alkutuotantopoolin poolisihteerinä. Lassheikin mukaan Ukrainan sodan vaikutukset ovat suomalaiselle ruoantuotannolle kaksijakoisia. 

– Ukraina on maailman suurimpia viljanviejiä ja sodan seurauksena vähentynyt vienti on nostanut merkittävästi viljan hintaa maailmanmarkkinoilla, mikä on osaltaan heijastunut suomalaisille markkinoille. Hinnan nousu kyllä lisää viljan myyntituloja, mutta toisaalta kotieläintiloilla viljan hinnan nousu näkyy kasvavina rehukustannuksina. Sodan seurauksena myös tuotannon kustannukset ovat kasvaneet. Ukrainassa viljellään myös paljon öljykasveja,  joista saatava valkuainen on kotieläintiloille tarpeellista. 

Lassheikki teroittaa, että vaikka maakaasua ei suoranaisesti maatiloilla pahemmin käytetä, niin maakaasu on tarpeen, kun ilmasta erotetaan typpeä lannoitteiden valmistamista varten. Lannoitteiden hinnat ovat Lassheikin mukaan kaksin- jopa kolminkertaistuneet muutamassa vuodessa, minkä lisäksi saatavuudessa on ollut ongelmia.

Lassheikki puhuu kustannus- ja kannattavuuskriisistä, jonka ainekset ovat maatalouden pitkäaikaisempi heikko kannattavuus sekä lopputuotteiden riittämätön hinnannousu. Joillain tuotannonaloilla tullaan Lassheikin mukaan näkemään tuotannon sopeuttamista tai tilojen sulkemisia. 

Vaikka maatalouden lähitulevaisuus on synkän näköinen, muistuttaa Lassheikki siitä, että Suomessa peruselintarvikkeiden omavaraisuusaste on hyvä. Maidon, viljan ja sianlihan kotimaisuusaste on lähellä sataa prosenttia. 

Ainakaan lyhyellä aikavälillä kuluttajan ei siis tarvitse pelätä ruoan loppumista. Sen sijaan pidemmällä aikavälillä Lassheikki kertoo huolen kasvavan muun muassa investointien lykkääntymisen vuoksi. Kuluttajan ja julkisen sektorin ruokahankintojen rooli kotimaisen tuotannon tukemisessa on Lassheikin mukaan suuri. 

Suomalaisilla on uhkakuvista ja Ukrainan sodan vaikutuksista huolimatta varsin hyvä huoltovarmuus. Lassheikki lisää, että Ukrainaa seuraamalla on voitu huomata, että ruoka on energian ohella yksi sodankäynnin väline, mutta sekä energia että ruoka ovat Suomessa kansallisia vahvuuksia, joita voidaan jollain aikajänteellä tuottaa jopa yli oman tarpeen.