Hornet näyttää tutulta, mutta sen aseistus ja tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimasti

Päivitykset pitävät Hornetit ilmassa vielä vuosia.

Boeing F/A-18 Hornet on yhdysvaltalainen monitoimihävittäjä. Se on suunniteltu ilmasta ilmaan ja ilmasta maahan -toimintaan, kuten ilmataisteluihin ja pommituksiin. Ne suojelevat ja hallitsevat ilmatilaa sekä osallistuvat tunnistuslentoihin.

F/A-18 Hornetista on tehty neljä eri mallia. A- ja C-mallit ovat yksipaikkaisia, kun taas B- ja D-mallien ohjaamoon mahtuu kaksi henkeä. Suomella on käytössä 54 C-mallia ja seitsemän D-mallia. Alunperin C-malleja oli 57, mutta kaksi on tuhoutunut onnettomuuksissa ja yksi poistettu käytöstä täysin palvelleena.

Konetta liikuttaa kaksi General Electricin jälkipolttimella varustettua ohivirtausmoottoria. F404-GE-402-moottorista irtoaa tehoa 48,2 kilonewtonia. Jälkipolttimella päästään jopa 78,30 kilonewtoniin. Kilogrammoissa maksimaalinen työntövoima vastaa 8 000 kiloa per moottori.

Jälkipolttimella tarkoitetaan tekniikkaa, jossa polttoainetta ruiskutetaan suoraan suihkumoottorin suihkuputkeen. Tällä tavalla saadaan hetkellisesti jopa 50 prosentin työntövoiman lisäys. Haittapuolena polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästi, jolloin polttoainevarat kuluvat jopa minuuteissa.

Hornet pystyy lentämään 1 900 kilometriä tunnissa, joka vastaa 1,8-kertaista äänennopeutta. Korkeimmillaan Hornetilla voidaan lentää 15 000 metrissä. Hornetin esityslentäjän, kapteeni Petteri Kairisen mukaan Hornetilla voitaisiin teoreettisesti lentää 18 000 metrin korkeudessa, mutta moottorit eivät välttämättä saisi tarpeeksi ilmaa käynnissä pysyäkseen.

– En välttämättä lähtisi kokeilemaan niissä korkeuksissa lentämistä, sillä kone tulee nopeasti alas, jos työntövoima loppuu, Kairinen pohtii.

Tyhjä kone painaa 10,6 tonnia. Korkein lähtöpaino on 23,5 tonnia. Koneeseen mahtuu lisäsäiliöillä noin 7 500 litraa polttoainetta.

Insinööriyliluutnantti Kimmo Tainan mukaan Hornetin toimintamatka on 800-3 300 kilometriä lentokorkeudesta, nopeudesta ja koneen varustuksesta riippuen.

– Jos koneella lennetään matalalla voimakkaasti liikehtien polttoaineenkulutuskin kasvaa, Taina sanoo.

Hornetit huolletaan määräajoin. F-35 ilmoittaa huoltotarpeesta itse. Kuva: Laura Linna

Horneteissa monipuolinen aseistus

Hornetin aseistus on suunniteltu ilmataisteluun ja pommituksiin.

Perusaseistukseen kuuluu 20 mm:n M61 Vulcan gatling -tykki. Ilmataisteluaseistuksena siipien kärjissä on enintään kaksi lyhyen kantaman Sidewinder-infrapunaohjusta ja kymmenen keskipitkän kantaman AMRAAM-tutkaohjusta siipi- ja runkoripustimissa. Sidewinder-ohjuksista käytössä on kaksi versiota AIM-9M ja AIM-9X. Yleinen asekokoonpano on kuusi AMRAAM-ohjusta runko- ja siipiripustimissa ja kaksi Sidewinder-infrapunaohjusta siipien kärjissä. Ilmasta maahan -aseistuksena käytössä ovat lyhyen kantaman ohjattu JDAM-pommi, keskipitkän kantaman JSOW-liitopommi ja pitkän kantaman JASSM-rynnäkköohjus.

Petteri Kairisen mukaan Hornet on käyttäjäystävällinen ja helppo lentää. Kuva: Laura Linna

Varustus muuttunut vuosien varrella

Suomi sai ensimmäiset Hornetit vuonna 1996. Sen jälkeen ne ovat kokeneet ylläpitopäivityksiä. Vuosina 2006–2010 koneet saivat Mid-life Upgrade 1:n eli MLU 1 -päivityksen. Päivityksen keskiössä oli koneen ilmataistelukyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen.

Lentäjät saivat avukseen kypärätähtäimen. Se auttaa lähitaistelussa, kun tähtäyskulma voi olla jopa 90 astetta. Koneet saivat myös Sidewinder AIM-9X-infrapunaohjuksen. Lisäksi koneeseen asennettiin omatunnuskyselijä, joka auttaa koneiden tunnistamisessa taistelutilanteessa. Koneissa otettiin käyttöön ohjaamonäytöllä esitettävään liikkuvaan karttaan perustuva taktinen karttajärjestelmä. Hornetit kokivat toisen elinkaaripäivityksen vuosina 2012-2016. Hornetit saivat kyvyn tehdä ilmasta maahan iskuja. Kalustoon hankittiin lyhyen, keskipitkän ja pitkän kantaman pommeja ja rynnäkköohjuksia.

MLU 2:n yhteydessä koneet saivat AMRAAM-tutkaohjuksen uuden version. Koneen viesti- ja suunnistusjärjestelmiä päivitettiin.

Lisäksi Hornetien ohjaamonäytöt uudistettiin LCD-kosketusnäytöiksi ja kone sai uuden BOL-omasuojajärjestelmän sekä GPS-satelliittipaikannuslaitteen.

Kairisen mukaan kone näyttää samalta, mutta etenkin sen tietojärjestelmät ovat kehittyneet huimasti. – Alkuperäiseen nähden koneen ohjausjärjestelmä on kehittynyt paremmaksi ja ohjaustietokoneen kyvykkyyttä on parannettu, jonka ansiosta kone toimii paremmin isommilla kohtauskulmilla, Kairinen toteaa.

Horneteista pyritään luopumaan 2020-luvun loppuun mennessä, kun F-35 kalusto korvaa ne. Suurin osa Horneteista menee kierrätykseen, mutta joitain yksilöitä todennäköisesti myös museoitavaksi.

Teoriassa koneita voitaisiin käyttää vielä nykyisen elinkaaren jälkeenkin.

– Koneet pitäisi runkorakenteen osalta peruskorjata täysin uudelleen, jos niitä haluttaisiin vielä käyttää. Muut käyttäjämaat lopettavat Hornetien käytön noin vuoteen 2035 mennessä, joten runkorakenteen uusiminen, uusien varaosien saanti ja niiden tuottamat kustannukset muodostuisivat täysin taloudellisesti kannattamattomiksi, Taina kertoo.

F-35 on täysin erilainen kone

Suomi valitsi Hornetien korvaajaksi Lockheed Martin F-35A lightning II -monitoimihävittäjän. Uudet koneet muuttavat suhtautumista huoltoa myöten.

– Hornet on kuin auto, johon tehdään määräaikaishuoltoja tietyin väliajoin. F-35:n huolto on osittaishuoltoa, joka perustuu koneen omaan vikadiagnostiikkaan, Taina avaa.

F-35:t ovat kiitotieolosuhteisiin suunniteltuja toisin kuin lentotukialuksille tehdyt Hornetit.

– Laskeutuessa täytyy ottaa huomioon, etteivät koneet kestä yhtä rajua käsittelyä, Kairinen täsmentää.