Hinnat vaihtelevat huomattavasti eri sotilaskodeissa
Sämpylä maksaa Santahaminan sotilaskodissa 2,80 euroa, mutta Kajaanissa vain 1,50. Mistä hintaero johtuu?
Oletko joskus miettinyt, miksi hinnat eivät ole samat kaikissa sotilaskodeissa? Esimerkiksi makkaraperunat maksavat 4,90 euroa Kajaanissa, mutta Helsingin Santahaminassa annos maksaa 6,70. Totta kai on hyvä pitää mielessä, että annosten koot vaihtelevat eri sotilaskodeissa mausta puhumattakaan.
Sotilaskotiliiton toiminnanjohtajan Satu Mustalahden mukaan suurimmat hintaerot ovat sotilaskotien itse valmistamien tuotteiden hinnoissa. Näitä ovat muun muassa leivonnaiset, leivät, grilliruoat, pizzat ja salaatit.
Sotilaskotien itse valmistamien tuotteiden hintoihin vaikuttaa eniten kaksi asiaa – työvoima ja leipomo.
Jos sotilaskodissa on pulaa vapaaehtoisista, sinne pitää palkata työntekijöitä. Tämä nostaa toiminnan hintaa. Jotta työntekijöiden palkat voidaan maksaa, joidenkin tuotteiden hintoja pitää nostaa.
Leipomoiden kanssa tilanne on melko samanlainen. Kaikissa sotilaskodeissa ei ole omaa leipomoa, jolloin leivotut tuotteet pitää ostaa ulkopuolelta. Myös tämä aiheuttaa hintapaineita.
Sotilaskotien leipomoiden koko ja varustus vaikuttavat myös hintoihin. Santahaminan sotilaskodin johtajan Virpi Fyhrin mukaan Kajaanin sotilaskodilla on käytössään teollisen kokoluokan leipomo, joka kykenee tuottamaan huomattavasti nopeammin, halvemmin ja suuremman määrän tuotteita kuin Santahaminan sotilaskodin pienleipomo.
Fyhr ja Mustalahti sanovat, että asiakasmäärä vaikuttaa suoraan hintoihin. Kajaani on suuri varuskunta. Siellä koulutetaan 4000 varusmiestä vuodessa, joka takaa suuren asiakasmäärän. Santahaminassa koulutetaan vuosittain noin 1600 varusmiestä. Kun asiakkaita käy paljon, sotilaskoti voi tuottaa ja ostaa halvalla suuria määriä tuotteita ja myydä niitä suurissa määrissä pienellä voitolla. Sama ei ole kaikkialla mahdollista.
Fyhr haluaa muistuttaa, että kaikki sotilaskodit eivät ole avoimia varuskunnan ulkopuolisille. Santahaminan sotilaskoti on esimerkki tällaisesta sotilaskodista. Monessa sotilaskodissa ulkopuoliset siviilit muodostavat tärkeän asiakaskunnan varusmiesten rinnalle.
Fyhrin mukaan sotilaskodin asiakasvirtaan vaikuttaa myös se, kuinka helposti varusmiehet voivat esimerkiksi mennä viettämään vapaa-aikaa varuskunnan ulkopuolelle.
Sotilaskotien tuotteiden hinnat ovat siis pääosin mittakaavaedun määräämiä.
Sopimuksia ja toiveita
Mustalahden mukaan yritysten tuottamat tuotteet, kuten virvoitusjuomat, energiajuomat ja makeiset maksavat kutakuinkin saman verran kaikissa sotilaskodeissa. Syynä tähän on se, että Sotilaskotiliitto on tehnyt tukkusopimuksia valmistajien ja myyjien kanssa.
Sotilaskotiliitto on myös tehnyt sopimuksia toimituksia hoitavien yritysten kanssa, minkä takia tuotteiden kuljettaminen ympäri Suomea ei vaikuta merkittävästi hintoihin.
Sotilaskotiliitto ei määrää hintoja, millä sotilaskodit myyvät, mutta se antaa suosituksia. Liiton suositus on, että hintojen korotukset osuisivat ensin luksustuotteisiin, kuten grillin antimiin, eikä perustuotteisiin kuten leivonnaisiin.
– Mielestäni olisi hyvä, että hinnat olisivat kaikille varusmiehille reilut, toteaa Santahaminassa palveleva aliupseerioppilas Joonas Leka.
Mustalahden mukaan Sotilaskotiliitto toivoo samaa.
– Meillä on kova pyrkimys, että kaikki olisi mahdollisimman edullista. Ymmärrämme, että kaikilla on sama päiväraha.
