Hiipuuko kriisinhallinnan entisen suurvallan mahti?
Suomen osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin on selvässä laskussa. Kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean tuore mietintö peräänkuuluttaa Suomelta lisää kunnianhimoa eri alueilla.
Kun vuoden 2000 tienoilla suomalaiset toteuttivat sotilaallista kriisinhallintaa liki 2 000 henkilötyövuoden verran, oli sama luku vuonna 2020 vaivaiset 400. Kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean pääsihteeri, ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön päällikkö Sari Rautio kertoo komitean linjanneen, että heikolle kehitykselle on saatava muutos.
– Suomen osallistuminen kansainväliseen rauhanturvaamiseen on ollut alusta lähtien aivan keskeistä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Huolestuttava laskusuunta on jatkunut viimeisen parinkin vuoden aikana, Rautio alleviivaa.
Raution mukaan on ymmärrettävää, ettei Suomi osallistu rauhanturvaamiseen enää vastaavilla määrillä kuin vaikkapa 20–30 vuotta sitten. Operaatioiden luonne on muuttunut, ja kehitysmaat ovat nykyään YK-operaatioihin joukkoja luovuttavien maiden kärjessä. Siitä huolimatta myös numeroilla on merkitystä.
– Jos osallistuminen tippuu liian alas, ei kriisinhallintaa voida enää nähdä olennaisena osana Suomen kansainvälistä vaikuttamista.
Kriisinhallinnan parlamentaarinen komitea suosittaa, että operaatioiden vaikuttavuutta tulisi voida mitata paremmin, jotta veronmaksajat tietäisivät tarkasti, mitä alalle allokoiduilla varoilla saavutetaan. Tavoitteita tulee heidän mukaansa kirkastaa ja ulkopuolista arviointia operaatioiden jälkeen harkita.
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Euroopan unionin merkitys korostuu Suomen rauhanturvaamistyössä. Jäsenmaiden välisissä neuvottelupöydissä päätetään yksimielisesti esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioiden perustamisesta sekä niiden keskeisistä tehtävistä ja koosta.
– Suomalaiset pääsevät vaikuttamaan siellä myös siihen, että naisia osallistuu riittävästi kriisinhallintaan. Eritoten huolehditaan siitä, että operaatioiden mandaateissa otetaan huomioon ihmisoikeuksien edistäminen, oikeusvaltiokehityksen tukeminen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, Rautio listaa.
Lisäksi komitea suosittaa, että maantieteelliset painopisteet valitaan nykyistä tarkemmin toimintaympäristön kehittymisen pohjalta. YK:n kriisinhallintaoperaatioista noin puolet sijoittuu tällä hetkellä Afrikkaan johtuen esimerkiksi Sahelin alueen epävakauksista, kun taas Suomen sotilaallisesta kriisinhallintahenkilöstöstä kymmenesosa ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista viidennes on lähetetty alueelle. Suurin sotilaallisen kriisinhallinnan panos löytyy Libanonista UNIFIL-operaatioista, ja lopusta lähes puolet on Afganistanissa ja Irakissa.
– Pitäisi katsoa, mistä turvallisuusuhat tulevat Suomeen ja koko Eurooppaan. Vaikkapa Libanon ei ole välttämättä ensimmäinen sillä listalla, Rautio pohtii.
