Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Rannikkojääkärit rantautuvat saarelle maihinnousuveneestä.

"Heittäkää käsikranaatti ja vallatkaa vihollisen asema!"

Kadetit pääsivät toistensa taistelukouluttajiksi kovat ammukset ladattuina.

Sotilas kävelee varovaisin askelin läpi sammaleisen, kumpuilevan maaston. Katse porautuu eri suuntiin lähelle ja kauas etsien pienintäkin merkkiä vihollisesta.

Takana seuraava taistelutoveri tarkkailee yhteistä selustaa. Soturit ovat vaiti ja valmiina vaikuttamaan. Molemmilla on käsissään RK 95 -rynnäkkökiväärit valmiusasennossa. 

Kiväärien lipas on kiinnitetty ja täytetty kovilla eli oikeilla ammuksilla.
Kaksikkoa ympäröivä varjoinen mäntymetsä levittäytyy silmänkantamattomiin. Sen suojaan vihollisen olisi hyvä asettua ja linnoittautua.

PUM! – vain kymmenen metrin päässä räjähtää.

Miehet hätkähtävät ja heittäytyvät vaistomaisesti salamana maahan. Samalla sekunnilla taistelijat alkavat paikantaa uhkaa.

Hiekkaiseen maaperään kaivettu ja hyvin kätketty vihollisen asema hahmottuu maastosta. Joukkueenjohtajana esiintyvä harjoituksen vetäjä laskeutuu taisteluparin viereen ja määrää, että vihollinen on lyötävä – kivenheiton päässä oleva asema otetaan rynnäköllä.

– Heittäkää käsikranaatti ja vallatkaa vihollisen asema, johtaja käskee.

Sokka irti

– Käsikranaatti, heitän! kadetti karjuu.

– Suojaan, toinen vastaa ja ampuu sarjan suojaavaa tulta.

Heitto on luonteva, mutta liian lyhyt. Käsikranaatti tömähtää hiekkavallille linnoituksen ulkopuolelle. Kadetti paiskaa perään uuden, joka löytää kohteensa. Vihollinen lamaantuu ja taistelijakaksikko ponnahtaa pystyyn.

Ammuntataulu kääntyy hyökkääjien näkyville. Se saa luotiryöpyn. Kadettien laukaukset löytävät kuolettavan tehokkaasti kohteensa.

Taisteluparin hyökkäys tunkeutuu vihollisen linjoista läpi ja kadetit valtaavat samaan liikkeeseen kolme juoksuhautaa toinen toisensa perään.

Rynnäkkö jatkuu korsun sisään, josta kantautuu laukausten ääniä. Pian hyökkääjät ilmestyvät aseman toiselta puolelta auringonvaloon.

Harjoitusskenaariossa vihollinen on tuomassa rekalla tukijoukkoja viereistä tietä pitkin, joten kadetti riisuu selästään kevyen kertasingon.

Hän lataa singon ja tähtää tielle päin. Keltainen raita singossa kertoo, että se on harjoitusmallia.

– Valmis! kadetti varoittaa toveriaan. 

Liipaisin napsahtaa ja kentälle sijoitetut kaiuttimet päästävät ilmoille mahtavan räjähdyksen äänen.

Ajoneuvo on tuhoutunut; harjoitus on päättynyt.

Kova koettelemus on saanut hien pinnalle ja kadetit riisuvat kypäränsä viilentyäkseen. Kadetit palaavat harjoituksen alkuun ja juovat aimon kulauksen vettä.

– Tiedättekö, mihin siirrytte seuraavaksi? harjoituksen johtaja kysyy mittavat huomionsa ja kehunsa annettuaan.

Kadetti nyökkää. Taistelijat nousevat polkupyöriensä selkään täydessä taisteluvarustuksessa. Ensimmäiset polkaisut ovat vaivalloiset, mutta kadetit pääsevät liikkeeseen ja kohti seuraavaa harjoitetta.

– Tämä on lähes lepoa, toinen kadeteista vitsailee kiivetessään pyörän selkään.

Kadetti ampaisee ylös hiekkaisesta montusta. Taisteluharjoittelu tehdään vannoutuneesti.

Kadetit kouluttautuvat kouluttajiksi

Toisaalla kadetti Rasmus Zauns järjestää koulutuksen oikeaoppisesta kertasingon ja kevyen kertasingon käytöstä sekä partion etenemisestä.

– Katsomme, onko tuli ja liike kunnossa, hän kiteyttää.

Zauns kertoo, että pariviikkoinen harjoittelu on ollut raskasta, mutta palkitsevaa. Hangon ja Tammisaaren välissä Länsi-Uudellamaalla sijaitsevassa Syndalenissa kadetit majoittuvat tuttuun tapaan teltoissa.

Käynnissä on Maa- ja Merivoimien rannikkojoukkolinjan ensimmäisen vuoden kadettien Ampumaharjoitus 2. Kesällä Hankoniemen Syndalenissa järjestettävä harjoituskokonaisuus sisältää noin tusinan verran haastavia ampuma- ja taisteluharjoituksia.

Laaja-alainen ja moniviikkoinen harjoitus perustuu vertaiskouluttamiseen eli kadetit kouluttavat toisiaan.

Zauns avaa, kuinka kadetit ovat jaettu ryhmiin, joissa he suunnittelevat ja rakentavat ampumaharjoitusrastin hyödyntämällä muun muassa liikkuvia mekaanisia maalitauluja.

Harjoitteluvaiheessa ryhmät suorittavat toistensa rasteja ja toisaalta toimivat omilla rasteillaan ammunnanjohtajina.

Kokemusta ja oppeja on Zaunsille kertynyt niin muiden kadettien järjestämien rastien suorittamisesta, kuin oman ryhmänsä ammuntarastin järjestämisestä.

– Kaikki maalitaulutoiminta, reitit ja suoritteet suunniteltiin ja valmisteltiin itse, Zauns sanoo.

Harjoitusrastit kadetit suorittavat ainakin kahdesti, joten jo toisella yrityksellä voi toimeenpanna korjauksia ja huomautuksia.

Harjoituksen järjestäminen on tarkkaa työtä, joka vaatii perehtymistä Puolustusvoimien varomääräyksiin eli koulutuksen ja toiminnan turvallisuutta ohjaaviin säädöksiin.

– Olosuhteet piti rastia suunnitellessa tiedostaa ja ottaa toteutusvaiheessa huomioon. Meren äärellä järjestetty ampuminen velvoittaa esimerkiksi laivaliikenteen seuraamiseen, Zauns kertoo.

– Sitä ei Kainuun prikaatin ampumaleireillä pitänyt ottaa huomioon, hän jatkaa.

Rastilla kouluttanut kadetti kehui taistelijoiden yhtämittaista ja selkeää kommunikointia.

Tyrskynä maihin

Vesi läiskyy Merivoimien G-veneen kylkiä vasten, kun se kiihdyttää maksiminopeuteensa laineikkaalla merellä.

Törmätessään suureen aaltoon kevyt vene pompahtaa äkkiä ylöspäin. Merivettä roiskuu matkustajien kasvoille G-veneen laskeutuessa rajusti alas.

Venettä ohjaava kadetti kiskaisee ruoria ja vene tekee jyrkän käännöksen suoraan kohti Hästö-Busöön rantakallioita.

Kyydissä istuu kahdeksan Uudenmaan prikaatin varusmiesrannikkojääkäriä. Rastia kouluttavan kadetin perehdyttämänä he tietävät, kuinka veneessä tulee olla.

Rannikkojääkärit istuvat veneessä etukenossa ja kovassa vauhdissa he nojautuvat kyynärpäällä edessä istuvaan toveriinsa.

Rynnäkkökivääriensä piiput he ovat oppien mukaisesti kohdistaneet ulos veneestä.

– Valmistautukaa!

Venettä ajava rannikkojoukkolinjan kadetti huutaa moottorin mylvivän melun yli.

Määräys enteilee toimintaa. Taistelijat jännittävät lihaksensa ja toistavat käskyn kovaan ääneen. Seuraavassa hetkessä huumaavalla vauhdilla painellut vene hidastaa vauhtia.

Rannikkojääkärit työntyvät väkisin eteenpäin ja liiskaantuvat toisiaan vasten istuimillaan.

G-vene lipuu viimeiset metrit, ja kun keula työntyy kalliolle, rannikkojääkärit saavat seuraavan käskynsä.

 – Rantautukaa!

Varusmiehet purkautuvat veneestä kovalle graniittikalliolle niin nopeasti kuin kykenevät. Hyppy maalle on lyhyt, mutta jysähdys kirpaisee raskaasti varustettujen taistelijoiden jaloissa.

Rantakallio on jyrkkä, mutta maihinnousu ei pysähdy. Varusmiehet pinkovat sitä parhaansa mukaan ylös asemiin. Varusteet ja paukkuliivit kalisevat heidän ponnistellessaan ylämaastoon.

Suojaan heidän täytyy päästä – avoimella rannalla taistelijat ovat haavoittuvaisimmillaan.
Lopulta rannikkojääkärit rysähtävät kivien ja puiden taakse valmiuteen.

Vihollista tai kohdetta vaan ei näy. Hetken miettimisen jälkeen harjoitusta johtava kadetti on nähnyt tarpeeksi ja kutsuu taistelijat takaisin veneelle.

Ukkonen yllättää

Taivaalta alkaa sataa vettä, ensin kevyesti ripotellen ja sitten kaatamalla. Radiopuhelimesta kantautuu odottamaton käsky.

Kavalan rankkasateen yhä yltyessä harjoituksen johdolle on saapunut havaintoja salamoista saaresta etelään. Etäisyys niihin on raporttien mukaan enää vain pari sataa metriä.

Hästö-Busössä harjoittelua seurannut harjoituksen johtaja, everstiluutnantti Rainer Mäkelä Maanpuolustuskorkeakoulusta ottaa tilanteen ohjaksiin ja tilannekuva selventyy nopeasti.

Ilmatieteenlaitos vahvistaa, että kaksisataa kilometriä leveä ukkosrintama on liitämässä Virosta Suomenlahden yli pohjoiseen. Hästö-Busö on keskellä pahimman myräkän reittiä.

Tuuli yltyy ja ukkosen jyrinä alkaa kantautua selkeästi myös saaren sisäosiin. Tummat pilvet ovat jo saavuttaneet Hästö-Busön.

Linjaus muodostuu äkkiä: ukkoselta pitää suojautua. Mäkelä antaa Hästö-Busön maastoon levittäytyneille kadeteille käskyn suojautua ukonilmalta asianomaisiin sisätiloihin.

Kadetit säntäävät toimeen – varusteet ja vedenkestämättömät tarvikkeet kannetaan suojaan, ennen kuin kukaan itse hakeutuu kuivaan. Kadetit suorittavat käskyt ylpeydellä ja monilla on hymy kasvoilla päästessä toimintaan.

Suojaisassa tunnelissa märät kadetit vaihtavat vikkelästi kuiviin vaatteisiin. He jakavat vilpittömästi lämpimiä vaihtovaatteitaan ja avaruushuopiaan toisilleen.

Rento puheensorina täyttää tilan ja kadetit aprikoivat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vaisummat rannikkojääkärit saavat muuta mietittävää, kun johtaja käskee heidät punnerrusasentoon.

Nopean kuntopiirin jälkeen taistelijoilla on oivan lämmin viileässä tunnelissa. Koiranilma pääsi yllättämään ja niskan päälle, mutta sotilaat eivät ole sanonnan mukaan sokerista tehty.

Kadetit keksivät nerokkaita tapoja kuivata vaatteitaan ja yhtäkkiä eräs heistä purskahtaa nauruun tajuttuaan, kuinka suurta teollista ilmankuivainta voi käyttää paidan kuivaamiseen. Häntä huvittaa, että ilmavirtaus saa paidan näyttämään ilmatäytteiseltä mainosnukelta.

Kadetit luovat myös muuta ajanvietettä, kuten jekkuilua. Tunnelin perällä kaksi kadettia sparraa varjonyrkkeilemällä.

Odottamaton, mutta silti odotettu

Everstiluutnantti Mäkelä kommentoi, että odottamatonta käännettäkin varten oli olemassa varasuunnitelma. Niin miehet sekä materiaali saatiin suojaan mahdollisesti vaarallisista sääolosuhteista.

– Tässäkin tapauksessa kommunikaation tärkeys korostui, Mäkelä tulkitsee.

Hän kertoo, että koulutuksen ohjaajan ja johtajan pitää pystyä välittämään tietoa selkeästi ja ymmärrettävästi. Siksi käskyjen ja rakentavaan palautteen antamista harjoitellaan osana kadettien ampumaharjoittelua.

Mikäli tuoreet kadetit suoriutuvat lähes kaksiviikkoisesta harjoituksesta kiitettävästi, heille myönnetään lisenssi, jonka avulla kadetti voi itsenäisesti järjestää ja toteuttaa ampumaharjoituksia.

Harjoituskokonaisuuden puitteissa on myös mahdollista ansaita panssaritorjunnan taistelijaparin ja partion ammunnan sekä käsikranaatin ammunnan johtajaoikeudet.

Ne osoittavat kadettien pätevyyden ja ovat edellytys sotilasuralla.

– Pohjana harjoittelulle on Syndalenin ampuma-alueen kumpuinen maasto, joka tarjoaa ihanteellisen mahdollisuuden järjestää useita ja monipuolisia ammuntoja, Mäkelä sanoo.

Läheisessä Hästö-Busössä rannikkokadetit taas ovat elementissään päästessään kouluttamaan rannikkojääkäritoimintaa.

Teoriasta toimeen

– Hyvän ammunnan teoriat kadetit ovat jo käyneet läpi. Ampumaharjoitus 2 eli käytännön toteutus on porras ylöspäin kadettien uralla, Mäkelä selittää.

Hänen mukaansa suurin osa kadeteista suoriutuu ampumaharjoituksesta moitteetta. Vain ne, jotka eivät osoita osaamisensa olevan vaaditulla tasolla, eivät saa ammunnanjohtajan lisenssejä. Puutteita voi olla esimerkiksi harjoituksen turvallisuuden varmistamisessa.

Paine on kova, sillä rästisuoritukset tehdään seuraavan kadettisaapumiserän kanssa. Omista kurssivertaisistaan ei halua yksikään ylpeä kadetti jäädä jälkeen.

Vaikka harjoituskokonaisuudessa asetetaan vastuuta ja luottoa kadeteille, rasteilla harjoittelun turvallisuutta vahtii kantahenkilökunta.

Pääkouluttaja ja kriteerit harjoittelulle asettanut majuri Antti Waltari sanoo, että turvallisuuden varmistaminen on korvaamatonta. Muita hyvän taisteluharjoituksen piirteitä ovat yllätykselliset elementit ja kyky vaikuttaa viholliseen nopealla ja räväkällä tulenavauksella.

– Hyvän harjoituksen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, hän korostaa.

Jälkitoimet harjoittelun jälkeen

Kadettien päivä päättyy varjoisalle teltta-alueelle Syndalenin kätköissä. Sinne heitä virtaa ryhmittäin jokaisesta suunnasta. Väsymyksen voi lukea joidenkin kasvoilta; toiset taas suunnittelevat juoksevansa harjoittelualueelta löytyvän puolimaratonradan.

Riippumatta taistelijasta teltoilla tulee kodikas olo varustusten purkautuessa männistön oksiin ja puiden välisiin pyykkinaruihin.

Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi alkaa kadeteilla omahuolto. Uni maittaisi, tosin sitä ennen on tiedossa muonitus, peseytyminen ja toisaalta rannikkolaiseen tapaan hyvinkin mahdollinen tarve poistaa punkki, jos toinenkin.

Pitkä taisteluharjoitus on vääjäämättä kuluttanut kadettien voimia. Alkupään reippaus on kulunut pois ja nyt pään pitää menossa mukana raaka sitkeys.

Aamulla kadetteja odottaa herätys puoli seitsemältä, kun ryminä ja räiskintä alkavat taas. Syndalenissa kadeteilla on tiedossa vielä neljä pitkää päivää toimintaa. Sitä seuraa ammuntarastien purku ja kesäloma.

Teltan hämärässä kadetit saavat vihdoin mahdollisuuden levätä. Uni on kullekin taistelijalle tervetullut.

Leirintäaluetta koristivat pyykit, sekä kadettien kovassa käytössä olleet polkupyörät.