Harjoitus tekisi mestarin

Ampumataitoa pidetään yksittäisen taistelijan taidoista kenties merkittävimpänä. Tällä hetkellä sitä ei kuitenkaan ylläpidetä riittävästi.

Varusmiesten ampumataito heikkenee peruskoulutuskauden ja kotiutumistestien välissä.
Tämä on asia, jota Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen johtaja, eversti Vesa Nissinen pitää huolestuttavana asiana. Lähes kaikki oppivat puolustusvoimissa kyllä ampumaan, mutta perusampumataitoa pidetään Nissisen mukaan liian vähän yllä. Suomen ampumaurheiluliiton puheenjohtajana sekä pitkän harrastuneisuuden suomalla kokemuksella hän omaa näkemystä puhua asiasta.

– Aikamoinen huoli on ampumaurheilusta ja -harrastuksesta ja sitten tietysti ampumakoulutuksesta, sen mahdollisuuksista, laadusta ja määrästä. Paitsi että tämä on hieno harrastus, niin se on sotilaille erittäin tärkeä taito, jolla on myös syvempiä ulottuvuuksia kuin pelkkä osuminen, Nissinen aloittaa.

Ampumakoulutuksella voidaan Nissisen mukaan näyttää alokkaille hyvinkin helposti, kuinka tehokasta on harjoittelu sekä osoittaa sen merkitys.

– Taistelija, joka luottaa itseensä ja välineisiinsä onnistuu todennäköisemmin paremmin kuin taidoistaan epävarma.

– Vähänkin kun harjoitellaan, niin tulokset yleensä nousevat nopeasti. Samalla toimintakyky ja itseluottamus kasvavat: taistelija voi luottaa välineeseensä, se toimii henkivakuutuksena taistelukentällä. Tämä rakentaa syvätasolta näkökulmaa, että voi luottaa itseensä, Nissinen filosofoi.

Kouluttajan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Ensisijaisen tärkeää Nissisen mukaan on, että nuoret kadettikoulusta valmistuvat upseerit hallitsevat itse koulutettavat asiat.

– Jos et itse osaa ampua etkä luota omiin kykyihisi, niin mikä on kyky välittää osaamista ja itseluottamusta eteenpäin, hän kysyy.

Haastattelun aikana meneillään ovat Upseerien ampumayhdistyksen (UAY) jokavuotiset mestaruuskilpailut. Kadetit Tapio Hokkanen, Vesa Keränen sekä Juha Suojärvi ovat juuri suorittaneet kilpailuammunnat.

– Harjoituksissa tuli hyviä tuloksia, mutta kisatulos ratkaisee ja se oli 10 pistettä huonompi kuin harjoituksissa, Keränen manaa.

Tähän Nissinenkin viittaa.

– Jos kadetin kilpailutulos ei ollut yhtä hyvä kuin harjoitustilanteessa, mitä se sitten on taistelutilanteessa? Pulssi on 200, adrenaliini kuohuu veressä, on hiki eikä oikein näekään mitään, hän ruotii.

Kadetti Hokkanen toteaa ykskantaan, että ampumataito on juuri niin hyvä kuin yksilö ehtii treenata. Mitä enemmän patruunoita per varusmies on käytettävissä, sitä parempia ampujia tulee.

– Peruskoulutuskaudella käydään kyllä ampumaradoilla, mutta kyllä muidenkin kuin jääkärijoukkojen tulee käydä ampumaradoilla myös E- ja J-kausilla, jotta saavutettu taso pysyy ja kehittyy, kadetti Suojärvi perää.

Nissinen nostaa esimerkiksi Norjan asevoimien elektroniset ammuntalaitteet.

– Ei tarvitse käydä tauluilla kertaakaan ja tulokset saapuvat automaattisesti henkilökohtaiselle näytölle. Saman tekee puolessa tunnissa mihin nyt menee tuntitolkulla aikaa, hän ruotii.

– Suomessakin ampumaratoja olisi syytä varustaa näillä laitteilla. Silloin on paljon helpompaa pitää yllä perusampumataitoa ja säästynyt aika voitaisiin käyttää muuhun koulutukseen, Nissinen perustelee.

Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että koko kansan ampumataitoa kehittäisi se, että sitä harrastettaisiin enemmän ja luotaisiin suotuisat olosuhteet ammuntaharrastukselle. Tällä hetkellä sellaiset puuttuvat pääkaupunkiseudulta lähes täysin.

Eversti Vesa Nissinen pitää hyvänä sitä, että koulutuskulttuuria päivitetään ja uusia oppimismenetelmiä ja -välineitä otetaan käyttöön. Elektroniset ammuntalaitteet ja replika-aseet voisivat tuoda mittavia ajallisia säästöjä myös perusampumataidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen. – Suomessakin ampumaratoja olisi syytä varustaa näillä laitteilla. Silloin perusampumataitoa on paljon helpompi ylläpitää ja säästynyt aika voitaisiin käyttää muuhun koulutukseen, Nissinen ehdottaa.

Ei tilanne kuitenkaan liian synkkä ole. Nissisen mukaan suomalaiset ovat todella hyviä ampujia, kun verrataan muiden maiden asevoimiin. Jo jääkäriliikkeen ampumataito noteerattiin aikanaan saksalaisten toimesta.

– Saksalaiset kouluttajat arvioivat suomalaiset uppiniskaisiksi, jääräpäisiksi ja taipuvaisiksi juopottelemaan, mutta erittäin hyviksi ampujiksi, Nissinen nauraa.

– Jos rauhanturvaoperaatiossa järjestetään ampumakisa, johon kaikki osallistuvat, niin suomalaisethan sen kisan aina voittavat, hän hymähtää.

Suomalainen asevelvollisuus tuottaa siis maailmanlaajuisesti vertailtuna kelpo ampujia. Parhaat ampujat tulevat Nissisen mukaan kuitenkin niistä maista, joissa ampumaurheilu on isossa roolissa ja resurssit suuria.

– Esimerkiksi Norjasta tulee järjestään maailmanluokan ampujia. Samoin Kiina, Yhdysvallat, Italia ja Korea kunnostautuvat sillä saralla. Ylipäätään aasialainen mentaliteetti on vahvoilla ammunnassa, joka on puhtaasti mentaalinen laji. Keskittymisen kulttuuri, mietiskely ja itseensä perehtyminen auttavat tässä, Nissinen avaa.

Nissisellä itsellään oli satoja tuhansia ammuntatoistoja alla ennen palvelukseen astumista, sillä hän aloitti harrastuksen 11-vuotiaana. Kadettikouluun saapuessaan hänellä oli jo kyvyt keskittymiseen ja pitkäjänteiseen harjoitteluun.

– Varsinkin nykypäivänä, jolloin koko ajan tapahtuu ja media vilisee silmissä, niin laji, jossa keskitytään ja ollaan rauhassa on ihmiselle hyväksi, Nissinen pohtii.

Simulaattorikoulutuksen painopistettä Koulutus 2020 -ohjelmassa Nissinen laajentaisi kattamaan soveltavien ammuntojen lisäksi myös perusampumataidon harjoittelua. Esimerkiksi komppanian käytäville sijoitettavat elektroniset replika-aseet kannustaisivat omaehtoiseen harjoitteluun vapaa-ajalla ja tekisivät sen mahdolliseksi.

– Kuka tahansa voi mennä ja vetäistä optisilla laitteilla 10 laukausta ennen sotkuun menemistä, Nissinen ehdottaa.

Hyvään tulokseen pääsemiseen konkarilla on yksinkertainen neuvo.

– Pitää pystyä puristamaan liipaisu nykäisemättä, hän päättää.