Hallitus päätti pitää itärajan kiinni – "Uhka ilmiön uudelleenkäynnistymisestä on edelleen todennäköinen"

Hallitus painottaa kansallista turvallisuutta, vaikka oikeusoppineet ovat korostaneet kansainvälisten sopimusten velvoitteita.

Valtioneuvosto päätti keskiviikkona, että itäraja pysyy edelleen kiinni. Myös kansainvälisen suojelun hakemisen keskittäminen avoinna oleville lentoliikenteen ja vesiliikenteen rajanylityspaikoille jatkuu. Päätös on voimassa toistaiseksi.

Itärajan sulkemisen ja niin sanotun rajaturvallisuuslain kanssa Suomi on halunnut estää välineellistetyn maahantulon, jolla Venäjä pyrki vaikuttamaan Suomen ja EU:n turvallisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen.

Viranomaisten tietojen perusteella uhka ilmiön uudelleen käynnistymisestä ja laajentumisesta aiemmin koetulla tavalla on edelleen todennäköinen, sisäministeriö kertoo tiedotteessaan.

Valtioneuvosto ilmoitti, että se arvioi säännöllisesti tilanteen kehittymistä yhteistyössä Rajavartiolaitoksen ja muiden viranomaisten kanssa.  

Kansallinen turvallisuus vai sopimukset? 

Vuoden 2023 lopussa Suomen itärajalle alkoi ilmestyä enenevissä määrin henkilöitä, jotka hakivat Suomesta turvapaikkaa. Määrät eivät ottaneet vähentyäkseen ja pian oli selvää, että Venäjä käyttää haavoittuvaisten ihmisten asemaa hyväkseen ja masinoi turvapaikanhakijoita massoittain Suomea kohti.

Tällaista välineellistetyksi maahantuloksi kutsuttua toimintaa ei ollut aiemmin maamme rajoilla nähty. Valtionjohdossa oli vahva epäily, että Venäjä yrittää soluttaa Suomeen omia agenttejaan ja siviileiksi tekeytyneitä sotilaita ihmismassojen mukana.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi pian, että edellytykset hallituksen suunnitelmalle sulkea Suomen itäraja ovat täyttyneet, koska olosuhteet ovat niin poikkeukselliset. Niinpä jokainen Suomen ja Venäjän välinen rajanylityspaikka sulkeutui.

Myöhemmin hallitus esitteli rajaturvallisuuslain, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa turvapaikanhakijan välitön käännyttäminen kansallisen turvallisuuden varmistamisen perusteella.

Laki olisi tarkoitus ottaa käyttöön vain poikkeustilanteessa ja sen olemassaolon piti mahdollistaa rajan avaaminen. Niin ei hallituksen lausunnoista huolimatta kuitenkaan koskaan käynyt.

Koska turvapaikan hakemisen oikeus on kansainvälisten sopimusten mukaan luovuttamaton eli perustavanlaatuinen oikeus, pintaan nousi erittäin haastava ongelma.

Rajaturvallisuuslaki rajoittaa turvapaikan hakemisen oikeutta. Niin ei sopimusten mukaan voi tehdä. 

Perustusvaliokunta kuitenkin päätyi lain kannalle siitäkin huolimatta, että se ei ollut oikeustieteilijöiden suosiossa, kertoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Johanna Vuorelma.

– Oikeustieteilijäthän pitivät täysin mahdottomana säätää lakia siinä muodossa, missä se säädettiin.

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Johanna Vuorelman mukaan rajaturvallisuuslakiin liittyy monia ongelmia, vaikka se saattaakin vaikuttaa kansallisen turvallisuuden kannalta välttämättömältä. Kuva: Yankuan Zhang

Laki hyväksyttiin vain vuoden ajaksi, minkä jälkeen se on perusteltava ja hyväksyttävä uudestaan. Oikeuskansleri Pöysti ilmoitti maaliskuussa, että nykyiset perustelut eivät hänen mukaansa enää riitä.

Turvallisuudella voi perustella kaikkea

Kansainvälistä oikeutta enemmän vaakakupissa painoi siis lopulta kansallinen turvallisuus.

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi valtiopäivien avajaisissa rajaturvallisuuslaista, että paljon vaarallisempi vaihtoehto olisi ollut jättää laki säätämättä.

– Varautuminen epätodennäköisiinkin uhkiin on helpompaa ja halvempaa kuin jälkien korjaaminen, jos uhat realisoituvat, Halla-aho muistutti.

Vuorelma tunnistaa Halla-ahon puheessa niin kutsutun turvallistavuuden. Sanalla tarkoitetaan sitä, että aiemmin turvallisuuspolitiikan ulkopuolella olevat aiheet tulevatkin yhtäkkiä osaksi sitä esimerkiksi kriisin takia ja politiikan aiheita yleisesti tarkastellaan turvallisuuden näkökulmasta.

– Vaikkapa turvapaikan hakemisesta puhuttaessa ei tarvitse mennä kovin kauas historiassa, kun se nähtiin nimenomaan humanitäärisenä kysymyksenä.

Nykyään aihetta katsotaan turvallisuuslinssin läpi, mihin Vuorelman mukaan vaikuttaa erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisi.

Demokratiasta voidaan joutua tinkimään

Turvallisuusuhkien selvittämisessä on se ongelma, että asioiden arkaluonteisuuden vuoksi tavallisella kansalaisella ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa, että hän voisi muodostaa perustellun mielipiteen. Siksi turvallisuusaiheet onkin monesti jätettävä valtionjohdon huoleksi.

– Meillä ei ole yleensä saatavilla sitä tietoa, joka vaadittaisiin demokraattiseen yhteiskuntaan, Vuorelma summaa.

Vuorelma kertoo tämän takia suhtautuneensa kriittisesti esimerkiksi esitettyyn kansanäänestykseen Natosta.

– Se, että pysymme liittoutumattomana oli pitkään paradigma – että sotilaallisesti liittoutumaton linja vahvistaa Suomen turvallisuutta. Sitten Venäjän hyökkäyssodan jälkeen nähtiin, että liittoutumattomuus onkin itseasiassa uhka Suomen turvallisuudelle.

Vuorelma näkee, että molemmat ovat relevantteja argumentteja, mutta äänestäjällä ei olisi ollut tarpeeksi tietoja arvioida, miten Suomen turvallisuustilanne on muuttunut ja että kumpi vaihtoehdoista lisää maamme turvallisuutta. Lisäksi kansanäänestys olisi Vuorelman mukaan ollut varsin altis ulkopuoliselle vaikuttamiselle.