Globaali turvallisuus pelissä Yhdysvaltain vaaleissa
Maailma tarkkailee jännityksellä, miten Yhdysvaltojen sotilaallinen rooli eri puolilla maailmaa kehittyy, kun selviää, kuka päättää maailman suurimman sotilasmahdin suunnasta seuraavat neljä vuotta.
Ympäri maailmaa seurataan, kun noin 250 miljoonaa amerikkalaista päättävät marraskuun presidentinvaaleissa Yhdysvaltain ulkopolitiikan suunnasta valitsemalla Donald Trumpin ja Joe Bidenin välillä. Vaikka vaalivuotta ovat leimanneet sisäpoliittiset myrskyt, ja äänestäjien huomio on Yhdysvaltain sisällä, heidän päätöksiensä vaikutukset heijastuvat voimakkaasti Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle.
Trump on presidenttikaudellaan tullut tunnetuksi pyrkimyksistään nostaa Yhdysvaltojen asemaa tarvittaessa muiden kustannuksella. Ensimmäisen kautensa jälkeen hän jättää jälkeensä uudessa tilanteessa olevan valtion.
– Yhdysvallat on kahtiajakutunut, ja ilmiselvästi edes perusasioista on vaikeampi päästä yhteisymmärrykseen. Luottamus Yhdysvaltojen johtajaan instituutiona sekä maan sisällä että ulkopuolella on heikentynyt huomattavasti, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak kertoo.
Trumpin vastaehdokas Biden sen sijaan on konkaripoliitikko, jonka on ennakoitu tuovan maan ulkopolitiikkaan ennalta-arvattavuutta, ja palauttavan Yhdysvallat kansainvälisen yhteistyön tielle.
– Biden näkee liittolaiset arvokkaana voimavarana ja kunnioittaa kumppanuuksia. Hän ymmärtää, että Yhdysvaltain globaali valta perustuu verkostoihin. Biden on valmis tekemään yhteistyötä suurten ongelmien voittamiseksi ja liberaalin demokratian vahvistamiseksi. Tämä olisi ehkä keskeisin muutos, Salonius-Pasternak pohtii.
Biden on istunut kahdeksan vuotta Barack Obaman varapresidenttinä. Yleisessä keskustelussa onkin epäilty, onko Bidenin valinta paluu Obaman kauden politiikkaan. Salonius-Pasternak näkee asian olevan hyvin riippuvainen tilanteesta, mutta pitää paluuta pääosin epätodennäköisenä.
– Maailma on muuttunut sitten Obaman kauden. Voidaan sanoa, että tiettyjen arvojen suhteen on samansuuntaisuutta, mutta Bidenin ja Obaman välillä on myös konkreettisia eroja, Salonius-Pasternak toteaa.
Kansainvälinen yhteistyö ja johtajuus
Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on eletty Yhdysvaltojen hegemoniassa. Salonius-Pasternak kuitenkin kokee, että Yhdysvaltojen johtajuus on vaarassa.
– Yhdysvaltojen rikkomuksia on monesti katsottu läpi sormien, sillä vaakakupin toisella puolella on ollut painavampia seikkoja, kuten maan pyrkimykset laajentaa liberaalia demokratiaa ja universaaleja ihmisoikeuksia. Jos Yhdysvallat luopuu tästä, voi olla, että he menettävät automaattisen johtajuuden, Salonius-Pasternak jatkaa.
Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump on toiminut Yhdysvaltain presidenttinä tammikuusta 2017 lähtien. Politiikan ulkopuolelta presidentiksi noussut Trump on luonut uransa liikemiehenä. Kuva: Yhdysvaltain kongressin kirjasto
Yhdysvallat on Trumpin presidenttikauden aikana lopettanut rahoituksensa useille YK:n erityisjärjestöille, kuten Maailman terveysjärjestö WHO:lle ja palestiinalaisten tukijärjestö UNRWA:lle. Ulkoministeriön alivaltiosihteerin, Suomen entisen YK-suurlähettilään Kai Sauerin mukaan esimerkiksi Palestiinan koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmä joutui tästä johtuen väliaikaisesti pitkälti tekohengityksen varaan. Hän ei silti usko, että kansainvälinen yhteistyö tai YK:n rauhanjärjestelmä olisivat saaneet kuoloniskun.
– Kyllä se on aika vahva peukaloruuvi, jota Yhdysvallat voi käyttää. En kuitenkaan näe, että järjestelmä itsessään rikkoutuisi, vaikka siihen kohdistuisi vahvaa painetta, Sauer pohtii.
Yhdysvallat on kärsinyt kuluvana vuonna sisäpoliittisista ongelmista erityisen rankasti, kun koronakriisi on tuonut entistä vahvemmin näkyville maan elintasoerot ja rasismiin liittyvät väkivallanteot ovat lisääntyneet. Sauer toteaakin, että jos Biden valitaan, hänen ensimmäinen tehtävänsä lienee sisäinen eheyttäminen.
– Kansainvälinen toiminta lienee siitä hieman irrallaan. Yhteistyö riippuu paljon myös kongressin valtasuhteista; jos ne ovat suotuisat, on presidentillä vahva selkänoja harjoittaa toivomaansa ulkopolitiikkaa, Sauer toteaa.
Kiristyneet ulkosuhteet
Kuluneen neljän vuoden aikana Yhdysvaltojen suhteet useiden valtioiden kanssa ovat kiristyneet, ja maa on ajautunut kiistoihin erityisesti Kiinan ja Iranin kanssa. Myös monien liittolaisten luottamus Yhdysvaltoja kohtaan on heikentynyt. Toisaalta Trump on pyrkinyt parantamaan Yhdysvaltojen ja Venäjän sekä Pohjois-Korean välejä.
– Väittäisin, että jos Biden nousisi presidentiksi moni olisi valmis sanomaan, että Trump oli uniikki, eikä edustanut Yhdysvaltojen pysyviä toimintatapoja. Se kuitenkin vaatii, että Biden ja hallinto tekevät työtä sen eteen, että liittolaiset uskovat Yhdysvaltojen palanneen yleiselle, vaikkakin leveälle, toisen maailmansodan jälkeiselle tielleen ulkopolitiikassa. Trumpin toisen kauden jälkeen luottamus olisi huomattavasti vaikeampi palauttaa, Salonius-Pasternak arvelee.
Biden on varapresidenttikaudellaan ollut yksi Iranin ydinsopimuksen keskeisiä arkkitehtejä. Salonius-Pasternak epäileekin, että Biden haluaa palauttaa Yhdysvallat sopimukseen. Hän ei kuitenkaan pidä realistisena maiden välien radikaalia parantumista, sillä Yhdysvaltojen Iranille asettama rooli on aivan erilainen kuin Iranin kaipaama rooli alueellisena suurvaltana. Myös Yhdysvaltojen liittolaiset alueella kokevat Iranin suuremmissa määrin uhkana ja pitävät Yhdysvallat räjähdysherkässä tilanteessa mukana.
Yksi Trumpin vaalilupauksista on ollut vetää Yhdysvallat ulos turhaksi kokemistaan sodista, minkä myötä Trump on pyrkinyt vähentämään Yhdysvaltojen joukkojen määrää Lähi-idässä. Yhdysvalloissa viesti on otettu vastaan pääosin positiivisin mielin, mutta esimerkiksi Afganistanissa on noussut huoli Yhdysvaltojen johtaman liittouman joukkojen jälkeensä jättämästä tyhjiöstä.
Salonius-Pasternak uskoo myös Bidenin jatkavan joukkojen vetämistä erityisesti Irakista ja Afghanistanista.
– Joukkojen vetäminen alueelta oli jo Obaman tavoite. Toinen asia, minkä en usko muuttuvan, on rakenteellisempi joukkojen läsnäolo eri Lähi-idän maissa. Se on vaikeampi kysymys, koska siihen ei liity mikään yksittäinen konflikti, vaan Yhdysvaltojen kyky käyttää sotilaallista ja poliittista vaikutusvaltaansa koko alueella. Kyse on myös kyvystä taistella Kiinan pyrkimyksiä vastaan, mikä on niin tärkeää, että läsnäolo on välillisesti tärkeää, Salonius-Pasternak tuumii.
Kiina on tullut viime vuosina vahvasti globaalille näyttämölle ja pyrkinyt osoittamaan oman suurvalta-asemansa, mihin Yhdysvallat on pyrkinyt vastaamaan. Salonius-Pasternak uskoo, että suhtautuminen Kiinaan yhdistää molempia ehdokkaita.
– Ajatus että Kiinan toimia pitää vastustaa entistä aktiivisemmin pysyy Valkoisessa talossa joka tapauksessa, Salonius-Pasternak epäilee.
Maiden välien kiristyminen on näkynyt esimerkiksi kauppasotana ja kiistana Etelä-Kiinan meren alueesta, jossa sotilaallinen provokaatio on lisääntynyt.
– Kyseessä on vanha suurvalta ja nouseva suurvalta. Yleensä vanha suurvalta ei luovuta paikkaansa suosiolla. Syntyy kilpailuasetelma, joka näkyy kaupassa, taloudessa ja myöskin turvallisuuspolitiikan puolella erittäin vahvasti. Suomenkin pitää olla tarkkana, miten tällaisessä ympäristössä operoi, Sauer pohtii.
Demokraatteja edustava entinen varapresidentti Joe Biden valittiin ensimmäisen kerran senaattiin jo vuonna 1973. Kuva: Yhdysvaltain kongressin kirjasto
Suomen turvallisuusympäristö
Euroopassa on seurattu aktiivisesti Trumpin päätöksiä Yhdysvaltojen sotilaallisesta läsnäolosta Euroopassa. Trump on puheissaan suhtautunut Eurooppaan kriittisesti ja keskittynyt vaatimaan Euroopan Nato-mailta enemmän varoja puolustukseen.
– Euroopan puolustus nojaa ja tulee nojaamaan Yhdysvaltoihin, eikä se itsessään vaikuta olevan Trumpille ongelma. Luulen kuitenkin, että jos Trump jatkaa presidenttinä, Euroopassa kasvaa entisestään paine ainakin oman konventionaalisen suorituskyvyn kasvattamiseen, Salonius-Pasternak pohtii.
Toistaiseksi Yhdysvallat ei kuitenkaan ole osoittaneet konkreettisia merkkejä läsnäolonsa merkittävästä vähentämisestä Euroopassa.
– Joukot Euroopassa ovat osa Yhdysvaltojen globaalia vaikutusvaltaa ja kykyä toimia sotilaallisesti. Esimerkiksi Irakissa haavoittuneita sotilaita on lähetetty Saksaan hoidettavaksi. Trump ei välttämättä ymmärrä, että vetäytyminen Euroopasta vie Lähi-idän, Arktiksen ja Aasian toimintakykyä ja vaikuttaa samalla Euroopan turvallisuuteen, Salonius-Pasternak jatkaa.
Vallanvaihdos Yhdysvalloissa on monesti tarkoittanut jonkinlaista muutosta maan Venäjä-suhteisiin, mikä vaikuttaa jännitteisiin myös Suomen lähiympäristössä. Omalla kaudellaan Trump on pyrkinyt parantamaan Yhdysvaltojen ja Venäjän välejä.
– Jotkut ovat sitä mieltä, että uusi kausi estäisi Trumpia varomasta mitään, ja hän voisi tehdä, mitä haluaa, mikä voisi indikoida, että henkilösuhde Putinin kanssa paranisi. Toisaalta kongressi on pyrkinyt rajoittamaan Trumpin lähentymistä Venäjän kanssa. Vaikea nähdä, että suhde muuttuisi merkittävästi positiivisemmaksi kummankaan presidentin johdolla, Salonius-Pasternak kertoo.
Sekä Salonius-Pasternak että Sauer uskovat Bidenin vetävän perinteistä melko tiukkaa Venäjä-politiikkaa. Salonius-Pasternak huomauttaa kuitenkin, että molempien johdolla voitaisiin neuvotella esimerkiksi ydinaseiden rajoittamiseen pyrkivistä sopimuksista.
Huolimatta Trumpin pyrkimyksistä poiketa edeltäjiensä linjasta turvallisuusyhteistyö Suomen kanssa on pysynyt pääpiirteittäin ennallaan.
– Turvallisuusyhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa on hallitsevana määrittäjänä ollut jatkuvuus, ja toivottavasti näin on jatkossakin. Hallinnon väri ei ole sitä juurikaan määritellyt - tämä lienee kummankin osapuolen intressissä, Sauer toteaa.
– On kuitenkin huomioitava, että suuret muutokset Yhdysvaltojen roolissa Euroopassa vaikuttavat konkreettisesti Suomeenkin, Salonius-Pasternak huomauttaa.
