Geneettisestä muuntelusta
Kirjoittaja näkee villejä unia ja pahoittelee, jos nimesi on Kimmo.
Tasa-arvo paranee Puolustusvoimissa vuosi vuodelta. 25 vapaaehtoisen palvelusvuoden aikana nainen on juurruttanut paikkansa tärkeänä ja hyväksyttävänä osana organisaatiota, joskin täydellisen harmonian saavuttaminen vie aikansa. Miten asiat olisivatkaan, jos palvelus olisi naisille pakollinen ja miehille vapaaehtoinen? Lähdettäisiinkö tasa-arvoa runnomaan läpi? Miltä kasarmin arki ja koulutukset näyttäisivät?
46, XX -kromosomien määrän lisääntymisen ohella kasarmirakennukset kokisivat muutosta elimistössään. Tuskinpa syntisen saastaisia pisuaareja jätettäisiin paikoilleen kuvaamaan miesten oikeuksia. Suruliputusta näytettäisiin myös pelikonsoleille. Naisvallankumouksen myötä tilaa jäisi meikkipöydille ja crossfit-saleille unohtamatta tietenkään kokovartalopeilejä. Ehkäpä hiustenlaitto, asunvalinta ja ylimääräinen peilailu tulisivat joskus osaksi pakollista palvelusta.
Älkööt arvon nätimmän sukupuolen edustajat loukkaantuko, mutta koulutusta täytyisi keventää, sillä fyysisten, biologisten, uskonnollisten, astrologisten, eksistentialististen, metafyysisten ja antroposentristen todisteiden läsnä ollessa miehet pystyvät keskimäärin naisia fyysisesti rankempiin suorituksiin. Toisaalta huomattaisiin, että lihapäisyys ja rynnäkkökivääreillä vaikuttaminen eivät – edelleenkään – päihitä teknologialla ohjattavaa tulta. Naissävytteinen intti keskittyisi nykyaikaisen sodankäynnin keinoihin, kuten informaatiovaikuttamiseen ja muihin vippaskonsteihin, joiden hyötyjä ei muuten valjastettaisi. Vihollisten valloituslistalla Suomi saattaisi siirtyä vaikeustasolla kuvakirjasta tavutettuun proosaan, kun maamme oppisi lukemaan paremmin nykysodankäynnin kieltä.
Uskon, että voimasuhteiden äkillinen muutos vaatisi rakenteiden geenimuuntelua, jonka seurauksena Puolustusvoimien keho olisi tasa-arvoinen. Miehet, joilla on ollut vihreissä absoluuttinen valta värin keksimisestä asti, nostaisivat varmasti haloon, kun alettaisiin puhua rouvittelusta ja kun heidän ulkonäköään kommentoitaisiin ohi kulkiessa.
Vaikka palvelus olisi laillisestikin vapaaehtoinen miehille, nykypäivän erojen saavuttamisessa menisi kuitenkin aikaa. Tämä johtuu siitä konservatismi-Kimmojen aatteesta, jonka mukaan intti on ainoa paikka, jossa voi miehistyä. Vihreän värin ulkopuolella näitä ahdasmielisiä Kimmoja löytyy valitettavasti kaikkialta, kuten työpaikoilta ja sukupuun ylemmiltä oksilta. Mutta kuten Juho Lukkari kirjoitti Ruotuväen edellisessä numerossa (RV 16/20 s.34), tälläkin hetkellä ne, jotka varusmiespalvelusta eniten tarvitsevat, jäävät järjestelmän ulkopuolelle.
Loppupäätelmänä voisin varovaisesti väittää, että idea naisten ja miesten paikkojen vaihtamisesta ei olisi ehkä ihan yhtä iso paha kuin kenraalikuvernööri Bobrikov aikanaan. Tosiaan, päiväunieni pohdinnat ovat eittämättä erikoisia. Huomenna saatan uneksia koirasta, joka yrittää saada häntäänsä kiinni pohtien samalla sen merkitystä Tylypahkan ryhmädynamiikassa.
