F-35-hävittäjän tekniset ominaisuudet avaavat uusia mahdollisuuksia sodankäyntiin

Suomi teki historiansa suurimman kaupan F-35-monitoimihävittäjistä. Ruotuväki selvitti, mitä ominaisuuksia miljardit tuovat.

Lockheed Martinin F-35A Lightning II -hävittäjää voisi kaiken hehkutuksen perusteella kuvailla yksinäiseksi sudeksi. Se tuntee kaikki, mutta kukaan ei tunne sitä. Paitsi oman lauman jäsenet.

Syynä tähän on kehittynyt tilannekuvan muodostaminen ja häiveominaisuus.

Tietoa ympäröivästä todellisuudesta sataa elektronisista ja optisista sensoreista, joita on integroitu eri puolille hävittäjää.

– Se pärjää parhaiten, jolla on paras tilannetieto, Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Juha-Pekka Keränen tiivistää.

Hävittäjissä on myös entistä nopeammat datalinkit koneiden keskinäiseen tiedonsiirtoon ja nyt myös informaation välittämiseksi maahan.

Miten joka suunnasta pursuavaa tietoa voi sitten hallita?

Viidennen sukupolven F-35-hävittäjässä kaikki tarvittava informaatio on keskitetty yhdelle monitoiminäytölle sekä kypäränäytölle. Automatiikka muokkaa tiedon havainnolliseen muotoon. 

– F/A-18 Hornetissa oli erilliset hallintalaitteet ja näytöt eri järjestelmille. Yksi näyttö tutkalle, toinen infrapunasäteilyn havaitsemiseen, kolmas navigoinnille ja niin edelleen. Lentäjän täytyy tarkkailla kaikkia näitä selvittääkseen, mitä tapahtuu, Lockheed Martinin Suomen-johtaja Scott Davis vertaa.

Davisin mukaan taistelutilanteen ymmärtämisen oppiminen lentueenjohtajatasolle kestää 5–6 vuotta neljännen sukupolven lentokoneilla. F-35:llä kyky johtaa lentueen taistelua taas kehittyisi jo 1–2 vuodessa.

Grafiikka: Laura-Maria Tikkanen

Tutkan katseelta piilossa

Entisenä Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjälentäjänä Davis valaisee neljännen ja viidennen sukupolven eroa häiveen osalta. Aikoinaan Yhdysvallat testasi viidennen sukupolven F-22-koneen sekä neljännen sukupolven F-15-hävittäjän eroa.

Ensin neljän F-15-koneen laivue kohtasi kymmenellä neljännen sukupolven koneella lentäneen vastustajan.

– Molemmat näkivät toisensa samaan aikaan. Sekä F-15 että vastapuoli laukaisivat ohjukset ja pakenivat paikalta väistääkseen. Kumpikin osapuoli palasi takaisin ja sama toistui monta kertaa.
Lopulta kymmenestä vastustajasta tuhottiin keskimäärin 6–8 hävittäjää ja omia tappioita tuli 1–2.

Operaatio kulutti runsaasti polttoainetta ja ohjuksia.

Kun taisteluun osallistui F-22, vastustajalla ei ollut mitään käsitystä hävittäjän läsnäolosta.

– F-22 pääsi lähelle ja ampui ohjukset, jotka osuivat heti kohteeseen. Oli äärimmäisen harvinaista, että omia koneita tuhoutui, Davis hehkuttaa.

Samanlainen häive on myös Suomelle tulevassa F-35:ssä.

Ilmavoimien Keränen avaa, kuinka lentokoneen häive koostuu lukuisista asioista.

Hävittäjän muoto on suunniteltu niin, että tutkaan osuva pinta-ala on mahdollisimman pieni. Aseita voi kuljettaa koneen sisällä asekuilussa. Tämä pienentää tutkapinta-alaa, kun ohjuksia ei ripusteta siipien alle.

Hävittäjän pintamateriaali taas on valmistettu absorboimaan vastustajan tutkan signaalit, jolloin ne eivät palaa vastapuolen havaittavaksi.

Signaalit, joita F-35 lähettää, ovat mahdollisimman pienitehoisia ja laajalla taajuusalueella, mikä tekee niiden havaitsemisesta vaikeaa. Lisäksi koneen lämpöjälki on pyritty suunnittelemaan mahdollisimman pieneksi. 

Grafiikka: Laura-Maria Tikkanen

Tulivoimaa maahan, merelle ja ilmaan

Nyt tehdyssä sopimuksessa Suomi sitoutui hankkimaan Sidewinder- ja AMRAAM-ilmataisteluohjuksia. Muiden aseiden hankinnasta päätetään myöhemmin, mutta niille on varattu noin 800 miljoonan euron rahoitus hankkeen budjettiin.

Jo tällä hetkellä F-35-hävittäjään on saatavilla aseistusta jokaisen puolustushaaran tueksi.

F-35:llä voidaan vaikuttaa maahan sekä merelle JDAM-pommeilla, SDB I- ja II -liitopommeilla sekä JASSM-ER-ohjuksella. Molemmat pommit löytävät kohteensa GPS:n avulla.

– JDAM ja SDB ovat myös melko halpoja. F-35 voi häiveen ansiosta mennä huomaamatta lähelle ja pudottaa nämä pommit. Samaan operaatioon jouduttaisiin käyttämään neljännen sukupolven hävittäjällä kalliimpaa, pidemmän kantaman ohjusta, Davis hehkuttaa.

Tulenkäytön suuremmille etäisyyksille mahdollistaa JASSM-ER-ohjus. Ohjus on kuitenkin hieman liian pitkä, jotta se mahtuisi koneen sisäiseen asekuiluun. Se on ripustettava siipien alle, mikä heikentää koneen häiveominaisuuksia.

Sama ongelma on Sidewinder-ohjuksella. Ilmakohteita tuhoava ohjus hakeutuu maaliinsa lämmön perusteella. Jotta se aistii lämmön, ohjuksen on oltava hävittäjän rungon ulkopuolella. Toinen ilmataisteluohjus on AMRAAM, joka tekee loppuhakeutumisensa omalla tutkallaan.

Norjalaisen Kongsbergin valmistamalla JSM-meritorjuntaohjuksella voi ampua liikkuvia maa- ja merimaaleja 700 kilometrin päähän. Samoin kuin itse koneessa, JSM:ssä on häiveominaisuus, jolloin se on vaikeampi torjua.

– Monissa näistä aseista on myös datalinkki, jolloin niiden kohdetta voidaan muuttaa ilmassa, Keränen summaa.