Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Santeri Kuusela

Kuvassa Vuoden Lotta Eva Lintunen.

Eva Lintunen päällään lottien puku, joka sotien jälkeen oli määrä hävittää arvomerkkeineen.

Eva Lintunen nimitettiin Vuoden Lotaksi – "On kunnia edustaa koko lottakuntaa"

Santeri Kuusela

Monen ammatin taituri rouva Eva Lintunen nimitettiin Vuoden Lotaksi.

Lotta Svärd Säätiö nimitti rouva Eva Lintusen Vuoden Lotaksi. Nimityksen hän on ansainnut 99-vuotisen elämänsä aikana uutterasta lottahengessä toimimisesta. Sidontatarpeita väsäävästä pikkulotasta aina nykypäivään asti Lintunen on pitänyt lottahengen lähellä sydäntään.

– Tunnustuksen saaminen on äärimmäisen suuri ylpeys, Lintunen iloitsee.

Hän kertoo, kuinka tunnustuksen saaminen oli hänelle hääpäivänsä ohella elämänsä merkittävin päivä. Ei niinkään se, että hän saa tunnustusta teoistaan, vaan että hän saa edustaa koko lottakuntaa – menneitä, nykyisiä ja tulevia.

Mallin lottana toimimiseen ja isänmaan puolustamiseen hän sai kotoa. Lintunen toimi sodan aikana kenttälottana. Hän pukeutui nimitystilaisuudessaan samaan 80 vuotta vanhaan lottapukuun, jota hän käytti sodan aikana.

– Tiesin jo pienenä tyttönä, että minusta tulee lotta, Lintunen muistelee.

Lotasta on moneksi

Lähes satavuotiaan Lintusen elämään mahtuu paljon iloa ja surua. Vuosien aikana näppärä ja energinen lotta ehti oppia taidon jos toisenkin. Hänellä on neljä ammattia: kansakoulunopettaja, käsityönopettaja, jalokiviasiantuntija ja metsuri. Ahkeraan tekemiseen Lintunen pääsi mukaan jo nuorena.

Ympäristö kasvatti Lintusesta lotan. Hän muistelee kuinka nuoruudessa lottailtoja pidettiin kylän jokaisessa talossa. Eräänä iltana teemana oli haavojen sidonta. Silloin Lintunen päätti, mikä hänestä tulee aikuisena.

Haavojen sidontataidot osoittautuivat hyödylliseksi sodan alettua. Sotien aikana Lintunen aloitti pikkulottana juurikin sidontatarvikkeiden valmistamisesta. Lottatoiminnasta innostuneena hän suoritti lottien peruskurssin ja viestikurssin. Lottalupauksensa hän antoi Voikkaan kirkossa.

Ensimmäisellä komennuksellaan Lintunen toimi puhelinkeskuksen hoitajana. Tehtävien päätyttyä hän palasi lähelle kotiseutuaan Kouvolaan kenttäpostikonttoriin ja edelleen puhelinkeskuksen hoitajaksi. Rauhan aikana Lintunen jatkoi ahkerasti työtä lottana, kunnes järjestö lakkautettiin.

– Olen kiitollinen kaikista lottavuosien aikana tapaamistani ihmisistä, Lintunen kiittelee.

Lottahenki

Lottatoiminnassa sodan kauheudetkin ovat jääneet muistiin. Hän on kuitenkin onnellinen, että on saanut kuulua Lottiin. Pimeiden muistojen päälle jää hetket yhteisöllisyydestä ja Lottien tuomasta onnesta.

Järjestön lakkautuksen jälkeen toiminnasta vaiettiin. Jäsenyydestä ei hiiskuttu kenellekään. Yhteisöllisyys ja perinteiden vaaliminen mahdollisti nykyisen Lotta Svärd-säätiön toiminnan.

– Lottahengen muistaa aina, Lintunen muistelee.

Perinteiden vaaliminen on erittäin tärkeä tehtävä. Varsinkin lottien- ja äitienpäivänä on tärkeää muistaa ihmisiä ja tekoja, joilla tähän pisteeseen on saavuttu.

Lintunen toivookin, että kaikki tulevat lotat oppisivat olemaan rohkeita, ahkeria ja isänmaallisia isoäitiensä tavoin. Isänmaallisuus voi olla nykypäivänä vieras käsite. Lintuselle isänmaallisuus kiteytyy hyvin tiiviisti – parempi huominen oman työn kautta. Olkoot se sitten vapaaehtoistoiminta, työura tai opiskelu. Tärkeää on muistaa ajatella omaa napaa pidemmälle.