Euroopan puolustusteollisuudelle asetetaan sota-ajan vaatimuksia mutta prosessit ovat vielä syvällä rauhan ajassa – Tutkija peräänkuuluttaa notkeutta
Euroopan unioni on haasteista huolimatta ottanut konkreettisia askeleita strategisen autonomiansa vahvistamiseksi.
Venäjän aloittama täysimittainen hyökkäyssota synnytti uudenlaista painetta luoda Euroopalle strategista autonomiaa ja Donald Trumpin toisen presidenttikauden alku on vain lisännyt vettä eurooppalaiseen puolustusmyllyyn. Yksi suuri kynnys muutokselle on teollisuus, joka on optimoitu rauhan ajan asetelmaan.
Tukholmassa toimivan Försvarshögskolanin puolustusjärjestelmien lehtori Martin Lundmark kertoo, että vaikka tahtotila on Euroopassa oikea, niin puolustusteollisuutta vaivaa rauhanajan kankeus. Räjähtänyt kysynnän kasvu aiheuttaa nyt monenlaisia haasteita.
– Päättäjät sanovat, että nyt pitäisi lisätä tuotantoa, johon yhtiöt vastaavat, että kyllä sopii, mutta emme voi tuplata kapasiteettiamme, jos tilaukset ehkä loppuvat kolmen kuukauden päästä. Yhtiöt eivät ole valmiita ottamaan sitä taloudellista riskiä, jota heiltä vaaditaan, sanoo Lundmark.
Tuotannon yhtäkkinen maksimointi on myös aiheuttanut pullonkaulan joidenkin kriittisten materiaalien ja osien tuotantoketjuissa. Ongelma koskee sekä korkeateknologisia komponentteja että perustavaraa kuten räjähdysainetta ja sytyttimiä.
Globalisaation myötä yhtiöt ovat sitä paitsi jo täyttäneet tilauskirjojaan vuosiksi eteenpäin. Nämä tilaukset pitää toimittaa, ennen kuin uuteen kysyntään voidaan vastata.
Eurooppa saa, mitä tilaa
Puolustus- ja ilmailuteollisuusalan etujärjestön PIA:n pääsihteeri Tuija Karanko kommentoi, että Euroopan puolustusteollisuudelle asetetaan sota-ajan vaatimuksia mutta prosessit ovat vielä syvällä rauhan ajassa.
– We have the industry we wanted, what we payed for… Tai elämä on, kuten vanhassa suomalaisessa mainoksessa todetaan.
Karanko näkee globaaleissa tuotantoketjuissa selkeitä pullonkauloja. Kun kilpaillaan komponenttimarkkinoilla, Eurooppa on puolustusteollisuudessa vielä pieni toimija.
Tuija Karanko ja Martin Lundmark olivat pitkälti samaa mieltä Euroopan puolustusteollisuuden haasteista. Keskustelun moderaattorina toimi Ulkopoliittisen instituutin Mikael Mattlin (vas.). Kuva: Elis Henell
Yhdysvaltojen markkinaosuudesta puhuttaessa Martin Lundmark muistuttaa, että se on yksi maa yhdellä lainsäädännöllä. Siellä tuotetaan kolminkertainen määrä ja panostetaan kehitykseen seitsemän kertaa enemmän kuin Euroopassa yhteensä.
– USA on puolustusteollisuuden globaali veturi. Euroopassa meillä on hirveästi junavaunuja, jotka eivät ole päättäneet minne ovat menossa, Lundmark toteaa.
Teollisuuden ja tilaajan suhde ei Tuija Karangon mukaan nykymuodossaan myöskään tue innovaatiota, joten hän peräänkuuluttaa enemmän dialogia ja yhteistyötä. Nykytilanteessa eri maiden puolustusvoimat tietävät mitä tilaavatja teollisuuden rooli on toteuttaa tilaus parhaansa mukaan.
Kysynnän kasvu luo autonomiaa
Puolustusmarkkinoiden ylikuumeneminen johtuu kolmesta rinnakkaisesta syystä. Ensinnäkin uutta puolustusmateriaalia tuotetaan lahjoitettavaksi Ukrainaan. Toiseksi omista varastoista ja käytöstä lahjoitetaan materiaalia Ukrainaan, joka pitää korvata. Kolmanneksi Euroopan maat panostavat omaan valmiuteen kasvattamalla suorituskykyään ja ammusvarastojaan.
Euroopan unioni on toimillaan yrittänyt nopeuttaa tuotannon ylösajoa ja jopa onnistunut siinä. Vuonna 2023 Euroopan maat lupasivat lahjoittaa miljoona tykistökranaattia Ukrainaan, mutta lupaus kariutui hyvin äkkiä, kun ei päästy yhteisymmärrykseen siitä, kenen varastoista ja kuinka paljon kranaatteja lahjoitettaisiin.
Kerran vuodessa julkaistavassa eurooppatutkimuksen Europaperspektiv-vuosikatsauksessa tarkastetaan Euroopan Unionin nykytilaa juridiikan, valtiotieteen ja talouden näkökulmasta. Kuva: Elis Henell
Act in Support of Ammunition Production -asetuksen (ASAP) avulla Euroopan unioni pyrki ratkaisemaan tämän ongelman 500 miljoonan euron tukitoimilla. ASAP onkin keino reagoida nopeammin sotilaallisiin uhkakuviin.
– Lisäksi Euroopan unioni sai nyt ensimmäistä kertaa puolustuskomissaarin. Semmoista ei ole aiemmin ollut ja se on hyvin suuri askel kohti ylivaltiollista johtamista puolustuskysymyksissä, Martin Lundmark toteaa.
Lundmarkin mielestä viimeaikainen kehitys osoittaa selvästi, että eurooppalainen strateginen autonomia on lisääntymässä, vaikka vieläkin puhutaan enemmän kuin toimitaan.
Hän näkee viimeaikaiset muutokset konkreettisina askeleina kohti eurooppalaista puolustusunionia. Tämä kehitys alkoi jo ennen Ukrainan sotaa, mutta on nopeutunut huomattavasti vuoden 2022 helmikuusta alkaen.
Markus Lundmark esitti Den nya geopolitiska kartan och EU:s vägval -kirjaan kirjoittamansa kappaleen Europeisk stategisk autonomi inom försvarsområdet Ulkopoliittisen instituutin, Ruotsin suurlähetystön ja Nätverket för Europaforskning i Sverigen järjestämässä seminaarissa 5. toukokuuta. Tuija Karanko toimi kappaleen kommentaattorina.
