Erähullusta eräupseeriksi

Upseerioppilas Viivi Pellikka toteutti lapsuuden unelmansa Reserviupseerikouluun pääsemisestä. Pohjoiseen palatessaan hän aikoo ammentaa auktoriteettinsa osaamisestaan.

Upseerioppilas Viivi Pellikka / Reserviupseerikoulu / Tulipatteri / TJ 213

”Inttiin olen halunnut pienestä pitäen: suunnilleen 10-vuotiaana kerroin isälleni, että isona menen asepalvelukseen. Täällä sitä nyt ollaan vuosikymmen myöhemmin.

Olen erähullu, minulla on pitkä partiohistoria ja harrastan metsästystä, joten varusmiespalvelus veti minua puoleensa. Jos kaikki jätkätkin saavat tämän kokea, niin minäkin kyllä haluan osalliseksi. Täällä opin tarpeen tullen puolustamaan maatani ja haastamaan itseäni aivan uudella tavalla.

Partioharrastuksestani on todellakin ollut hyötyä: majoitumme pitkiä aikoja metsässä, mikä on varmasti kokemuksena hyvin erilainen heille, jotka leiriytyvät metsässä ensimmäistä kertaa vasta varusmiespalveluksessa. Minulle se on aivan normaalia. Tiedän, miten metsässä eläminen toimii ja mitä siellä kannattaa tehdä.

Palvelukseni paras kokemus on ollut se hetki, kun kuulin pääseväni RUK:iin. Kapteeni piti oppitunnin. Hän kertoi, että vain kahdeksan koko yksiköstä pääsevät upseerikoulutukseen. Olin vakuuttunut, etten olisi heidän joukossaan. Kapteeni lähti luettelemaan nimiä. Viimeisten nimien joukossa kuulin omani ja hämmästyin täysin. Se oli uskomaton unelmien täyttymys.

Olen täällä etsimässä omia rajojani – sitten aion ylittää ne. RUK:ssa on paljon haastavia tilanteita, joissa pääsen koettelemaan itseäni. Haluan ottaa koulutuksestani kaiken irti ja olla hyvä johtaja, kun palaan omaan varuskuntaani Rovaniemelle Jääkäriprikaatiin.

Oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja rento ovat adjektiiveja, joilla haluaisin omaa johtajuuttani kuvailtavan. Hyvän johtajan auktoriteetti tulee osaamisen ja olemuksen kautta, eikä turhalla huutamisella tai käskyttämisellä. RUK:ssa opin koko ajan, miten olla tällainen johtaja. Olen kehittynyt erityisesti jämäkkyydessä, organisaatiotaidoissa sekä nopeassa päätöksenteossa.

Yksi oppi on noussut kuitenkin muiden ylitse: kaikki kurja loppuu aikanaan, eikä mikään ole ikuista. Kaikki unettomat yöt ja raskaat suoritukset ovat jossain vaiheessa ohi, ja jälkeenpäin on ylpeä, että niistä on selvinnyt.”