Entinen OP-ryhmän pääjohtaja puhuu tekoälystä ja uudistumisesta

Yritysjohtaja ja vuorineuvos Reijo Karhinen jäi eläkkeelle päätyöstään, mutta haluaa edelleen olla aktiivisesti mukana uudistamassa Suomea. Työ kolmannella sektorilla on Karhiselle hallituspaikkoja tärkeämpää.

– Teidän ikäisenänne olin jo naimisissa, ja vuotta myöhemmin minulla oli yksi lapsi ja toinenkin oli tulossa. Häitä juhlittiin vain viikko lakkiaisten jälkeen, OP-ryhmän pääjohtajan tehtävästä tammikuussa eläköitynyt Reijo Karhinen hymyilee, viitaten 19-vuotiaisiin haastattelijoihin.

Etelä-Savosta, Juvan kunnasta kotoisin oleva Karhinen muutti vuonna 1975 Turkuun opiskellakseen kauppatieteitä. Opiskelut kestivät neljä vuotta. 23-vuotiaana hän lähti suorittamaan varusmiespalvelusta.

– Palvelin 11 kuukautta nyt jo lakkautetussa Turun ilmatorjuntapatteristossa.

Palveluspaikan valintaan oli syynsä. Vaimo ja kaksi lasta asuivat niin ikään Turussa, ja Karhinen halusi pysyä lähellä perhettään. Perheellinen varusmies joutui tekemään valintoja, ja välillä perhe-elämän ja varusmiespalveluksen yhteensovittamisessa oli haasteita.

– Kaikista houkutuksista huolimatta kieltäydyin lähtemästä Reserviupseerikouluun Haminaan – perhe oli salmiakkeja tärkeämpi. Sen sijaan palvelin toimistoaliupseerina ja ylenin kersantiksi.

Ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikkansa Karhinen sai jo pari kuukautta ennen kotiutumistaan. Juvan osuuspankin apulaisjohtajan tehtävät odottivat siviilissä.

– Kun olin patterin päällikön kanssa toimistossa ja alokkailla oli minulle asiaa, hän ei hyväksynyt perinteistä toimistokäyttäytymistä. Vasta, kun alokas ymmärsi kutsua minua pankinjohtajaksi kersantin sijaan, päällikkö antoi hänelle luvan puhutella minua, Karhinen naurahtaa.

Heikkilän kasarmilla Karhinen oppi paljon johtamisesta nähtyään niin hyviä kuin huonojakin johtajasuorituksia. Hän kaipaa johtajilta pelisilmää ja yksilön tilanteen huomiointikykyä.

– Jos henkilöllä on päässään jokin asia poikkeuksellisen suuressa mittakaavassa, ei johtajan kannata juuri sillä hetkellä käyttää valtaansa turhaan.

Karhisen mieleen varusmiesajoilta jäi erityisesti tapaus, kun hänen vaimonsa oli kovassa kuumeessa ja myös molemmat lapset olivat huonossa kunnossa.

– Kävin kertomassa tilanteen yksikön henkilökunnalle, ja sotilasmestari kirjoittikin lapun, että minut on päästettävä ruokailun jälkeen vapaille.

Ruokailun jälkeen aliupseerikoulun santsarit ryömittivät Karhista ja hänen ryhmäänsä tuvassa kaksi ja puoli tuntia, kunnes varuskuntavapaita oli jäljellä enää kymmenen minuuttia.

– Tällaisella asialla on arvaamattoman suuri vaikutus ajatuksiini. Johonkin pisteeseen asti johtajana voi olla myös vaativa, mutta rajansa kaikella. Myöhemmin kerroinkin patterin päällikölle, että kyllä tässä johtamisjärjestelmässä kehittämisen varaa löytyy.

Maanpuolustustahto kumpuaa Karhisen tapauksessa erityisesti kodin perinnöstä ja rakkaudesta isänmaata kohtaan. Tällä hetkellä hän toimii myös hallituksen puheenjohtajana Maanpuolustuksen tuki ry:ssä.

– Olen ajatellut kaikkea tekemääni työnä isänmaan hyväksi. En ole ollut aktiivinen vapaaehtoisen maanpuolustustyön rivityöntekijänä, mutta arvostus heitä kohtaan on suuri.

Maanpuolustuksen tuki ry:ssä ja entisessä työnantajassaan Karhinen löytää yhtäläisyyksiä.

– Samalla tavalla kuin OP-ryhmä on 160 osuuspankin omistama kokonaisuus, Maanpuolustuksen tuki ry on viiden jäsenjärjestön omistama ja hallinnoima. Toiminnan painopiste on nimenomaan jäsenjärjestöissä ja yhdistyksen on tarkoitus palvella niiden etuja.

Yhdistys perustettiin alun perin tekemään varainhankintaa jäsenjärjestöjen hyväksi.

– Lahjoittajien maailmankuva on muuttunut valtavasti vuosikymmenien aikana. Aiemmin tukeminen ei ollut vastikkeellista, mutta nykyään tuen pyytäjällä tulee olla vahva viesti ja kirkas asiakaslupaus.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ympärillä pyörii monia järjestöjä, ja Karhisen mukaan kenttä on äärimmäisen pirstaloitunut.

– Tavalla tai toisella toiminta pitäisi saada ehyemmäksi. Yhdistymisten kautta asia ei mene eteenpäin, vaan tärkeintä on yhteinen viesti. Viestintään tulisikin jatkossa kiinnittää erityishuomiota.

Nuku rauhassa -hanke oli yksi ratkaisu tähän ongelmaan.

– On todella tärkeää, että samantyyppistä toimintaa voitaisiin jatkaa. Silloin yhdistys on toimintansa ytimessä.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön sijaan Karhisen mukaan tulisi nykyään puhua entistä useammin kokonaisturvallisuudesta.

– Maanpuolustustyö tuo monille mieleen esimerkiksi aseet. Ne ovat sinänsä tärkeä osa kokonaisturvallisuutta, mutta kokonaisturvallisuustyöhön tulisi saada mukaan myös esimerkiksi kyberturvallisuuden ja tekoälyn asiantuntijoita.

Karhisella on yli 15 000 seuraajaa Twitterissä, missä tekoäly on yksi hänen suosikkiaiheistaan. Lisäksi vakioaiheisiin kuuluu talous.

– Suomi haluaa tulla tekoälyssä yhdeksi maailman johtavista maista. Meillä on edellytykset siihen, mutta se edellyttää, että on olemassa muitakin kuin pelkkiä lupauksia.

Karhinen on ollut marraskuusta 2017 lähtien Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Yhtiön työtä hän pitää tärkeänä, mutta toiminnassa on myös haasteita.

– Paperilla yrityksen idea on hyvä, haaste on saada se käytäntöön.

Yhtiön tavoite on tukea sijoittamalla osakeomistusten realisoinneista saatuja myyntituloja uudenlaiseen, Suomea uudistavaan yritystoimintaan, josta myös muut yritykset voivat hyötyä.

– Meillä on todella paljon yhteisöjä ja toimintatapoja, jotka ovat syntyneet ja jääneet sellaiseen Suomeen, jota ei enää ole olemassa. Haluan olla mukana kaikessa sellaisessa, joka uudistaa suomalaisia rakenteita ja suomalaista tapaa toimia.

Twitterissäkin Karhinen haluaa nähdä asiat positiivisen kautta.

– Ei minusta tule enää kriittistä räksyttäjää, vaikka voisin joskus vähän kriittisempi ollakin. Nykyään tarvitaan paljon enemmän positiivista keskustelua, sillä sen kautta saadaan ratkaisuja.