Entinen kesäkessu haluaa Suomen kaikkiin pöytiin
Aura Salla päätti ala-asteella hakeutua asepalvelukseen. Nyt hän väläyttää eurooppalaisen varusmieskoulutuksen mahdollisuutta.
– Kyllä minä reservin kersanttina lähtisin puolustamaan esimerkiksi Liettuan rajaa, Aura Salla toteaa.
Salla työskentelee viestintästrategisena neuvonantajana Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantajatiimissä, joka on eräänlainen komission sisäinen think tank. Siksi onkin vain sopivaa, että tapaamme Helsingin Kampissa sijaitsevassa Euroopan komission Suomen-edustustossa.
Salla on vannoutunut Euroopan ystävä. Erikoisen hänestä tekee se, että virkamieheksi hänellä on hyvin kärkkäitä mielipiteitä, joita hän ei epäröi sanoa ääneen – etenkin mitä tulee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja EU:n rooliin niissä.
Mielenkiinto turvallisuuskysymyksiä kohtaan heräsi jo kouluikäisenä.
– Kerroin ala-asteella opettajalleni, että aion mennä armeijaan. Hän vastasi siihen, että ei se ole tytöille mahdollista. Mutta ei kestänyt kuin pari vuotta, kunnes laki muuttui.
Salla aloitti palveluksensa 18-vuotiaana ja kotiutui vuotta myöhemmin aliupseerikoulutuksen suorittaneena. Koska opiskelupaikka yliopistossa ei ensimmäisellä kerralla tärpännyt, Salla hakeutui varusmieskouluttajaksi, siis kesäkessuksi merivoimiin. Armeijakokemusten myötä kiinnostus turvallisuusviranomaisten toimintaa kohtaan vain kasvoi.
Aura Sallan mielestä EU:lla on paljon petrattavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Unionin helmasynti on hänestä liika varovaisuus.
– Mielestäni on huolestuttavaa, että Pohjois-Korean tehdessä viimeisimpiä ohjuskokeita EU:lla kesti monta viikkoa kertoa olevansa huolissaan. Tämän päivän kriisit eivät odota viikkoja, vaan meidän pitää pystyä toimimaan nopeammin.
Ratkaisuksi hän ehdottaa enemmän määräenemmistöpäätöksiä sekä EU:n korkean edustajan, eli niin kutsutun EU:n ulkoministerin, vallan kasvattamista.
Ukrainan kriisin aikana EU pelattiin paitsioon. Euroopasta lähti Vladimir Putinin kanssa neuvottelemaan duo Angela Merkel ja François Hollande. Sallan mielestä suomalaisten pitäisi vaatia, että vastaavissa tilanteissa valtakirja olisi jatkossa EU:lla.
– Minä en suomalaisena edes kysyisi, haluaako esimerkiksi Ranska antaa valtaansa EU:lle. Meidän ei ole järkeä alkaa hyssytellä, Salla paaluttaa.
Hän painottaa, että koska ministerineuvostossa on yksi maa – yksi ääni -periaate, pieni jäsenvaltio saa EU-pöydistä suhteellista etua.
Salla olisi kuitenkin valmis viemään EU-yhteistyötä vieläkin pidemmälle. Toteutuessaan visiot vaikuttaisivat suomalaisten varusmiestenkin elämään.
– Tällä hetkellä meillä (komissiossa) keskustellaan siitä, voitaisiinko joitain varusmiehiä kouluttaa EU-lipun alla. Esimerkiksi suomalaiset, slovakialaiset ja ranskalaiset varusmiehet voisivat saada yhteistä koulutusta, Salla avaa painottaen, että asia on vasta keskustelun tasolla.
Aura Salla vakuuttaa, ettei hänen Eurooppa-mielisyytensä ole sinisilmäistä ideologisuutta, vaan takana on pragmaattisuus.
– Mikään Euroopan maa ei voi yksin puolustautua uusia turvallisuusuhkia, kuten hybridivaikuttamista ja kyberiä, vastaan.
Salla on paitsi Eurooppa-fani, myös Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Hänen mielestään Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon samaan aikaan balttien kanssa.
– Tässä vaiheessa on toki turha jossitella, Salla toteaa.
– Jos turvallisuustilanne Euroopan rajoilla järkkyy, niin totta kai se vaikuttaa myös meihin. Euroopan rajat ovat Suomen rajoja, ja Suomen rajat ovat Euroopan rajoja, hän jatkaa.
Haastattelumme ajoittuu muutamia päiviä tammikuun presidentinvaalien jälkeen. Salla seurasi vaaleja Brysselistä käsin. Erityisen huomion kohteena olivat vaaliväittelyiden turvallisuuspolitiikkaa käsittelevät osuudet. Hän sanoo huolestuneensa siitä, ettei suomalaisen politiikan ylimmällä tasolla haluttu – tai osattu – käydä konkreettista keskustelua Nato-jäsenyydestä.
– Vain yksi ehdokas kertoi suoraan, mitä mieltä hän on Natosta. Kaikki muut tuntuivat kiertelevän aihetta tavalla tai toisella, Salla tylyttää.
Erityisesti Sallan tulilinjalla on puhe Nato-optiosta. Termi nousee toistuvasti esiin suomalaisessa keskustelussa. Sillä tarkoitetaan, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä nyt, mutta tarkastelee asiaa uudelleen turvallisuustilanteen muututtua.
– Nato ei ole mikään avoimien ovien päivä. Kaikkien nykyisten jäsenten on hyväksyttävä Suomi jäseneksi, Salla muistuttaa.
Hänen mukaansa Suomen jäseneksi päästäminen ei ole tälläkään hetkellä kaikkien jäsenmaiden mielestä itsestään selvää. Eikä Suomi muutu ainakaan sen houkuttelevammaksi, jos turvallisuustilanne muuttuu.
Jos Nato nähdään Suomessa peikkona, niin hieman pienempi peikko on turvallisuuspoliittisessa keskustelussa EU:n puolustusyhteistyö. Salla kuitenkin painottaa, että Natossa ja EU-yhteistyössä puhutaan eri asioista.
– Eurooppalaiseen yhteistyöhön suhtaudutaan yllättävän positiivisesti ottaen huomioon, ettei tiedetä, mitä se oikeastaan on.
EU-jäsenmaat ovat jättäneet omat esityksensä pöydälle, ja jäsenmaat ovat sitoutuneet niihin. Mitään konkreettista ei kuitenkaan vielä ole olemassa. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön hankkeista Suomi on mukana kolmessa viidestätoista. EU-hankkeiden tavoitteena ei kuitenkaan ole muodostaa Euroopan yhteisiä asevoimia, vaan pikemminkin panostaa tutkimukseen, puolustusteollisuuteen ja valmiuden kehittämiseen. Tai no, onhan Euroopalla vuodesta 2005 jo ollut eräänlaiset omat joukot, eli EU Battle Group -osastot. Suomi on ollut mukana joukoissa vuodesta 2006. Kyseessä on kuitenkin niin sanottu virtuaaliorganisaatio. EUBG-joukkoihin kuuluvilla sotilailla voi olla muitakin palvelustehtäviä, mutta he ovat sitoutuneet olemaan lähetettävissä operaatioon kymmenen päivän varoitusajalla. Tähän päivään mennessä EUBG-joukkoja ei ole käytetty kertaakaan. Aura Sallan mielestä ei olisi kannattanutkaan.
– Meidän pitäisi kuitenkin Suomessakin käydä hyvän sään aikana keskustelu siitä, milloin olisimme valmiita käyttämään EUBG:tä. Voitaisiinko joukkoja lähettää Pohjois-Afrikkaan? Entä Kaakkois-Eurooppaan? Huonon sään aikana tehdyt linjaukset eivät välttämättä ole niitä parhaita, Salla toteaa.
Mutta onko Aura Sallallakin inttijuttu, jota hän kertoo tyttöporukan saunailloissa?
– Onhan minulla, mutta en sitä tässä haastattelussa viitsi kertoa, hän naurahtaa.