Ennennäkemätöntä materiaalia jatkosodasta - näyttelijä Joonas Saartamo tutustuu uutuuselokuvassa isoisänsä kaukopartiotoimintaan

Ari Matikaisen uudessa Tiedustelijat-dokumenttielokuvassa paneudutaan tiedustelutoiminnan lisäksi mielenterveydellisiin aiheisiin.

Raskas rinkka, lohdutuksena kaakaota ja sokeripaloja. Tällä varustuksella kaukopartion taistelijat elivät syvällä Neuvostoliiton puna-armeijan selustassa. 

Kaukopartiot olivat jatko- ja Lapin sodan aikaisia päämajan komennuksella toimivia tiedustelu- ja tuhoamisryhmiä. Tärkeät tehtävät toivat tiedustelijoille myös raskaita kantamuksia – fyysisesti kuin henkisesti. Näin oli myös Osasto Vehniäisessä.

Osasto Vehniäistä johti näyttelijä Joonas Saartamon isoisä, jatkosodan aikainen tiedustelu-upseeri Hannes Vehniäinen.

Ari Matikaisen ohjaamassa Tiedustelijat-dokumenttielokuvassa kuvataan, kuinka Saartamo perehtyy isoisänsä sotilasuraan ensimmäistä kertaa. Vehniäisen elämän salat, jatkosodan kaukopartioreissuista aina sotien jälkeisiin peitetehtäviin, aukeavat vaimolle lähetetyistä rintamakirjeistä ja historioitsijoiden tulkinnoista. 

Elokuva on alusta alkaen lämminhenkinen ja kunnioittava, ja monet kohtaukset rakentuvat kahvikupin äärellä käytyihin keskusteluihin, esimerkiksi Saartamon ja hänen isänsä, Matti Saartamon, yhteisiin muisteluhetkiin. Saartamon mielenkiinto ja arvostus omaa sukuaan ja Suomen sotasankareita kohtaan paistaa kirkkaana läpi elokuvan alusta loppuun.

Joonas Saartamolle aukesivat isoisänsä sodan aikaiset salat vanhoista kirjeistä, asiantuntijoilta ja historiallisista arkistoista. Kuva: Suomen Filmikamari

Sotien jättämät arvet

Historiasta kertovan dokumenttielokuvan keskeisimmäksi teemaksi nousee yllättävä, mutta ajankohtainen valinta – mielenterveys. Teema kuitenkin sopii hyvin elokuvan aiheisiin ja lisää hyvin mielenkiintoisen näkökulman sodan vaikutuksista jälkipolviin.

Tarina avaa Vehniäisen persoonaa johtotehtävissä – hän oli pidetty, mutta hiljainen upseeri. "Nämä ovat sellaisia asioita, että näistä en ole kellekään puhunut, enkä puhu. En edes omalle pojalleni", Saartamo tietää isoisänsä sanoneen.

Vaikka perhe oli läheinen, sodasta ei kotona puhuttu, eivätkä täten sen synnyttämät traumat päässeet purkautumaan. Mielenterveyden asiantuntijalta kysytäänkin, voivatko Joonas Saartamon nuoruuden vihanhallintaongelmat johtua sukupolvien yli vaietusta traumasta?

Saartamon kiinnostus taustojaan kohtaan puhkesi elämän käännekohdassa, eli oman lapsen syntyessä. Silloin hän alkoi pohtia, miten voisi olla siirtämättä omia taakkojaan lapsensa kannettavaksi.

Paikoittain sotadokumentti ja tunteellinen mielenterveyttä käsittelevä juoni tuntuvat toisistaan irrallisilta, mutta kokonaisuudessaan elokuva kuitenkin onnistuu perin menestyksekkäästi kuljettamaan samanaikaisesti kutkuttavaa tarinaa tiedustelutoiminnasta sekä koskettavaa pohdintaa ihmisen henkisestä hyvinvoinnista. 

Elokuvan selväksi vahvuudeksi nousee sotien sankareiden tunteellinen ja poikkeuksellinen käsittely. Eikä toki historiakaan jää taka-alalle, vaan elokuvassa on myös ennennäkemätöntä materiaalia Osasto Vehniäisestä ja jatkosodan aikaisesta kaukopartiotoiminnasta.