Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Satu Hujanen

Kuvassa aliupseerioppilas Julius Määttä

Empaattinen parantaja

Kosma Rönkä

Lääkintäaliupseeriksi kouluttautuva Julius Määttä tuntee olevansa intissä elossa.

Lääkintäaliupseerioppilas Julius Määttä / Kainuun prikaati / 1. erillinen autokomppania / TJ 290
 
"Odotan jo sitä, että pääsen lääkitsemään ja tekemään merkityksellistä työtä ihmisiä auttamalla. En ole vielä päässyt tosihommiin, vaan pitäytynyt perusteiden opettelussa. Tulevaisuudessa hoidan koko Pioneeripataljoonan asioita ja päivystän myös prikaatin terveysasemalla. Lääketiede on intohimoni, ja haluan palveluksen jälkeen mennä opiskelemaan sitä yliopistoon. Uskon koulutuksestani olevan hyötyä, kun siirryn työelämään.
 
Tahdon, että minusta tulee empaattinen johtaja. Aion ottaa alaisteni niin vahvuudet kuin heikkoudetkin huomioon, ja keskittyä koko ryhmän tarpeisiin. En halua olla liian ankara johtaja. Jos ryhmä suoriutuu mallikkaasti tehtävistään ja itsekuri pitää, pidän ilmapiirin rentona.
 
Palvelus ei ole ollut niin rankkaa, kuin olin kuvitellut. Intti vaatii fyysisesti paljon, mutta täällä on osannut viihtyä erityisesti sen jälkeen, kun sai uusia ystäviä. Tunnen olevani elossa, kun koko ajan tehdään hyvällä sykkeellä hyvässä seurassa. Varsinkin metsässä on ollut hauskaa.
 
Tähän mennessä haastavinta on ollut, kun alokasjakson jälkeen piti jättää vanha yksikkö vanhoine ystävineen ja muuttaa uuteen komppaniaan, jossa oli jälleen uudet ihmiset ja uudet säännöt. Sopeuduin kuitenkin nopeasti, kun tutustuin uuteen ympäristöön ja juttelin muille.
 
Uskon varusmieskoulutuksesta olevan minulle hyötyä reservissäkin. Täällä kasvaa itsekuri, kunto ja kestävyys. Lisäksi kehitän sosiaalisia taitojani, ihmistuntemustani sekä erilaisten henkilöiden kanssa toimeen tulemista. Johtajakoulutuksessa haluan oppimalla virheistäni kasvaa esimieheksi. Kun siirryn reserviin, tahdon olla luonteeltani ja mieleltäni lujittunut, että pystyn selviytymään paremmin siviilielämän haasteista.
 
Kun saavuin inttiin, vatsanpohjani kihelmöi jännityksestä. Siitä huolimatta ajattelin varusmiespalveluksen olevan oiva mahdollisuus haastaa itseäni, oppia ja kasvaa. Vaikka välillä onkin hajottanut, asenteeni on pysynyt samana ja säilyy toivottavasti loppuun saakka."