Elina Hiltunen tarkastettavassa väitöskirjassaan: Science fictionilla voidaan ennakoida tulevaisuuden sodankäyntiä

Tutkija Hiltunen pohtii kolumnissaan luovuuden merkitystä tulevaisuuteen varautumisessa ja pelotteen luomisessa.

Asevoimien kannattaa valmistautua aina tulevaan sotaan, ei menneeseen. Mutta miten tulevaan sotaan voi valmistautua, kun kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta? Yksinkertainen vastaus on ennakoimalla, siis miettimällä useita eri tulevaisuuksia. Yksi ennakoinnin laji on science fiction.  

Viimeistelen juuri väitöskirjaani Maanpuolustuskorkeakoululle science fictionin käytöstä tulevaisuuden sodan ennakoinnissa. Tutkimuksessani tarkastelin esimerkiksi eri asevoimien ja puolustusorganisaatioiden (jatkossa asevoimat) tekemää science fiction -materiaalia tulevaisuuden sotaan liittyen. 

Natokin tuottaa sota-scifiä, samoin Kanadan, Ranskan ja Yhdysvaltojen asevoimat. Nato on erityisesti viime vuosina ollut hyvinkin aktiivinen scifi-materiaalin tuottamisessa. Esimerkiksi vuonna 2024 Nato Defence College julkaisi ainakin kolme tulevaisuus/scifi-raportiksi luokiteltavaa teosta. Yksi näistä oli sarjakuva.

Science fiction on noussut työkaluksi, koska teknologia on merkittävä ajuri tulevaisuuden sodan muutoksessa. Scifissä ennakoidaan juuri tulevaisuuden teknologiaa ja sen vaikutusta esimerkiksi yhteiskuntaan – tässä tapauksessa sodankäyntiin. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ennenkuulumattomaan laajuuteen yltynyttä droonisotaa Ukrainassa. Tarkastelemissani scifi-raporteissa droonisota oli ennakoitu jo liki kymmenen vuotta sitten.

Toinen syy on se, että scifi-raportit mahdollistavat mielikuvituksen käytön. Asevoimia ei yleensä listata luovimmiksi organisaatioiksi, mutta scifin käyttö suorastaan pakottaa ajattelun uusiin tulevaisuusulottuvuuksiin. Omassa väitöskirjassanikin tuotin pari menetelmää siihen, miten tulevaisuuden sotaa voidaan visioida science fictionin avulla. Salaisuutena on niin sanotusti ennalta annettu scifi-tarinan raami, jonka puitteissa joudutaan miettimään vihollisen hyökkäystä uudella teknologialla.

Monet asevoimat käyttävät scifi-prosessissaan myös ulkopuolisia luovuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi kirjoituskilpailut tai scifi-kirjailijoiden ja siviilien ottaminen mukaan prosessiin (Ranskan armeijan nk. punainen tiimi) ovat tapoja, joita asevoimat ovat käyttäneet scifi-narratiivien tuottamisessa. 

Netistä löytää asevoimien scifi-raportteja. Kuka tahansa voi käydä lukemassa, miten esimerkiksi USA:n merijalkaväki visioi tulevaisuuden sotaa.

Miksi, herää kysymys. Itse päädyin siihen, että kyseessä on myös jonkinlainen viesti viholliselle: ”Hei, meidän porukka on miettinyt tätäkin tulevaisuuden visiota liittyen sotaan. Valmiina siis ollaan.”

Toinen syy scifi-raporttien avoimuuteen on keskustelun herätteleminen: voisiko tällainen tapahtua ja jos, miten estäisimme sen? Viestinnän avoimuutta selittänee myös asevoimien määrärahojen varmistaminen. Kun päättäjille takoo päähän yksinkertaisessa tarinan muodossa mahdolliset tulevaisuuden uhkakuvat, tyhmempikin ymmärtää avata kukkaron nyörejä: tuollaisen tulevaisuuden haluamme välttää!

Elina Hiltusen johtamisen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina-talon auditorio Itälinnakkeessa 21.11.