E2A harjoitutti varusmiehiä Kaartissa

Kaartin pataljoonassa Santahaminassa järjestettiin viime viikolla E2A-ampumaharjoitus. Seurasimme, miten etenkin rakennetun alueen taisteluun keskittynyt harjoitus eteni.

E2A-harjoituksella tarkoitetaan tammikuun saapumiserän varusmiesten erikoiskoulutuskauden toista harjoitusta. Varsin rutiininomaisesti vuosittain pidettävä harjoitus kesti kuusi päivää ja siihen osallistuivat Kaartin Jääkärirykmentin Kaartin pataljoonan 2. Sotilaspoliisikomppania ja Kuljetuskomppania. Yhteensä harjoitukseen osallistui satoja varusmiehiä. Seurasimme, miten harjoitus eteni kuljetuskomppanian alaisuudessa toimivan erikoiskomennusjoukkueen näkökulmasta. 

Harjoitukset jatkuvat varuskunnissa totuttuun tapaan koronatilanteesta huolimatta. Järjestelyihin tehdään toki muutoksia – tartuntariskin pienentämiseksi eri varusmiesosastot pyritään pitämään toisistaan erossa harjoituksienkin aikana harjoituksen sallimissa puitteissa. E2A-harjoituksessa koronatilanne näkyi käytännössä muun muassa siten, että hygieniasta huolehdittiin korostetusti varaamalla maastoruokailujen yhteyteen mahdollisuus kunnolliseen käsienpesuun. 

– Koronatilanteen vuoksi osa varusmiehistä oli alkuviikosta lomilla palaten varuskuntaan kesken harjoitusviikon. Näin ollen harjoituksen kestoa jouduttiin pidentämään kuuteen päivään normaalin viiden sijaan, jotta myös lomilta palannut osasto ehtii ampumaan opetustavoitteiden kannalta oleelliset ammunnat, Kaartin pataljoonan komentaja everstiluutnantti Olli Järvinen kommentoi koronan vaikutuksista harjoitukseen.

Järvisen mukaan ampumaharjoituksessa ulosmitataan varusmiehille aiemmin taistelukoulutuksessa opetettuja asioita. Kovilla ampumatarvikkeilla toteutettava ampumaharjoitus on vaativin harjoitusmuoto ja siksi se niin sanotusti päättää sitä edeltäneen harjoitusvaiheen, tällä kertaa ryhmän taitojen opettelun. Tämän ampumaharjoituksen jälkeen koulutuksen keskiössä on astetta vaativampi joukkuetaitojen harjoittelu.

– Harjoituksen päätavoite oli, että varusmiehet osaavat harjoituksen jälkeen ryhmän hyökkäyksen ja puolustuksen rakennetulla alueella sekä toiminnan vihollisen tuliylläkössä. Lisäksi harjoituksessa opeteltiin sotilasräjähteiden turvallista käsittelyä, Järvinen tiivistää.

Erikoiskomennusjoukkueen Bravo-osaston harjoitustaival alkoi osaltaan keskiviikkona, jolloin suoritettiin kohdistusammuntoja, sekä kesällä kotiutuville varusmiehille myös ampumataitotesti. 

Erikoiskomennusjoukkueelle ampuminen ei ole jokaviikkoista aktiviteettia. Erityistehtävissä toimivat varusmiehet toimivat pääsääntöisesti oman komennuspaikkansa järjestämissä tehtävissä, kuten varusmiessoittokunnassa, media-alan tehtävissä ja tietotekniikan parissa. Vaikka erityistehtävissä toimiville varusmiehille taisteluharjoituksia säännöllisesti järjestetäänkin, oli monelle ampumaradalle pääseminen virkistävä kokemus. 

Keväisen sään helliessä varusmiehet siirtyivät ampumaradalta harjoittelemaan rakennetun alueen taistelua. Olikin aika tunkeutua partioittain rakennuksiin. Kuten aina, harjoittelussa korostuivat turvallisuusnäkökohdat – varusmiehiltä tiedusteltiin ennen harjoittelua heidän taitotasoaan, kerrattiin tarkasti varomääräyksiä ja harjoiteltiin suorituksia useita kertoja rutiinin muodostamiseksi ennen kovilla ampumista.

Torstain valjetessa edellisiltana harjoiteltua rakennukseen tunkeutumista alettiin soveltaa oikeilla ampumatarvikkeilla. Kovilla ampuminen tuntui hieman jännittävältä osasta varusmiehistä, mutta tunnelma oli innostunut suoritusten jälkeen. 

Rakennetun alueen taistelussa keskeinen teema on rauhallisuus. Rakennetun alueen taistelu korostaa myös yhteistyötä – partion tulee toimia saumattomasti yhteistyössä tavoitellun ja turvallisesti toteutetun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Pitkä aamupäivä päättyi ansaittuun lounaaseen. Reippailun jälkeen hernekeitto tuntui varusmiehille maistuvan. Myös sää suosi – aurinkoinen ilma helli tetsaajia, joiden seuraavana tehtävänä olikin suorittaa pienimuotoinen jalkamarssi seuraavalle harjoituspaikalle. 

Iltapäivällä harjoiteltiin ryhmässä partioittain liikkumista ja irtaantumista tulikosketuksen jälkeen. Myös pataljoonan komentaja oli jälleen menossa mukana tarkkailemassa varusmiesten suorituksia, eikä suurempia puutteita havainnoitu johtoportaankaan tasolta. 

– Erityisen ilahtunut olen siitä positiivisuudesta ja oppimishalusta, jonka olen havainnut koko harjoitusjoukossa tämän viikon aikana. Harjoitukseen osallistuvan henkilöstön koko olemuksesta huokuu yritteliäisyys ja se on näkynyt myös suoritustason nousussa viikon loppua kohden mentäessä. Syystäkin voi sanoa, että olen erittäin ylpeä niin henkilökunnastani kuin varusmiehistänikin, Järvinen kommentoi harjoituksen ollessa vielä kesken.

Bravo-osaston viimeisenä harjoituspäivänä, perjantaina, jatkettiin totutusti rakennetun alueen taistelun parissa ja maalitaulut saivat kyytiä. 

Harjoitus huipentui varusmiesten osalta perjantaina iltapäivällä, kun muutama varusmiehistä pääsi ampumaan kevyen kertasingon harjoitusraketeilla. Kevyiden kertasinkojen käyttäminen oli monelle varusmiehelle mieleenpainuva kokemus.

Varusmiehet vaikuttivat olevan tyytyväisiä harjoitukseen – rutiininomainenkin harjoitus toi mukanaan onnistumisen kokemuksia ja kohotti ryhmähenkeä. Erikoiskomennusjoukkueen varusmiehille harjoitus toi mukanaan kaivattua ampumakokemusta ja erikoskomennusjoukkueen ryhmänjohtajille myös lisää kokemusta ryhmän johtamisesta taistelutilanteessa.

– Tällaisia harjoituksia voisi olla enemmänkin, tuumii kaartinjääkäri Topias Tamminen, joka toimii Pääesikunnan viestintäosaston mediatuotantotiimissä graafikkona. 

– Harjoitus oli todella jotain erilaista normaaliin palvelukseeni nähden. Tämä harjoitus kokonaisuudessaan oli mieleenjäävä, mutta huipennus oli varmaankin se, kun pääsin ampumaan kevyellä kertasingolla kaksi harjoitusrakettia. Ryhmähenkemme parani huomattavasti ja luottamus toisiimme kasvoi, Tamminen ynnää. 

Tietojärjestelmäasentajana palveleva alikersantti Tenho Korhonen suhtautui myös positiivisin mielin harjoituksen kulkuun. 

– Harjoitus oli mukavaa vaihtelua, kun muuten komennuspäivät menevät pitkälti tietokoneen ääressä. Pystyin kehittämään omaa toimintaani johtajana ja opin paljon lisää rakennetun alueen taistelusta. Asenne oli kaikilla kunnossa ja ryhmähenkemme parantui, kun pääsimme yhdessä kunnolla harjoittelemaan, Korhonen summaa.