Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Dyykkarit huomio!

Koronavirustilanteen vaatimat eksponentiaalisesti lisääntyneet maastoruokailut ovat luoneet varuskuntiin ongelman ruuan haaskaamisessa. Maastoruokailujen suhteen ruuan menekin arvioiminen on haastavaa, joten sitä jää usein yli.

Muistan elävästi intin toisen päiväni, jolloin vasta portista sisään astuneena alokkaana minut nakitettiin purkamaan maastolounaan ruokalinjastoa. Tarttuessani suureen makkarakeittoa sisältävään metallipönttöön, huomasin sen olevan puolitäynnä. Käännyin alikersanttini puoleen ja kysyin, mitä sille pitäisi tehdä. 

"Pois vaan", kuului vastaus. 

Pakko sanoa, olin hieman järkyttynyt ja tunsin oloni sangen epämukavaksi kaataessani pois edelleen lämpimän ruuan, joka riittäisi ruokkimaan koko joukkueen vielä vähintään kerran.

Epämukavaksi tunsin oloni seuraavallakin kerralla. Ja sitä seuraavalla.

Nyt reservin auringon jo lähes paahtaessa, joka kerta, kun vien yksikköni aamupalalaatikon takaisin muonituskeskukseen ja huomaan sen olevan täynnä avaamattomia jogurtti- tai ruisleipäpakkauksia tai täysin syömäkelpoisia banaaneja, tunnen yhä sen saman piston sydämessäni, kuin silloin vielä siviiliasuisena "monnina". 

Tunnen piston, sillä kaadan ne kaikki sekajätteeseen.

Ruokahävikki ja syömäkelpoisen ruuan hävittäminen ei tietenkään ole minulle uusi tuttavuus. Onhan se surullisen yleinen käytäntö. En vain ennen inttiä itse törmännyt ilmiöön ensi kädessä, enkä varsinkaan ole ollut se, joka ruokaa heitti pois.

Olen usein päivitellyt sekä itsekseni että samasta asiasta tuskaantuneiden palvelustovereideni kanssa, eikö ruuan hävittämiselle voisi olla jotain vaihtoehtoista menetelmää? Lämmintä, maastoruokailua varten pakattua ruokaa olisi eittämättä vaikea lähteä kuskaamaan ja jakamaan yhtään mihinkään varuskunnassa, tai varsinkaan sen ulkopuolelle, mutta eikö avaamattomia Risifrutteja, leipäpusseja, hedelmiä ja muita koskemattomia, vielä monta päivää säilyviä tuotteita voitaisi kerätä talteen ja jakaa eteenpäin niitä tarvitseville?

Vaihtoehtoisesti, ruokaa voisi yksinkertaisesti tuoda pienemmissä määrissä – ainakin lämpimän pönttöruuan suhteen, jota tuntuu aina jäävän reippaasti yli. Tämä tosin toisi riskin, että ruokaa ei olisi kaikille tarpeeksi. Sitä riskiä ei tietenkään voida ottaa.

Itse ehdotan, että näitä avaamattomia ja säilyviä tuotteita voisi kerätä erilliselle pisteelle muonituskeskuksella: Maastoruokalaatikoita palautettaessa sen sijaan, että kaikki tyhjennettäisiin sekajätteeseen, olisi olemassa toinen laari, johon nämä tuotteet voitaisiin laittaa ja ikään kuin kierrättää seuraavalle aamu- tai iltapalalle. Tämä toki vaatisi jonkin sortin laadunvalvontaa ja tuotteiden tarkistamista niiden syömäkelpoisuuden varalta, mutta se voisi olla toimiva järjestelmä ja mielestäni ainakin kokeilemisen arvoinen idea.

Tämä, tai mikä tahansa muu ratkaisu toisi uusia logistisia ongelmia Puolustusvoimien ratkaistavaksi, ja mahdollisesti kokonaan uudenlaisen toimintatavan, mutta uskon uusien ratkaisujen olevan kannattavia ja tarpeen yhteiskuntavastuullisuuden sekä kestävän kehityksen nimissä. Jos ei muuta, uudet toimintatavat säästäisivät tunnollisimpia varusmiehiä tuskailulta roskakatoksessa.