Dornier on meritaivaan vanha mutta valvova silmä

Rajavartiolaitoksen kaksi Dornier Do 228 -tyypin lentokonetta otettiin käyttöön vuonna 1995, jolloin ne korvasivat edeltäjänsä Piper Navajot. Vaikka koneiden ostohetkellä ne edustivat eittämättä aikansa huipputekniikkaa, on aika nykyään jo liidellyt niiden ohitse.

Uutena suorituskykynä Dornierit toivat Rajavartiolaitokselle kyvyn ympäristön valvontaan ilmasta käsin. Rajavartiolaitoksella lentotoimintaupseerina toimiva majuri Kenneth Rosenqvist kertoo, että 90-luvun puolivälissä havahduttiin tarpeeseen paremmalle teknologialle, varsinkin öljypäästöjen paikannuksessa. 

– Haluttiin sellaista teknologiaa, jolla pystyttäisiin tehokkaammin havaitsemaan ja dokumentoimaan päästöjä, jotta päästöjen aiheuttajille saataisiin sanktioita, Rosenqvist avaa.. 

Dorniereiden ensisijainen tehtävä on toimia Rajavartiolaitoksen silminä sekä maalla että merellä erilaisissa raja- ja merivartiotehtävissä. Toisena tehtävänä on edellä mainittu ympäristönvalvonta.

Näissä tehtävissä tärkeimpänä työkaluna toimivat valvontalentokoneen kylkiin asennetut sivukulmatutkat. 

– Ne keilaavat molemmilta sivuilta merenpintaa, ja jos merenpinnassa on öljypäästö, heijastuu kaiku eri tavalla öljyyntyneestä kohdasta jolloin tutka havaitsee sen. Hyvällä säällä miehistön silmät ovat myös hyvä sensori, sillä öjljypäästöt merellä näkyvät kauas. 

Sivukulmatutkilla päästö havaitaan kuitenkin tarkemmin; pimeydestä, säästä tai pilvistä huolimatta. Kun öljypäästö on havaittu, sitä ruvetaan tutkimaan tarkemmin, jolloin myös koneen muut skannerit astuvat kuvaan. 

Sivukulmatutkalla mitataan päästön pinta-alaa. Koneen mahan alla takaosassa on luukku, joka avataan tarvittaessa, ja sieltä löytyvät ultravioletti- ja infrapunaskannerit. 

– Skannereilla pystyy esimerkiksi mittaamaan öljypäästön paksuimman kohdan. Öljy käyttäytyy vedessä sillä tavalla, että esimerkiksi kymmenen prosenttia öljystä pinta-alallisesti saattaa sisältää 90% kokonaismäärästä. Sitä voi olla hyvin hankala havaita vedessä olevalta alukselta, Rosenqvist selittää.

Vuosien varrella on Dorniereihin tehty paljon modifikaatioita. Vuonna 2017 uusittiin ohjaamon navigaatio- ja radiolaitteisto, jotta kone pysyisi toimintakykyisenä 2025 asti.

Älä revi linnulta siipiä

Vaikka Rajavartiolaitoksella onkin 14 helikopteria, eivät ne kykene täyttämään ikääntyvien Dorniereiden pesimätyhjiötä niiden joskus reserviin siirtyessä. Rajoja ja merialueutta tarvitaan valvomaan myös siivekkäitä ilma-aluksia. 

– Helikoptereissa ongelmana on kuormankantokyky. Niihin ei kannata asentaa kaiken maailman sensoreita, mitä meillä näissä lentokoneissa on tai niiden suorituskyky huononisi merkittävästi, Rosenqvist ruotii.

Lentokoneeseen laitteita on huomattavasti helpompi asentaa, ja ne ovat nopeutensa ansiosta paikanpäällä nopeammin. Toiminta-aika ja kantama ovat lisäksi parempia.

– Jos Dornierin käyttökuluja vertaa vaikka meidän Super Puma (helikopteri) kalustoon, niin Dornierin lentäminen maksaa karkeasti ⅓ siitä, mitä se Super Pumilla maksaa, Rosenqvist paljastaa.

Helikoptereilla lentäminen on siis kallista. Rosenqvist kertoo sen olevan yksi syy siihen, miksi helikoptereilla ei enää suoriteta rutiininomaisia partiolentoja merialueilla. Dorniereilla saman toiminnon suorittaa nopeammin, kattavammin ja edullisemmin.

Do 228 on alunperin suunniteltu pieneksi syöttöliikenne koneeksi, joka kykenee toimimaan myös esimerkiksi pieniltä ja huonokuntoisilta sorakentiltä. 

– Koneen hidaslento-ominaisuudet ovat hyvät, ja se on tehty kovan käytön koneeksi, Rosenqvist analysoi.

Dornierista on ollut helppo tehdä erityisversioita viranomaiskäyttöön sen neliskanttisen vartalomallin ansiosta. Dornier on tilava verrattuna saman kokoluokan suihkukoneisiin, mikä tekee siitä ihanteellisen laitteiston asennukselle. Neliskanttinen runko mahdollistuu paineistamattomuuden ansiosta. Haittojakin paineistamattomuudesta on, sillä konetta joutuu lentämään paineistettuja matalammalla. Kolmen kilometrin ylittyessä joudutaan koneessa aloittamaan happilaitteiden käyttö.

Kuvassa Dornierin tärkeimpiä työkaluja, joista tärkein on SLAR eli sivukulmatutka. (Kuvan musta putkilo)

Feeniks ei pian nouse tuhkasta

Vuosi 2025 on Dorniereille kriittinen. Silloin ne ovat jo 30-vuotiaita peltilintuvanhuksia, joille eläkepäivät tekisivät hyvää. MVX-hanke pyrkii tuohon mennessä saamaan konevaihdoksen aikaiseksi, ja myös Rosenqvist kuvaa tätä itselleen tärkeäksi tehtäväksi.

– Tavoitteena olisi, että pääsen vielä itse kokeilemaan noita Dorniereiden seuraajia, hän naurahtaa. 

Dornierit ovat olleet kaupallisessa käytössä oleviin koneisiin verrattuna raskaassa käytössä, vaikka lentotunteja tuleekin vähemmän. 

–  Ilmaan lähdetään aina maksimipainolla, operointi on erilaista ja lennetään paljon matalla turbulenttisessa säässä. Vanhetessa vikoja tulee jatkuvasti enemmän.

Tämän lisäksi Dorniereita ei maailmalla löydy joka kadunkulmasta. Tästä johtuen varaosien saatavuus on välillä heikkoa, ja kone saattaa seistä pitkiäkin aikoja, kun vikoja ei voida korjata. 

Toinen iso kokonaisuus ovat valvontalaitteet. Vuonna 2025 ne ovat 15-20 vuotta vanhaa tekniikkaa. Valvontalaitteita ei ole Rosenqvistin mukaan enää järkevää uusia vanhaan koneesen, josta joudutaan joka tapauksessa luopumaan pian. 

– Järkevämpää ja kustannustehokkaampaa on hankkia samantien kokonaan uudet vehkeet eli sekä lavetti että laitteet, Rosenqvist tiivistää.