Don Carloksen sanoma vapaudesta resonoi erityisesti Ukrainan sodan myötä

Kansallisuudesta, vapaudesta ja rakkaudesta kertovaa oopperaklassikko on nähtävissä Kansallisooperassa vielä tällä viikolla.

Vuonna 1884 ensi-iltansa saanut Friedrich Schillerin kirjoittama ja Giuseppe Verdin säveltämä ooppera Don Carlos on saanut Davide Livermoren ohjauksena täysin uudenlaisen tulkinnan.

Perinteisesti tarina on sijoitettu 1500-luvun Espanjaan, jossa kuningas Filip II vainoaa flaameja kerettiläisyydestä. Livermoren versio sijoittaa tapahtumat myöhäiseen 1900-lukuun. Oopperassa Filip II poika Carlo pyrkii ystävänsä Rodrigon tukemana vapauttamaan Flanderin isänsä sorrosta.

Lähihistoriaan sijoitettua oopperaa katsoessa on vaikeaa olla huomaamatta yhtäläisyyksiä Ukrainan sotaan.

– Sata vuotta sitten sävelletyissä oopperoissa voi heijastua edelleen nykyhetken maailman tilanne, vaikka alkuperäisiä tarinoita ei muutettaisi. Aiheina uskonto, politiikka, inhimillisyys ja valtio vetoinen valta kiehtovat ihmistä – ne tarinat eivät lopu koskaan. Se, mitä silloin tapahtui, jatkuu nykypäivänä eri muodossa, sanoo Kansallisoopperan taiteellisen suunnittelun päällikkö Tiina-Maija Koskela.

Yksinvaltius, vieraan vallan alistava voima ja taistelu vapaudesta ovat vain muutamia useista Ukrainaa muistuttavista oopperan teemoista. Ukrainalaiset, kuten oopperan flaamit, ovat pitkään taistelleet itsenäisyyden, vapauden ja kulttuurinsa puolesta. Vapauden uhka tulee vieraan vallan yksinvaltiaalta, joka pyrkii perustelemaan sortonsa epämääräisin keinoin. Samaa ollaan huomattu myös Venäjän pyrkimyksissä oikeuttaa hyökkäyksensä. 

Oopperassa espanjalainen aatelinen Rodrigo toimii sorretun kansan puolestapuhujana ja merkittävänä kumppanina – aivan kuten länsimaiden johtajat ovat osoittaneet horjumatonta tukea Ukrainan aatteelle helmikuussa 2022 Venäjän aloittaman sodan jälkeen.

Oopperan vapauden laulu kaikuu läpi aikojen ja valtion rajojen –1500-luvun Flanderista nykypäivän Ukrainaan.

Oopperassa nykyaikainen ohjaus

– Tarina muuttuu ohjauksen myötä konkreettisemmaksi ja nykyaikaa heijastavaksi, sillä teatteri, musiikki ja ooppera ovat aina heijastelleet yhteiskunnan tilaa ja muutosta, Koskela kuvailee oopperan nykyaikaista tulkintaa.

Livermoren ohjauksesta löytyy useita perinteitä rikkovia taiteellisia päätöksiä, kuten 60-luvun muotia ja autoilla kulkemista. Oopperan kertomuksen sijoittaminen lähihistoriaan konkretisoi oopperan kertomusta ja tekee sanomasta 2020-luvun katsojalle samastuttavamman. Oopperan modernisointi saattaa rohkaista tai puhutella vapauden aatetta tavoilla, joihin perinteinen rekvisiitta ei pystyisi.

Kansallisoopperan tuotannon merkittävin taiteellinen poikkeama ilmenee oopperan viimeisessä näytöksestä, joka tuo näytökseen yllätystä ja jättää katsojalle avoimia kysymyksiä.

Yhdessä muutokset luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka takaa katsojalle unohtumattoman elämyksen. Uudistukset vahvistavat Don Carloksen vankan paikan oopperan kaanonissa ja ilmaisevat vapauden aatteen ajattomuutta.