Diplomaattihaaveet täyttyivät puolustusvoimissa

Nuorena eversti Sami Nurmen ajatuksena oli alun perin pyrkiä diplomaatiksi, mutta ura puolustusvoimissa on täyttänyt ja jopa ylittänyt nämä haaveet. Elokuun alussa Nurmi aloitti puolustusvoimien viestintäjohtajana, missä tehtävässä hän on mukana operatiivisessa toiminnassa joka päivä.

Diplomaatin ura alkoi kiinnostaa Sami Nurmea niinä vuosina, kun hänen isänsä Heikki Nurmi, myöhemmin eversti hänkin, toimi Suomen sotilasasiamiehenä silloisessa Jugoslaviassa vuosina 1978–82.

– Neljä vuotta minäkin asuin Belgradissa ja silloin minulle tuli varmaan pieni haave siitä, että minusta tulisi diplomaatti, ei niinkään sotilas.

Nurmi oli "aika varmasti" päättänyt, ettei seuraa isänsä jälkiä Kadettikouluun. Riihimäkeläisnuorukainen halusi varusmiespalvelukseenkin muihin ympyröihin mitä isän viestiaselaji kotipaikkakunnalla tarjosi, tai Parola, jonne monet muut ikätoverit suuntasivat.

– Ehdotin, että menisin merivoimiin varusmieheksi, mutta isä oli sitä mieltä, että ei merivoimiin voi mennä. Hän sanoi, että mene Uudenmaan prikaatiin, niin saat siinä ruotsin kielen opinnot kaupan päälle. Täytyy sanoa, että se on yksi viisaimpia päätöksiä, mikä minulle on tarjoiltu.

Kadettikouluun Nurmi on tullut valituksi kahdesti, ensin Uudenmaan prikaatin kesävänskänä kadettikurssille 75 vuonna 1988. Siinä vaiheessa halu päästä opiskelemaan yliopistoon oli kuitenkin niin kova, että hän ilmoitti, ettei ota opiskelupaikkaa vastaan.

Seuraavana keväänä Nurmi tähtäsi Turun yliopiston valtiotieteelliseen, koska ajatteli pääsyn olevan helpompaa kuin Helsinkiin. Kaiken varalta hän pyrki myös Kadettikouluun, ja pääsi sinne sekä yliopistoon.

– Olin vähän nuori, en tiedä olinko järkevä vai vähän ahne, mutta mietin, että otan tästä kaksi tutkintoa.

Opinnot Turussa jäivät kuitenkin orientaatiojaksoon toisena kadettivuotena.

Kansainvälinen ura urkeni, kun vuonna 1995 kerättiin väkeä Suomen ensimmäiseen Nato-operaatioon Balkanilla. Puolustusvoimissa ei silloin ollut muita serbokroatiaa taitavia upseereita kuin sitä Belgradin-vuosinaan välttävästi puhumaan oppinut yliluutnantti Nurmi Uudenmaan prikaatista.

– Otin venäjän kadiksessa sen serbokroatian peruja, mutta en minä sitä venäjää ikinä oppinut niin hyvin kuin serbokroatia oli jossain tuolla aivolohkossa piilossa. Kyllä siitä oli hyötyä siellä operaatiossakin.

Kotimaahan palattuaan Nurmi toimi muutamia vuosia puolustusvoimien tiedustelutoimialalla. Sitten tuli soitto, että puolustusministeriössä tarvittaisiin ruotsin kielen taitoista upseeria hoitamaan pohjoismaisia asioita.

Sittemmin Nurmi toimi puolustusministerin adjutanttina ja apulaispuolustusasiamiehenä Washingtonissa, olihan englannin kielikin tarttunut jo Belgradin vuosina amerikkalaisessa koulussa.

Uudenmaan prikaatiin hän palasi vielä pataljoonan komentajaksi ennen toista pestiä puolustusministeriössä. Sieltä tie vei vuonna 2016 EU:n sotilasesikunnan päällikön avustajaksi Brysseliin. Siitä tehtävästä hänet määrättiin elokuun alusta puolustusvoimien viestintäjohtajaksi.

Haave diplomaatin urasta on Nurmen mukaan tavallaan toteutunutkin. Hän kuvaa uraansa "strategisen suunnittelun, kansainvälisen toiminnan ja tiedustelutoimialan sekoitukseksi".

– Varmaan aikaisemmat tehtävät ja se, kenen kanssa on ollut tekemisissä, tukee tämän nykyisen tehtävän hoitamista. Viestintään liittyen on paljon opittavaa, mutta siinä on osasto täynnä ammattilaisia tukemassa.

Puolustusvoimien viestintää Nurmi luonnehtii kolmella iskulauseella: avoimuus, aktiivisuus ja aitous.

– Jos ulkoista viestintää ajatellaan, olemme viranomainen, ja viranomaisviestinnässä pitää pysyä viranomaislestissä eli pitää kertoa oikeita asioita ja rehellisesti. Toisaalta myös maineenhallinta on valtavan tärkeää.

Nurmi korostaa, että puolustusvoimilla on hyvä maine, eikä viestinnässä ole sikäli mitään korjattavaa. Sen sijaan tulevaisuuteen on varauduttava, kun viestinnän kenttä kehittyy. Puolustusvoimienkin viestinnän on oltava ketterä vastaamaan siihen, miten nopeasti asiat tulevat julkiseen käsittelyyn muun muassa sosiaalisen median kautta.

– Viestintä on operatiivista toimintaa joka päivä. Jos viestintää ei hoideta, siitä tulee vain lisää töitä viestinnälle tai toimijoille itselleen. Viestintä ei määrittele substanssia, mutta sen pitää olla siitä tietoinen.

Valeuutisoinnin ja informaatiovaikuttamisen torjuminen on yksi alue, johon puolustusvoimissa on Nurmen mielestä jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota.

– Puolustusvoimallisesti siinä mennään lähelle operatiivista toimintaa.

Informaatiovaikuttamisen saralla ei Nurmen mielestä onnistuta, jos ajatellaan, että asiaan puututaan vasta kun kriisi tai sota on käsissä.

– Kyllä meidän pitää sitä asiaa osata tehdä ja ymmärtää jo näin rauhan aikana. Siinä on pidettävä hyvin tarkka raja, että ei sekoiteta päivittäistä viranomaisviestintää ja informaatiovaikuttamista. On hyvin tarkkaan katsottava kuka tekee mitä ja millä tavalla. Viestinnällä pitää olla siinä minun mielestäni ehdottomasti oma roolinsa.

Viestinnän toinen iso haaste on viestiminen suurista strategisista hankkeista, eli merivoimien korvettihankinnasta, Pohjanmaa-luokasta, ja Hornet-hävittäjien seuraajasta ilmavoimissa.

– Meidän pitää uskottavasti ja aidosti pystyä kertomaan se, miksi tämmöisiä suorituskykyjä tarvitaan ja mihin. Näille hankkeille on oltava laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Viestintäjohtajan tehtävä puolustusvoimissa pitää hoitajansa valmiudessa 24/7, mutta Nurmi vakuuttaa aikaa riittävän myös rentoutumiselle. Tärkeimmällä sijalla on perhe: vaimo ja Brysseliin lukiota päättämään jäänyt tytär ja 9-vuotias kääpiömäyräkoira Paavo (Nurmi). Perheen kanssa harrastetaan muun muassa mökkeilyä Janakkalassa.

– Pelaan golfia ja tennistä. Golfiakin pelataan vaimon kanssa, joten sekin helpottaa sitä harrastamista.

Nurmi viihtyy myös kirjojen parissa. Parhaillaan on kesken riihimäkeläisestä Paloheimon suvusta kertovan kirjasarjan toinen osa, jonka nimi on osuvasti Eversti.